Uusi phalaenopsis

Aamupäivällä lähdimme asioille kaupungille - siis tähän pieneen kotikaupunkiimme. Yksi hoidettava homma oli käydä lemmikkitarvikeliikkeestä tilaamassa lahjakortteja. Lemmikkitarvikeliikkeeseen voi kulkea koirakahvilan läpi, jonka yhteydessä on myös kukkakauppa. Kahvilan seinillä ihastelimme Lissun kuvia ja muistin, että olin edellisenä viikonloppuna nähnyt kukkakaupan ikkunassa mielenkiintoisen näköisen perhosorkidean. Lähempi tutustuminen siihen vain vahvisti: haluan tämän! Siinä on kaksi kukkavanaa, joista toisessa on 8, toisessa 10 kukkaa (pari nupuillaan kummassakin). Koirakahvilan pitäjän kanssa pähkäilimme väriä, miten sitä voisi kuvata ja tulimme tulokseen "harlekiini". En tiedä (enkä viitsi ryhtyä etsimään mistään), onko tälle väritykselle mitään oikeaa nimitystä, mutta mulla se on nyt sitten harlekiini.

Minulla oli yksi orkidean "paikka avoinna" kun jouduin pari viikkoa sitten heittämään yhden kuolleen perhosorkidean pois. Toivottavasti tämä kestää eikä saa mitään tauteja. Ainakin tämä on eri värinen kuin entiset.

Vielä lumesta. En lakkaa ihmettelemästä, miten lumi voi käyttäytyä niin ihmeellisesti, että pysyy käsittämättömän isona kekona pienellä pinnalla. Esimerkkinä olkoon tämä pihallamme oleva palveluskoirien A-este, jossa nousun ja laskun poikkipuolat ovat parin sentin vahvuiset ja niihin on tarttunut lumi, joka uhmaa luonnonlakeja.

Lumisilmät

Pihalla seisova auto oli kerännyt sopivan lumikerroksen päällensä ja lisävalot loistivat keulasta, vaikkei niissä valoa ollutkaan. Lamput näyttivät ihan silmiltä, joiden yläluomet roikkuvat silmän päällä.. Tai sitten tulee mieleen silmälasit, sellaiset vanhanaikaiset ilman sankoja olevat (kuten Hercule Poirotilla).  Kuva piti ottaa ennen kuin auto otettiin liikenteeseen, sillä eihän se enää sen jälkeen ollut muuta kuin tavallinen auto ilman hassua lumikerrosta.

Lumen määrän voi nähdä suoraan tynnyristä, joka on käännetty nurinpäin talveksi. Vieressä on verkkoaita, joka kesällä on tynnyrin ympärillä "naamioimassa" tynnyriä. Lumi on todella hauskasti kerrostunut ohueen verkkoaitaan. Lumi on ihmeellinen aine.

Kevättä maassa

Meillä on joka kevät pieni ongelma portin luona, kun pihatielle tulee sulavasta lumesta sohjo- ja vesikerros. Aina pitää auttaa vesiä lähtemään pois ja se tuo lasten leikit mieleen. Tosin me aikuiset teemme sitä joko isommilla välineillä tai sitten (kun kukaan ei ole kieltämässä) vaikka paljain käsin, jos siltä tuntuu. Tällä viikolla on nyt kolmena päivänä selvästi lumet huvenneet ja loskaa riittää.

Onneksi meillä on salaoja ja sen kaivo portin lähellä, niin saamme vedet kulkemaan isoon ojaan ja paikat pääsevät kuivumaan. Kunpa se vaan tapahtuisi nopeasti! Tuosta salaojasta ja kaivosta saamme kiittää talon ja pihan rakentaneita, jo edesmenneitä ihmisiä.

Tuhoja

Maaliskuu maata näyttää -sanonta pitää edelleen paikkansa, vaikka yllä olevasta kuvasta sitä ei ihan heti voikaan todeta. Lumi on painaut puut ja pensasaidan todella pahaan kuntoon. Saa nähdä miten toipuvat. No, siis tarkoitukseni oli kuvata kevään edistymistä ja menin talon päässä olevaa polkua pitkin kauhistelemaan yllä olevaa näkyä ja muutakin. Kun etenin verkkoaidalle asti, huomasin, että pensasaidan yli tuli jäniksen jäljet. Jäniksen jäljet johtivat omenapuulle - voi ei! Siellä sitten paljastui tuhoja: oksia oli kuorittu ihan kunnolla, samoin runkoakin. Lumen paljoudesta johtuen en päässyt (lue: en viitsinyt kahlata) kuvaamaan punakanelipuuta toiselta puolelta, mutta tältäkin puolelta tuli selväksi, että ongelmia on odotettavissa. Katso itse:

Ja vielä otus on kehdannut jättää käyntikorttinsa paikalle! Myös yksi iso oksa on revennyt, mahdollisesti lumen painosta. Ei taida olla ensi syksynä kovinkaan suurta satoa odotettavissa tästä puusta :(
Loppukevennykseksi kuva Taimista ja kiviketusta. Kettu on kaulaansa myöten lumessa, mutta eiköhän se näillä keleillä paljastu kiihtyvällä vauhdilla.

Lumi kekoontuu

Miten ohuella rautatangolla voi pysyä tuollainen lumimäärä? Jälleen kerran ihailen ja ihmettelen lumen käyttäytymistä. Tuo neljänneksi alimmalta askelmalta roikkuva lumi on suorastaan kiehtova. Mikä saa sen roikkumaan juuri noin?

Kuusen oksillakin pysyy käsittämättömän korkea kasa lunta. Otin nämä kuvat klo 16 jälkeen, jolloin jo hieman hämärtää, mutta kuvasta lumi tulee hyvin esille. Kivisen ketun yllä oleva lumi muodostaa irokeesikampauksen - toisaalta tulee mieleeni bedlingtoninterrieri.
Viimeisessä kuvassa kaivataan kesää. Palveluskoirien A-teline ei tässä asussaan voi toimia harjoitusvälineenä, mutta kyllä se lumi vielä sulaa poiskin.

Auringonvaloa

Kirpeä pakkaspäivä ja aurinko paistaa! Outo valoilmiö näinä aikoina. Valkoiset puut sinistä taivasta vasten auringonvalossa - pakkohan niitä on käydä kuvaamassa. Talon varjoon jäävät puut luovat oman kontrastinsa kirkkaalle valkeudelle. Monen mielestä varmasti kamalan tylsää kuvattavaa, mutta minusta tuo lumen käyttäytyminen on kovin kiehtovaa. Niinkuin tässäkin sähkölankakuvassa:

Langoilla roikkuvat lumet uhmaavat painovoimaa.Miten joihinkin kohtiin voikin jäädä noin paksusti lunta ja toinen kohta langasta on ihan paljas. Luonnon taidetta.

Lehtikuusi on minulle mieluinen puu. Se on keväällä kaunis vaaleanvihreine neulasineen, jotka sitten tummuvat kesäksi. Kävyt ovat eri vaiheissaan mielenkiintoisia. Ja nuo oksat talvipuvussa kaiken lumen kera: kaunista!

Sisäinen valo

Tällä kertaa sisäinen valo ei ole hyvässä ihmisessä vaan lumessa. Olen ennenkin tainnut todeta lumen ihmeellisen käyttäytymisen eri tilanteissa. Ainakin olen ottanut lumesta paljon kuvia, huomaan. Tässä illan hämärän kuvassa roikkuvat ledilamput ovat jääneet osittain lumen sisään ja valaisevat lunta sisältäpäin. Kaunista! Ja tuo lumen määrä kynttilälyhdyn päällä: täysin käsittämätöntä, miten lumi pysyy tuollaisena kekona pyöreällä katolla.

Uusi putki

Eilen saimme tilaamamme uuden objektiivin kameraan. Entinen Sonyn 18-70 / 3.5-5.6 objektiivi rupesi kränäämään vuodenvaihteessa, pitää kamalaa ääntä eikä aina toimi ollenkaan. Päätimme korvata sen Tamronin putkella SP AF 17-50 mm F/2.8 XR Di II LD Aspherical [IF]. Tuosta nimihirviöstä ymmärrän selkeästi vain nuo millimetrit eli laajakulmasta normaaliobjektiiviin ja valovoimaa kivasti koko matkalla. Illalla kokeilin vähän kuvausta ihan sisällä ja Pami sattui sopivasti makoilemaan keittiön ovensuussa. Aika rento kuva tuossa ylhäällä! Hyvin käännettävä etsin mahdollisti kameran laittamisen miltei lattianrajaan ja sain silti tähdättyä koirankin kuvaan. Kameran oma salama ja automatiikka hoiti loput.

Toissailtana kuvasin taas vaihteeksi lumisia puita. En muista koskaan aikaisemmin tällaista koivun oksan kääntymistä miltei kulkuväylälle meidän pihassa eikä tämä ole ainut oksa joka on nyt tullut haitaksi. Ei ihme, että sähkölinjat kärsivät, kun selvästi muuallakin lunta tarttuu puihin ja taivuttaa puita epänormaaleihin asentoihin ja haitaksi. Meilläkin muutamat oksat saivat sahasta, kun matkailuauton parkkipaikka alkoi käydä ahtaaksi lumisista oksista. Onneksi omille pihapuilleen saa tehdä niin!

Uusi vuosi alkoi lumimaisemissa

Lapissa siis ainakin on lunta, jos vaikka etelä-Suomi kärvisteleekin ilman tätä valkoista, talveen kuuluvaa ainetta. Olimme viikonlopun (ja siis vuodenvaihteen) Posiolla, josta tuo kuva on toissapäivänä otettu. Olisi sen hyvin voinut ottaa tänäänkin, ihan samanlainen maisema sinne jäi taakse. Totuuden nimessä täytyy sanoa, että onhan täällä kotonakin (Pohjois-Karjalassa) lunta ja yllätys, yllätys: myös pakkasta! Kun kotiuduimme 17 pintaan, oli meidän mittarissa -15 C pakkasta!

Kun siis Lapissa käytiin (tämä kuva on jo Pohjois-Pohjanmaan puolelta eli Kuusamosta), onhan se kiva nähdä porojakin. Tosin ei välttämättä tiellä, kuten tämä jolkuttelija kavereidensa kanssa. Auton tuulilasin läpi ehdin kuvata vain tämän sankarin, jolla ei ollut mihinkään kiirettä. Kunhan tallusteli. Innostuin sitten enemmänkin kuvaamaan tuulilasin läpi, mutta tulokset eivät tietysti ole sitä mitä odottaisi. Taivas oli hienon sini-puna-raidoitettu ja hennon pastellinen, mutta kuva latistaa valitettavasti värit. Tässä kuitenkin yksi otos aiheesta.

Kun tulimme reissusta kotiin, oli orkideoiden kastelu ensimmäinen tehtävä. Paphiopedilum vinicolor oli lakastuttanut kukkansa ja pudotti sen, kun nostin ruukkua kaataakseni ylimääräisen veden pois. Vuoden päästä sitten taas - toivottavasti!

Valkeaa joulua

Niin se keli vaihtelee. Viime vuonna oli pakkasta enemmän kuin laki salli (yli 30 C) ja nyt hädin tuskin pakkasen puolella. Ja tässä maassakin on kovin eri tilanne eri puolila: Turun joulurauha julistettiin ihan paljaassa maassa ilman lunta ja ilmeisesti koko etelä-Suomi on lumeton - Pohjois-Karjalassa sen sijaan saamme nauttia valkeasta joulusta. Viime yönä satoi uutta lunta sen verran, että piti ihan lumityöt tehdä. Tänään on ollut lauhaa ja välillä on satanut melkein vettä, mutta edelleen maa on valkoinen ja jouluinen. Hyvä niin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Keli on ollut viime päivinä kovin vaihteleva. Viikko sitten tuli lunta ja se melkein hävisi jo maasta, mutta onneksi viime viikonloppuna valkoista tuli taas lisää. Näin itsenäisyyspäivänä jotenkin odottaa, että maa olisi valkoinen, onhan sentään jo joulukuu. Aamulenkin aikana lunta alkoi taas sataa ja lenkin jälkeen leikitettiin Dajmia pihalla pallon kanssa. Kuvassa näkyy satava lumi viiruina, kun kokeilin eri valotusaikoja (tässä 1/30 s., f8, ISO1000). Kävimme puolen päivän maissa kentällä kuvaamassa ja silloin oli jo kirkkaampi sää.

 

Mutta yksi perinteinen itsenäisyyspäivän homma on piparien tai torttujen leipominen. Päätin mennä yli siitä mistä aita on matalin ja ostin valmista gluteenitonta piparitaikinaa - enhän pelkästään itse halua syödä pipareita, vaan pitäähän niitä miehellekin olla tarjolla. Ostin myös Aurajuustomurupaketin, sillä halusin kokeilla aurajuustolla täytettyjä pipareita. Nämä kuvat on miehen ottamia, en halunnut sotkea jauhoihin kameraa :) Ja voin sanoa, että hyviä ovat! Heti lämpimänä nautittuna aurajuusto ei oikein maistunut sieltä piparin seasta, mutta jäähtyneenä: NAM! Pahoin pelkään, että jouluksi pitää tehdä näitä lisää, eivät taida kestää sinne asti...

Pitkäperjantai

On siis pääsiäinen ja loistava ulkoilukeli. Mikäs sen mukavampaa näin työssäkäyvälle ihmiselle. Vapaapäivinä on mukava ulkoilla kaikessa rauhassa koirien kanssa ja tänä aamuna lähdimmekin metsälenkille tarkastamaan, josko kohta pääsisi ihan pk-jälkeä tekemään tai viestiharkkoihinkin. Pääsee. Koirat olivat kyllä aivan onnessaan lenkillä, ketään ei pantu remmiin vaan koko lauma kirmaili vapaasti välillä lumessa (paikoin vielä muutamia senttejä), välillä mukavassa pintasulassa metsämaastossa. Pihastakin lumet ovat sulaneet jo suurimmalta osin, vain niihin paikkoihin, mihin sitä on kasaantunut enemmän, on vielä jäänyt lunta.

Lenkin jälkeen menin tutkimaan pihaamme ja iso yllätys oli, kuinka paljon krookuksia ja metsätulppaanien lehtiä tunkee esiin nurmikosta. Näyttääpä tuolla olevan jonkun "oikeankin" tulppaanin lehtiä nousemassa esiin. Olen siis huonosti onnistunut, kun olen yrittänyt kaivaa kaikki siputlit ja laittaa ne uuteen kukkapenkkiin viime ja toissa kesänä. Mutta kukkikoon nurmikossa ja kun kukat kuihtuvat, ajetaan ruohonleikkurilla yli. Siistiä?

Tässä vielä lähikuva ylemmästä "kukkakedosta". Täytyykin käydä iltapäivällä tutkimassa, kuinka paljon siellä on avonaisia krookuksia, kun aurinko paistaa.

Muutama tunti myöhemmin:

Olihan siellä paljon auenneita krookuksia!

Lumi lähtee

Tänään on ollut aivan ihana aurinkoinen sää ja tietenkään en juuri tänään ehdi lenkkeilemään, vaan lähden kohta kokoukseen istumaan illaksi. Ihan pakko oli vaan käydä pihalla kuvaamassa lumien haihtumista eli taas on viikko kulunut edellisestä kuvasta tästä samasta portin kohdasta. Ja sen huomaa. Kulkuväylät alkavat olla jo melko mukavassa kunnossa, enimmäkseen kuivia ja lumettomia - tosin tietysti poikkeuksiakin mahtuu joukkoon, niin kuin aina.

Kettupatsaskin on jo melkein kokonaan näkyvillä. On ne vaan edelleen niin hauskan näköisiä!

Huhtikuu humauttaa

"Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humauttaa". Näin on kuvattu lumien sulamista ja tänä vuonna se ei pitänyt ihan paikkaansa ainakaan täällä meidän kulmilla. Maaliskuussa lumet eivät ehtineet juurikaan sulaa, mutta kun huhtikuu alkoi, niin johan rupesi tapahtumaan. Viime viikon postauksen ensimmäinen kuva on juuri tuosta samasta paikasta kuin varttitunti sitten ottamani Taimin kuva ja lumen määrän väheneminen näkyy selvästi. Aita on siinä hyvä mittari. Oikeastaan vasta perjantaista lähtien lumet ovat alkaneet sulaa ja kun vielä parina päivänä on satanut vettä, hanget ovat laskeutuneet melkein silmissä. Kivaa!

Eilen aamulla tästä kiviketusta ei näkynyt vielä yhtään mitään lumen alta. Nyt se sieltä jo kurkistelee ja tällä menolla huomenna on jo koko pää varmaankin näkyvissä. Toivottavasti tämä lumien sulaminen jatkuu tätä vauhtia ja kurakausi menee mahdollisimman nopeasti ohi. Mies jo eilen tutkaili kesän koekalenteria, pitäisi päästä Taimin kanssa kohta viestitreeneihinkin :) Mutta ei sentään vielä tässä lumimäärässä eli pitänee ensin odottaa jonkin aikaa ihan rauhassa.

Vielä on talvi ja lunta

Muutama tunti sitten pihallamme otettu kuva. Lunta on vielä paljon. Tuo verkkoaita on 90 cm korkea. Parhaimmillaan lunta oli niin paljon, että vain ylimmäinen "rivi" aidan reunaa näkyi ja se onneksi tarkoitti sitä, että koirat pysyivät aidan oikella puolella. Muutamat kevätpäivät saivat hangen pinnan laskeutumaan joitakin senttejä alemmas ja katoilta rymisivät lumet alas, mutta kyllä tätä valkoista maanpeitettä vielä riittää. Eilen jopa satoi hieman lisää.

Reilusti parimetrinen orapihlaja-aitamme on murheellinen näky tällä hetkellä. Tuon roskiksen (huomaathan koirankakkaroskistarran!) takana pitäisi olla pystysuora pensasaita, mutta ei vain ole. Toivottavasti lumien sulaminen saa aidan vielä nousemaan suojaamaan pihaa. Olemme kyllä miehen kanssa keskustelleet, josko aita pitäisi joskus leikata alas, kun se on jo niin paksu ja sisältä lehdetön, mutta sitten menee kyllä pihalta yksityisyys. Kestää takuulla muutaman vuoden, ennen kuin aita taas olisi näköesteenä tielle tai tieltä suoraan pihaamme.

Tontillamme kasvaa yksi lehtikuusi. Minusta se on kiehtova puu. Näin talvella neulaset ovat poissa toisin kuin havupuissa, joten ilmeisesti kyseessä ei ole havupuu :) Käpyjä siinä kuitenkin on kuten kuusessa tai männyssäkin. Keväällä lehdet ovat kauniita kasvaessaan ja kesällä koko puu on kauniin vihreä. Talvella kävyt ja nyppyläiset oksat ovat suorastaan koristeellisia.

Lumikuvia

Tänään on kaunis talvipäivä. Aurinko paistaa, pakkasta on -15 asteen tuntumassa ja tuulee kylmästi. Mikä kasvihuoneilmiö? Ainakaan tämän enempää talven tunnusmerkkejä en kaipaa. Lunta on täällä itä-Suomessa vähintäänkin riittävästi, kuten tuostakin yllä olevasta kuvasta voi havaita. Aita on 90 cm korkea ja sitä näkyy vain sen vuoksi, että lunta on luotu aidan vierestä. Kuusen vasemmalla puolella aita on lumen peistossa. Kun aitaa ei näy, ei sitä koiriemme mielestä ole olemassa. Kun sitä näkyy edes muutama sentti, se silloin on estämässä pääsyn tielle. Psykologinen este siis.

Kun kävin tiellä kävelemässä ja kuvaamassa ympäristöä, ihmettelin pensasaidan vieressä olevia jälkiä: onko jänis kulkenut pihaamme pensasaidan YLI? Orapihlaja-aitamme on melkein 2 m korkea, mutta lumi on painanut sen pahasti ja aura-autot ja -traktorit ja muut vempeleet ovat tehneet kunnon penkat aidan viereen saaden koko pensasaidan melkein piiloon. Reipas koiramme Taimi tuli myös ihmettelemään jälkiä ja lähti muina koirina tallustelemaan pensasaidan PÄÄLLÄ! Ei ole tällaista ennen tapahtunut. Mies pelkäsi koiran saavan piikkejä tassuihinsa, mutta onneksi näin ei käynyt.

Kävin tien päässä kuvaamassa lumisia mäntyjä huikean sinistä taivasta vasten. Aurinko valkaisi puhtaan lumen häikäiseväksi. Kyllä luonto on kaunista. Ja kaunis ja reipas koirakuva lopuksi :)

 

PS. Orkideapäivitys: torstaina kukkien kastelupäivänä putosi venuksenkengän kukka pois. Ensi syksynä sitten taas toivottavasti uusi kukka.