Keltainen herkku

Lähdimme aamulenkille koko perheen voimin hieman epätavalliseen tapaan eli maastokengät jalkaan, kori tarvittavine tavaroineen mukaan, koirat autoon ja menoksi. Emme ajaneet kuitenkaan kovin montaa kilometriä kotoa, mutta en kyllä paljasta, että mihin suuntaan :) Sieltä nimittäin löysimme sitä mitä lähdimme etsimään eli viime postauksessakin mainittuja kantarelleja, keltaisia herkkuja.

Oli todella mukava vihdoinkin löytää sellainen paikka, missä oli reilusti kantarelleja yhdessä paikassa. Olimme kyllä hieman myöhässä, osa näistä herkuista oli ehtinyt jo mennä "yli" eli olivat hieman kuivuneita ja kaikkia ei otettu mukaan. Mutta lähistöltä löytyi vielä muitakin paikkoja, josta löysimme isompiakin kanttiksia. Nam. Metsässä samoillessamme huomasimme paljon mustikoitakin ja vähän nautimmekin antioksidantteja, mutta emme viitsineet poimia niitä mukaan. Myös villejä vadelmia olisi ollut paikoin reilusti. Niiden maku voittaa kyllä mennen tullen puutarhavadelman, aromi on moninkertainen verrattuna viljeltyihin "serkkuihin".

Tämä kivi ei ollut mitään syötävää, mutta muuten hauskan näköinen kuvattavaksi.

Sieniä sateella

"Keltavahvero eli kantarelli (Cantharellus cibarius) on kantarellien heimoon kuuluva kauppasieni." Näin sanoo Wikipedia ja siihen meidän on uskominen. Meillä vaan kanttikset eivät jouda kauppaan, meillä ne joko syödään heti itse tai pakastetaan myöhempää käyttöä varten. Tällä viikolla on jo syöty yksi kunnon kantarellikastike, joten nämä tänään poimitut joutuivat pakastimeen nautittavaksi joskus toiste. Sieniä kertyi pari litraa. Osa oli aika pieniä, mutta ei se makua haittaa :) Kantarelli on ainoa sienilaji, jota uskallan poimia itse, siitä ei voi erehtyä eikä sitä voi sekoittaa mihinkään muuhun - ainakaan, jos käyttää myös nenäänsä tunnistamiseen. Tuoksu on ihana!

Kävimme ulkoilemassa koiran kanssa parissa eri metsässä. Kantarellit löytyivät eri metsästä kuin hienot naavaiset puut. Hieno kivi sen sijaan oli siellä kantarellimetsässä. Olin siis kaukaa viisas ja otin jopa kameran mukaan sieniretkelle ja onneksi varmuuden vuoksi muovipussin koriin sateen varalta. Ja kyllähän taivas pienen kuuron antoikin, joten muovipussille tuli käyttöä kameran suojana.