Sota jatkuu taas

En muistanut eilen kastella kukkia, joten tänään oli orkideoiden uittopäivä. Olin jo luullut päässeeni voiton puolelle viime vuoden sodassa, mutta olin selvästikin väärässä. Vihollinen veti vain henkeä jossain sopivassa kolossa. Ja niitähän riittää orkidearuukuissa ja kukkien ja lehtien kätköissä. Kun näin tuolla lehdellä olevat pikkupirut, kannoin ruukun keittiöön ja kävin taistoon aseena hammastikku, talouspaperia ja Provadopurkki. Hammastikku oli kätevä väline kaivaa villakirvoja esiin kukkien terälehtien takaa ja alta lymyämästä ja sitten vaan pudotus talouspaperille ja nirri pois. Tunnustan tappaneeni ainakin parikymmentä ötökkää ihan itse liiskaamalla ne kuoliaaksi. Olen paha ihminen? Hammastikku ja paperi roskikseen ja Provado aseeksi viimeistelemään tuhotyötäni. Suihkutin joka puolelle kasvia torjunta-ainetta ja uusin suihkutuksen parin päivän päästä ja niin monta kertaa, kuin on tarpeen.

Toukokuun viimeinen

Näyttääkö tutulta kukalta, mutta mikä noin kaunis kello oikein on? Oikeasti normaalisti tätä ei näin läheltä näekään ellei mene kyykkyyn vuorenkilpipenkin viereen ja katso kukkia tarkemmin. Ilman lähikuvaa en olisi tajunnut kukan herkkää kauneutta!
Alkukesän kukkaloistoa siis riittää nyt perennapenkeissä ja muuallakin. Omenapuut aloittelevat kukintaansa - joku kukka on jo kokonaan avoinna. Marjapensaat kukkivat. Tuomi kukkii ja tuoksuu ihanalle.

Metsätulppaanit nousevat vähän sieltä sun täältä, tässä pionin vieressä kasvavia yksilöitä.

Kullerot ovat niin oransseja sammalleimun ja helmihyasinttien vieressä.

Onneksi omenapuut ovat selvästikin vielä hengissä jänisten jäljiltä, tuskin niihin muuten kukkia ilmaantuisi. Pahan näköisiä nuo kalutut oksat kyllä ovat, mutta en tahtonut niitä vielä leikata pois.
Joku tuholainen ilmeisesti on käymässä tuomen kimppuun. Ainakin jotkut oksat ja lehtien alustat ovat täynnä pieniä ötököitä. Tässä todiste:

Taistelu jatkuu

En ole siis vielä päässyt eroon villakilpikirvoista orkideoissa. Selvästikään. Pilkullinen perhosorkideani on vielä vihollisten vallassa ja muutama kukka oli kuihtunut mahdollisesti hyväksikäytön takia - ainakin niistä löytyi jälkiä näistä vihollisista. Siispä kukka kainaloon ja vastahyökkäykseen. Huuhtelin ihan hanan alla kukkia ja nuppuja ja sain ehkä enimmät "homeet" pois. Kaivelin hammastikulla terälehtien välejä tutkiakseni vihollisen piilopaikkoja ja jonkun löysinkin. Ähäkutti! Pääsivät hengestään.

Sitten otin kemialliset aseet käyttöön ja suihkuttelin Provadoa joka puolelle. Nyt on vain pidettävä silmät auki ja vahdittava, että tämän taistelun voittaa ihminen eikä mokoma pikku eläin. Haluan orkideoideni voivan elää rauhassa ilman kiusaajia.

Tuholainen

Nyt on kyseessä paljon pienempi tuholainen kuin edellisessä postauksessa. Tuholaisen voit nähdä roikkuvan terälehden alareunassa vasemmalla. Olen havainnut nämä homeen näköiset täplät jo jokin aika sitten perhosorkideoissani, mutta en ole älynnyt tarttua asiaan. Eihän mun kukissa voi olla mitään tuholaisia! Mutta kun tänään kannoin kuvattavaksi pari kukassa olevaa phalaenopsista, tajusin mistä on kysymys. Pekka Ranta kuvaa Kulttuuriorkideat-kirjassaan näin:
"Ne epämääräisen näköiset pumpulitupot tai melkein valkoiselta homeelta vaikuttavat läiskät tapaavat olla villakirvoja. Villakirvoilla on eräitä suosikkipaikkoja. Kukan tausta, lehtiruusukkeen keskusta, lehden tyveen syntyvä piilopirtti tai huomaamaton suoja aivan lehden kärjessä. Varovaisimmat niistä menevät ruukkuun syömään alhaalla olevia juuria. Nupun kasvaessa villakirvan nuorisoaste vänkää itsensä nupun sisälle ja kasvaa siellä kilpaa kukan terälehtien kanssa."

Näihin pirulaisiin tehoaa kuulemma yksi aine, Provado. Sitä siis hankkimaan heti kun vaan mahdollista. Poistin nyt ihan mekaanisesti kaiken valkoisen töhnän mitä näin, ja samalla päästin hengestään muutaman ötökän. Myös tuon, joka tuli kuvattua ihan lehdellä lekottelemassa.