Talitintti

No ei ole ennen tälläista tapahtunut: menin yläkerran kaapista hakemaan tarvikkeita, kun yhtäkkiä hätkähdin. Mikä siellä liikkui? Sitten en uskonut silmiäni, kun näin talitintin kaapissa! Asumme 1958 rakennetussa ns. rintamamiestalossa ja kaappi on ulkoseinää vasten ja seinässä on joku tuuletusreikä (tai mikä ikinä onkaan) ja sieltä linnun on täytynyt sisään tulla. Kaapin hyllyltä löytyi sitten todisteita, että ei tainnut lintu olla ensimmäistä kertaa sisällä. Olin toki aikaisemminkin nähnyt näitä jätöksiä siellä, mutta en oikeasti osannut kuvitellakaan mistä ne olisivat peräisin.

 

Kävin hakemassa mieheni paikalle todistamaan, että en näe näkyjä ja samalla hain kameran. Siinä sitten pohdimme, miten tintin saisi ulos. Emme aikoneet ottaa sitä lemmikiksi, johan koiratkin olisivat olleet ihmeissään. Konsteja miettiessämme päädyimme avaamaan huoneen ison ikkunan ja ryhdyimme varovasti jahtaamaan lintua kohti avointa ikkunaa ja vapautta. Muutaman minuutin saimme huitoa ja hosua ja kuitenkin varoa, ettei lintuparka satuta itseään. Välillä se selvästi jäi istumaan nokka auki ikäänkuin huohottaakseen kamalan ajojahdin stressia. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kun lintu sitten ties kuinka monennen ympärilentonsa tiimellyksessä lensikin ikkunasta ulos ja hyvin epävieraanvaraisesti suljimme siltä ikkunan saman tien.

Muutama kuva vielä tähän tästä ajojahdista.

 

Talvea

 

Tämän päivän otos tästä perhosorkideasta, jonka tarkempi laji on mulle tuntematon. Jospa joskus jostakin senkin saisi selville, ainahan on kivempi ajatella jotain oikealla nimellä eikä jollain keksityllä "keltapohjapunapilkullinen" tai jotain. Perhosorkideat siis kukkivat edelleen ikkunallani ja niitä ihaili sukulaiseni viikonloppuvierailulla käydessään.

Tämä sukulainen on myös Taimin mielestä oikein mukava ja yhden kerran Taimi keksi nousta tuolille istumaan sukulaisen viereen pöydän ääreen. Pakkohan se oli kamera hakea ja kuvata moinen näky. Siitä oli sitten hyvä nuoleskella ihmisen naamaa, kun ylettyi sopivasti. Sopivasti kuvaa rajaamalla olen saanut näkymättömiin ne Taimin muotoilemat pöydän- ja tuolien jalat.

Luminen talvi jatkuu edelleen ja viikolla yhtenä päivänä taivaanranta oli niin hauskan värinen, että ikkunan läpi otin muutaman kuvan. Värit eivät näy kuvassa ihan samoin kuin näkyivät ikkunan kautta pellon takana olevien puiden yläpuolella, mutta onpahan edes joku muistia parempi kuva olemassa.

Kuvassa on myös Vanda ilman kukkia. Toivottavasti saan sen kukkimaan uudelleen ensi kesänä.

Mustia koiria

Meillä oli viikonloppuna ystäviä kylässä. Ystävillä on kolme koiraa, joista yksi on Taimin kanssa kuvassa. Flätti (virallisemmin sileäkarvainen noutaja) Cola on 9-kuinen, reipas neiti ja Taimin hyvä kaveri. Ystävien muut koirat ovat saksanseisojia, joten johan värinsäkin puolesta nämä kaksi tuntevat yhteenkuuluvuutta. Mitä se haittaa vaikka toisella onkin luppakorvat ja toisella vähän terävämmät mallit, muuten ovat samaa kokoluokkaa ja selvästi samalla aaltopituudella.

Koska oli kunnon pakkaset viikonloppuna, ei koirien kanssa voinut paljonkaan ulkoilla ja nämä kaksi kaverusta pistivät aina välillä sisällä leikkipainiksi tai hammastelivat ihan sulassa sovussa. Sipukat kävivät välillä komentamassa ja seisojat vaan katselivat - jos sohvalla makuulta viitsivät :)

Vaikka taloudessa oli siis neljän ihmisen lisäksi kuusi koiraa - ja nekin kaikki narttuja - ei missään vaiheessa ollut mitään rähinöitä. On onni omistaa näin mukavia koiria ja ystäviä.

Perhosorkideat

Päivän kysymys kuuluu: montako erilaista perhosorkideaa on kuvassa? Vastauksen kerron joskus, jos jää mietityttämään. Tavoistani poiketen kuva ei ole päiväntuore vaan peräti viikon takaa. Nyt on alkanut valkoisen orkidean kukat kuihtumaan. Vielä kuitenkin toisessa kukkavanassa on monta valkoista kukkaa jäljellä, joten siinä mielessä kuva voisi olla vaikka tänään otettu.

Kun otin näitä kuvia, olin laiska enkä viitsinyt nostella kukkia pois ikkunanlaudalta. Kuvasta näkyy se, että nämä eivät ole yhtä hienoja kuin ammattikasvattajien siistit orkideat, joissa yksi tai kaksi suoraa kukkavanaa on täynnä kukkia. Minulla kukkavanat ovat haaroittuneita tai muuten vaan vänksällään johonkin suuntaan. Mutta onpahan itse kukitettu!

Vielä on pakko laittaa tällainen lumikuva, jonka otin lauantaina aamulenkillä. Täällä Pohjois-Karjalassa (ja ilmeisesti koko Suomessa) on viime päivinä ollut niin valkoista, että välilä tuntuu kuin kulkisi unessa tai satumetsässä valkokuorrutteisten puiden alla.

Phalaenopsis

Viimeinenkin perhosorkideani on avannut kukkansa. Tässä vaiheessa kukkia on vain yksi eikä nuppujakaan ole muita, mutta kukkavarret ovat kasvullaan, joten eiköhän tässä kevään kuluessa vielä lisää väriä tule tuohonkin kasviin. Tämän perhosorkidean kukka on hieman erivärinen kuin se toinen "täplämalli" mikä minulla on ja kukan lehdetkin ovat terävämmän muotoiset kuin siinä toisessa. Tämänkään hybridin nimestä mulla ei ole aavistustakaan.

Nyt on Nellin viimeisetkin kukat kuihtumassa, joten yllättävän pitkään kesti sen kukinta tällä kertaa. En ole raskinut katkaista kuivaakaan kukkavanaa, kun kuihtuneet kukat ovat niissä kiinni. Mutta eiköhän ne tässä kasteluhommissa taas putoile. Mulla on orkideat muoviruukuissa, jotka ovat suojattu läpinäkymättömillä suojaruukuilla. Suojaruukkuun laitan luonnonvettä orkidearuukun yläreunaan asti ja annan olla kasvin imemässä vettä epämääräisen ajan (minuuteista tunteihin, miten muistan/joudan) ja kaadan sitten ylimääräisen veden suojaruukusta taas takaisin ämpäriin seuraavaa käyttöä odottamaan. Tässä liikutteluvaiheessa tapahtuu vahingot jos ovat tapahtuakseen eli kukat tarttuvat toisiinsa kiinni ja joku katkeaa tms.

Lunta

Vuosi 2010 alkaa kauniissa lumimaisemassa. Ainakin täällä Pohjois-Karjalassa puut ovat todella kauniita lumivaipassaan ja juuri tällä hetkellä paistaa vielä aurinko! Pakkasta on meidän mittarissa 18 astetta, joten ei ihan parhain ulkoilusää, mutta todella kaunista näin sisältä katsottaessa. Joku aika sitten näkyi taivaalla ihan selvästi myös sateenkaari, jota en kyllä muista koskaan aikasemmin nähneeni talvella!

Kameran kanssa piti kulkea pihalla ja tiellä kulki vanha pariskunta, joka ihmetteli touhujani "lintujako siellä on?". "Ei, kun näitä käpyjä ja lumisia oksia vaan kuvaan" tunnustin heille. Lehtikuusi on mielenkiintoinen käpyineen ja nyppyisine oksineen. Lumi uhmaa luonnonlakeja pysyessään oksilla mitä kummallisimmissa asennoissa.