Ostoksia

Tänään sain kivaa postia. Olin tilannut Emilia Eskolalta huovutettuja koiria nukkekotiin ja niistä tuli oikein hienoja. Eikä koiria voi tilata tarkentamatta, mitä rotua niiden pitää olla ja tässä tapauksessa ykkösasia oli tolleri, josta tulikin oikein aidon näköinen. Annoin sille nimeksi Demini, mutta lopulta nukkekodin saaja voi sitten nimetä koiran mieleisekseen. Ja kun koiraa lähtee tilaamaan, ei yksi riitä. Mulle kans eli piti saada myös groenendael ja schipperkekin. Ne tulevat asumaan varmaankin jossain tulevassa roomboxissa... Kaverit sai tulla Deminille kylään, kun talon remontti on vielä pahasti kesken.

Sipu seisoo tulitikkuaskin päällä, että näyttäisi yhtä isolta kuin luulee olevansa :) Belgin ilme on minusta söpö ja muutenkin uskomattoman hienoja ovat nämä kaikki. Kannatti tilata.

Remontista sen verran, että yläkuvassa näkyy olohuoneen lattia ja tapetoituja seiniä vähän, alemmassa on makuuhuoneen lattia ja seinät ovat vielä ihan laittamatta. Viime aikoina on ollut niin kuuma tuolla oikean talon yläkerran harrastushuoneessa, että ei ole voinut kuvitellakaan tekevänsä yhtään mitään. Mutta kyllä se tästä viileneekin ja kaikenlaisia suunnitelmia ja ajatuksia pyörii. Ja lomakin alkaa ihan kohta!

Viikonloppuna kävimme ystävän kanssa Savitaipaleella nukkekotimarkkinoilla ja sieltä tarttui mukaani tässä vaiheessa täysin tarpeettomia esineitä, mutta kun ne oli niin ihania. Vai mitä sanotte näistä hedelmistä:

Hedelmät on laitettu kuvausta varten mehutölkin korkkiin :) Tekijä on selkeästi erikoistunut hedelmiin ja vihanneksiin ja muuhun syötävään.

Ostin myös pakkauksia, joita Leea Lehelmä teki myös paikan päällä. Oli ilo jutella ja seurata homman edistymistä. Hyviä vinkkejäkin sain ja paljon intoa suunnitella omia juttuja. Markkinoilla oli myös nähtävänä monia todella hienoja roomboxeja eri tekijöiltä, joten todella kannatti käydä vaikka matkaa kertyikin melkein 300 km suuntaansa. Mutta kun ottaa reissun retken kannalta, kuten me otimme ja sääkin suosi (tosin messupaikalla oli suorastaan liian kuuma), niin mikäs oli ollessa.

Syyssiivousta saniaispuskassa

Eteläikkunan Tahoma kukkii. Kukkavanassa on kaksi kukkaa avoinna, yksi vielä nupulla. Muuten orkideaikkunallani on aika kukatonta, vain yhdessä pinkissä perhosorkideassa on kukkia tällä hetkellä. Monet kyllä pukkaavat uutta kukkavanaa joten ei tarvinne kovin pitkään odotella uutta kukkaloistoa.

Mutta saniaisista piti kertomani. Meidän keittiön ikkunan alla on saniaisviidakko, joka yrittää koko ajan levittäytyä laajemmalle. Ruohonleikkurilla sitä onneksi saadaan pidettyä kurissa ja taimia on jaettu myös kavereille, kun ovat saniaisia kaivanneet. Olin jo muutaman päivän ajan katsonut, että kuollut kasvusto pitäisi raivata pois, se ei ole mitenkään mieltä ylentävän näköinen. Kuva todistaa.

Tänään sain sitten inspiraation ryhtyä siivoamaan kuolleet lehdet kevättä varten pois. Keväällä uusien lehtien on hyvä kääriytyä esiin, kun ei vanhat roippeet ole haittona. Otin oksasakset ja ryhdyin leikkelemään irti lehtiruoteja (vai mitähän ne oikeasti on, ei kaiketi oksia) ja kasasin niitä kasaan pois vietäväksi. Kesällä koiramme tykkäävät olla saniaispuskassa viileässä, sillä siihen ei pääse aurinko paistamaan kuin ihan varhain aamulla ja myöhään illalla, jos silloinkaan. Olin kyllä monesti huomannut koirien kuonossa multajälkiä ja vähän ihmetellyt, että missä ne oikein kaivavat ja nyt sitten löytyi selitys: saniaispuskassahan ne kaivavat itselleen monttuja tai vaan ihan huvikseen. Pari melkoista kuoppaa löytyi kesän jäljeltä ja viime syksynä viimeksi olin tasoittanut alueen.

Onneksi komposti tuottaa uutta multaa koko ajan ja sain laittaa täydennystä kuoppiin. Kyllä siinä sitten kelpaa taas keväällä saniaisten rullautua esiin.

Pihassa riittäisi kovastikin hommia näin syksyllä. Lehtiä pitäisi haravoida, mutta toisaalta sillä ei ole mitään kiirettä, kun toisissa puissa on vielä melkoisesti lehtiä jäljellä. Vaahtera on pudottanut jo melkoisen kasan, mutta vielä on puussakin ihan kiitettävästi. Taimi oli löytänyt puusta pudonneen omenan ja poseerasi lehtikerroksessa.

Testikuvia

Ostimme uuden kameran, Sony SLT-A77 järkkärin. Entinen Sonyn A200-sarjan kamera kärsi toissa vuonna, kun se putosi repusta kivikkoon. Tähän asti sinniteltiin ja opittiin kuvaamaan rajaamalla etsimessä näkyvä osa "yläkanttiin" eli kuvan alareunaan piti jättää tyhjää, jos halusi vaikkapa kukan terälehdet kokonaan näkyviin. Ongelma kuitenkin paheni vähitellen ja nyt tuli hyväksi tekosyyksi hankkia uusi kamera, kun opiskeluun tuli multimediakurssi. Tuo yllä oleva Jaden kuva on otettu tänään, kun leikin ulkona kameran kanssa eri aukoilla ja valotusajoilla - ja sitten kuvasin automatiikalla vertailukuvia. No, automatiikka voittaa mennen tullen vielä meikäläisen taidot. Nämä tällä sivulla näkyvät kuvat ovat siis kameran päättämillä asetuksilla, minä sain aikaan kovasti ylivalottuneita kuvia, joita ei kehtaa esitellä.

Dajm oli minulla kuvausmallina ja sain kuviin liikettä, kun Dajm järsi luuta. Pitkällä valotusajalla koirasta tuli tietenkin epäterävä, kun pää heilui koko ajan luun kimpussa, mutta muuten kuva meni ihan pieleen. Täytyy miettiä, mihin lähtisi kuvaamaan annettua tehtävää (aukkojen ja valotusaikojen muutoksia), mutta sitä ennen täytyy vielä opiskella kameran ohjekirjaa lisää. Ominaisuuksia löytyy enemmän kuin meikäläinen edes käsittää tässä vaiheessa. Onneksi automatiikka pelastaa :)

Nämä kuvat kertovat myös tämän hetken säätilanteen: ei lunta, vaikka tähän aikaan vuodesta jo saisi olla. Täällä oli kyllä muutaman päivän ajan maa valkoisena, mutta viime viikon vesisateet veivät lumet. Tänään satoi hetkellisesti isoja lumihiutaleita, mutta sulivat miltei samantien pois.

*************************************

Niin se vaan tilanne muuttuu. Klo 21 onkin näkymä ulkona ihan jotain muuta kuin päivällä, kun kirjoitin tämän postauksen. Ja tuo uusi kamera on kyllä aika uskomaton pakkaus: tämä kuva on otettu ilman salamaa käsivaralta iltapimeässä ja kamera hoitaa homman. Eläköön tekniikka! (Ei se silti tarkoita sitä, etteikö mun pitäisi opetella oikeasti itsekin näitä arvoja säätämään oikein).

Luontopolulla

Kävimme eilen lenkkeilemässä koiralauman kanssa Erä- ja luontokeskuksen luontopolulla. Siellä ei taaskaan ollut ketään muita kuin yksi kalastaja meidän näkyvissä, joten koirat kirmasivat aika lailla vapaasti pitkät matkat. Heti alkumatkasta piti ottaa kamera käyttöön, kun ihan rannassa oli kauniita lumpeenkukkia. Kiersimme koko luontopolun (n. 7 km) kolmen ihmisen ja viiden koiran voimin, kun sää oli mitä mainioin lenkkeilyyn. Edellisen päivän +30 C helle oli muuttunut n. +18 C asteen kesäkeliksi. Saimme rauhassa ihastella maisemia ja rakennelmia. Lasten kalapaikallakaan ei ollut yhtään ihmistä.

Tähtäilin välillä kameralla koiralaumaa, mutta eihän niitä saanut linssin taakse kuin muutaman kerrallaan. Pääasia on, että kivaa oli.

Pitkäperjantai

On siis pääsiäinen ja loistava ulkoilukeli. Mikäs sen mukavampaa näin työssäkäyvälle ihmiselle. Vapaapäivinä on mukava ulkoilla kaikessa rauhassa koirien kanssa ja tänä aamuna lähdimmekin metsälenkille tarkastamaan, josko kohta pääsisi ihan pk-jälkeä tekemään tai viestiharkkoihinkin. Pääsee. Koirat olivat kyllä aivan onnessaan lenkillä, ketään ei pantu remmiin vaan koko lauma kirmaili vapaasti välillä lumessa (paikoin vielä muutamia senttejä), välillä mukavassa pintasulassa metsämaastossa. Pihastakin lumet ovat sulaneet jo suurimmalta osin, vain niihin paikkoihin, mihin sitä on kasaantunut enemmän, on vielä jäänyt lunta.

Lenkin jälkeen menin tutkimaan pihaamme ja iso yllätys oli, kuinka paljon krookuksia ja metsätulppaanien lehtiä tunkee esiin nurmikosta. Näyttääpä tuolla olevan jonkun "oikeankin" tulppaanin lehtiä nousemassa esiin. Olen siis huonosti onnistunut, kun olen yrittänyt kaivaa kaikki siputlit ja laittaa ne uuteen kukkapenkkiin viime ja toissa kesänä. Mutta kukkikoon nurmikossa ja kun kukat kuihtuvat, ajetaan ruohonleikkurilla yli. Siistiä?

Tässä vielä lähikuva ylemmästä "kukkakedosta". Täytyykin käydä iltapäivällä tutkimassa, kuinka paljon siellä on avonaisia krookuksia, kun aurinko paistaa.

Muutama tunti myöhemmin:

Olihan siellä paljon auenneita krookuksia!

Huhtikuu humauttaa

"Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humauttaa". Näin on kuvattu lumien sulamista ja tänä vuonna se ei pitänyt ihan paikkaansa ainakaan täällä meidän kulmilla. Maaliskuussa lumet eivät ehtineet juurikaan sulaa, mutta kun huhtikuu alkoi, niin johan rupesi tapahtumaan. Viime viikon postauksen ensimmäinen kuva on juuri tuosta samasta paikasta kuin varttitunti sitten ottamani Taimin kuva ja lumen määrän väheneminen näkyy selvästi. Aita on siinä hyvä mittari. Oikeastaan vasta perjantaista lähtien lumet ovat alkaneet sulaa ja kun vielä parina päivänä on satanut vettä, hanget ovat laskeutuneet melkein silmissä. Kivaa!

Eilen aamulla tästä kiviketusta ei näkynyt vielä yhtään mitään lumen alta. Nyt se sieltä jo kurkistelee ja tällä menolla huomenna on jo koko pää varmaankin näkyvissä. Toivottavasti tämä lumien sulaminen jatkuu tätä vauhtia ja kurakausi menee mahdollisimman nopeasti ohi. Mies jo eilen tutkaili kesän koekalenteria, pitäisi päästä Taimin kanssa kohta viestitreeneihinkin :) Mutta ei sentään vielä tässä lumimäärässä eli pitänee ensin odottaa jonkin aikaa ihan rauhassa.

Lumikuvia

Tänään on kaunis talvipäivä. Aurinko paistaa, pakkasta on -15 asteen tuntumassa ja tuulee kylmästi. Mikä kasvihuoneilmiö? Ainakaan tämän enempää talven tunnusmerkkejä en kaipaa. Lunta on täällä itä-Suomessa vähintäänkin riittävästi, kuten tuostakin yllä olevasta kuvasta voi havaita. Aita on 90 cm korkea ja sitä näkyy vain sen vuoksi, että lunta on luotu aidan vierestä. Kuusen vasemmalla puolella aita on lumen peistossa. Kun aitaa ei näy, ei sitä koiriemme mielestä ole olemassa. Kun sitä näkyy edes muutama sentti, se silloin on estämässä pääsyn tielle. Psykologinen este siis.

Kun kävin tiellä kävelemässä ja kuvaamassa ympäristöä, ihmettelin pensasaidan vieressä olevia jälkiä: onko jänis kulkenut pihaamme pensasaidan YLI? Orapihlaja-aitamme on melkein 2 m korkea, mutta lumi on painanut sen pahasti ja aura-autot ja -traktorit ja muut vempeleet ovat tehneet kunnon penkat aidan viereen saaden koko pensasaidan melkein piiloon. Reipas koiramme Taimi tuli myös ihmettelemään jälkiä ja lähti muina koirina tallustelemaan pensasaidan PÄÄLLÄ! Ei ole tällaista ennen tapahtunut. Mies pelkäsi koiran saavan piikkejä tassuihinsa, mutta onneksi näin ei käynyt.

Kävin tien päässä kuvaamassa lumisia mäntyjä huikean sinistä taivasta vasten. Aurinko valkaisi puhtaan lumen häikäiseväksi. Kyllä luonto on kaunista. Ja kaunis ja reipas koirakuva lopuksi :)

 

PS. Orkideapäivitys: torstaina kukkien kastelupäivänä putosi venuksenkengän kukka pois. Ensi syksynä sitten taas toivottavasti uusi kukka.

Talvea

 

Tämän päivän otos tästä perhosorkideasta, jonka tarkempi laji on mulle tuntematon. Jospa joskus jostakin senkin saisi selville, ainahan on kivempi ajatella jotain oikealla nimellä eikä jollain keksityllä "keltapohjapunapilkullinen" tai jotain. Perhosorkideat siis kukkivat edelleen ikkunallani ja niitä ihaili sukulaiseni viikonloppuvierailulla käydessään.

Tämä sukulainen on myös Taimin mielestä oikein mukava ja yhden kerran Taimi keksi nousta tuolille istumaan sukulaisen viereen pöydän ääreen. Pakkohan se oli kamera hakea ja kuvata moinen näky. Siitä oli sitten hyvä nuoleskella ihmisen naamaa, kun ylettyi sopivasti. Sopivasti kuvaa rajaamalla olen saanut näkymättömiin ne Taimin muotoilemat pöydän- ja tuolien jalat.

Luminen talvi jatkuu edelleen ja viikolla yhtenä päivänä taivaanranta oli niin hauskan värinen, että ikkunan läpi otin muutaman kuvan. Värit eivät näy kuvassa ihan samoin kuin näkyivät ikkunan kautta pellon takana olevien puiden yläpuolella, mutta onpahan edes joku muistia parempi kuva olemassa.

Kuvassa on myös Vanda ilman kukkia. Toivottavasti saan sen kukkimaan uudelleen ensi kesänä.

Mustia koiria

Meillä oli viikonloppuna ystäviä kylässä. Ystävillä on kolme koiraa, joista yksi on Taimin kanssa kuvassa. Flätti (virallisemmin sileäkarvainen noutaja) Cola on 9-kuinen, reipas neiti ja Taimin hyvä kaveri. Ystävien muut koirat ovat saksanseisojia, joten johan värinsäkin puolesta nämä kaksi tuntevat yhteenkuuluvuutta. Mitä se haittaa vaikka toisella onkin luppakorvat ja toisella vähän terävämmät mallit, muuten ovat samaa kokoluokkaa ja selvästi samalla aaltopituudella.

Koska oli kunnon pakkaset viikonloppuna, ei koirien kanssa voinut paljonkaan ulkoilla ja nämä kaksi kaverusta pistivät aina välillä sisällä leikkipainiksi tai hammastelivat ihan sulassa sovussa. Sipukat kävivät välillä komentamassa ja seisojat vaan katselivat - jos sohvalla makuulta viitsivät :)

Vaikka taloudessa oli siis neljän ihmisen lisäksi kuusi koiraa - ja nekin kaikki narttuja - ei missään vaiheessa ollut mitään rähinöitä. On onni omistaa näin mukavia koiria ja ystäviä.