Lumisilmät

Pihalla seisova auto oli kerännyt sopivan lumikerroksen päällensä ja lisävalot loistivat keulasta, vaikkei niissä valoa ollutkaan. Lamput näyttivät ihan silmiltä, joiden yläluomet roikkuvat silmän päällä.. Tai sitten tulee mieleen silmälasit, sellaiset vanhanaikaiset ilman sankoja olevat (kuten Hercule Poirotilla).  Kuva piti ottaa ennen kuin auto otettiin liikenteeseen, sillä eihän se enää sen jälkeen ollut muuta kuin tavallinen auto ilman hassua lumikerrosta.

Lumen määrän voi nähdä suoraan tynnyristä, joka on käännetty nurinpäin talveksi. Vieressä on verkkoaita, joka kesällä on tynnyrin ympärillä "naamioimassa" tynnyriä. Lumi on todella hauskasti kerrostunut ohueen verkkoaitaan. Lumi on ihmeellinen aine.

Uusin asein taistoon

En löytänyt kaupasta (niissä, missä ehdin käymään) Provadoa kuin puikkoina, jotka pitäisi laittaa ruukkuun mullan sekaan ja sehän ei onnistu oikein orkideoiden kanssa, kun sitä multaa ei ruukussa ole. Huono konsti oli myös murskata puikko ja liuottaa veteen - se oli sellaista mönjää, joka ei toiminut sumutepullossa ja jätti ikäviä läiskiä lehdille ja kukkiin, kun yritin sumuttaa.

Löysin paikallisesta Agrimarketista Neudorffin tuotteen, joka ainakin väittää olevansa tuhoaine myös villakirvoihin. Pian se selviää, sillä kaksi perhosorkideaa on saanut sillä käsittelyn. Kun joku kasvi saa tuholaisia, saa olla melko varma, että niitä löytyy myös viereisestä tai viereisistä kasveista ja niinhän nytkin on käynyt. Täytyy vaan toivoa, että voitan tämän taistelun. Periksi ei anneta!

Tänään paistoi aamupäivällä aurinko. Pitkästä aikaa oli kivan näköistä, kun puissa oli lunta ja aurinko valaisi niitä hienosti. Kävin ottamassa muutaman kuvan ja kuvasin myös pensasaitaa, joka näyttää taas kovin pahalta. Orapihlaja-aita on antanut periksi lumikuorman alla ja velttoilee paikoin pahasti. Toivottavasti taas keväällä sitten jaksaa nousta ylös.

Sota jatkuu taas

En muistanut eilen kastella kukkia, joten tänään oli orkideoiden uittopäivä. Olin jo luullut päässeeni voiton puolelle viime vuoden sodassa, mutta olin selvästikin väärässä. Vihollinen veti vain henkeä jossain sopivassa kolossa. Ja niitähän riittää orkidearuukuissa ja kukkien ja lehtien kätköissä. Kun näin tuolla lehdellä olevat pikkupirut, kannoin ruukun keittiöön ja kävin taistoon aseena hammastikku, talouspaperia ja Provadopurkki. Hammastikku oli kätevä väline kaivaa villakirvoja esiin kukkien terälehtien takaa ja alta lymyämästä ja sitten vaan pudotus talouspaperille ja nirri pois. Tunnustan tappaneeni ainakin parikymmentä ötökkää ihan itse liiskaamalla ne kuoliaaksi. Olen paha ihminen? Hammastikku ja paperi roskikseen ja Provado aseeksi viimeistelemään tuhotyötäni. Suihkutin joka puolelle kasvia torjunta-ainetta ja uusin suihkutuksen parin päivän päästä ja niin monta kertaa, kuin on tarpeen.