Kirpeä pakkaspäivä ja aurinko paistaa! Outo valoilmiö näinä aikoina. Valkoiset puut sinistä taivasta vasten auringonvalossa - pakkohan niitä on käydä kuvaamassa. Talon varjoon jäävät puut luovat oman kontrastinsa kirkkaalle valkeudelle. Monen mielestä varmasti kamalan tylsää kuvattavaa, mutta minusta tuo lumen käyttäytyminen on kovin kiehtovaa. Niinkuin tässäkin sähkölankakuvassa:
Langoilla roikkuvat lumet uhmaavat painovoimaa.Miten joihinkin kohtiin voikin jäädä noin paksusti lunta ja toinen kohta langasta on ihan paljas. Luonnon taidetta.
Lehtikuusi on minulle mieluinen puu. Se on keväällä kaunis vaaleanvihreine neulasineen, jotka sitten tummuvat kesäksi. Kävyt ovat eri vaiheissaan mielenkiintoisia. Ja nuo oksat talvipuvussa kaiken lumen kera: kaunista!
Kirjastoihmisen kiinnostuksen kohteet vaihtelevat koiraharrastuksen kirjosta orkideoihin, valokuvaukseen, tietotekniikkaan ja moneen muuhun asiaan - liiankin moneen
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lehtikuusi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lehtikuusi. Näytä kaikki tekstit
lauantai 28. tammikuuta 2012
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Vielä on talvi ja lunta
Muutama tunti sitten pihallamme otettu kuva. Lunta on vielä paljon. Tuo verkkoaita on 90 cm korkea. Parhaimmillaan lunta oli niin paljon, että vain ylimmäinen "rivi" aidan reunaa näkyi ja se onneksi tarkoitti sitä, että koirat pysyivät aidan oikella puolella. Muutamat kevätpäivät saivat hangen pinnan laskeutumaan joitakin senttejä alemmas ja katoilta rymisivät lumet alas, mutta kyllä tätä valkoista maanpeitettä vielä riittää. Eilen jopa satoi hieman lisää.
Reilusti parimetrinen orapihlaja-aitamme on murheellinen näky tällä hetkellä. Tuon roskiksen (huomaathan koirankakkaroskistarran!) takana pitäisi olla pystysuora pensasaita, mutta ei vain ole. Toivottavasti lumien sulaminen saa aidan vielä nousemaan suojaamaan pihaa. Olemme kyllä miehen kanssa keskustelleet, josko aita pitäisi joskus leikata alas, kun se on jo niin paksu ja sisältä lehdetön, mutta sitten menee kyllä pihalta yksityisyys. Kestää takuulla muutaman vuoden, ennen kuin aita taas olisi näköesteenä tielle tai tieltä suoraan pihaamme.
Tontillamme kasvaa yksi lehtikuusi. Minusta se on kiehtova puu. Näin talvella neulaset ovat poissa toisin kuin havupuissa, joten ilmeisesti kyseessä ei ole havupuu :) Käpyjä siinä kuitenkin on kuten kuusessa tai männyssäkin. Keväällä lehdet ovat kauniita kasvaessaan ja kesällä koko puu on kauniin vihreä. Talvella kävyt ja nyppyläiset oksat ovat suorastaan koristeellisia.
Reilusti parimetrinen orapihlaja-aitamme on murheellinen näky tällä hetkellä. Tuon roskiksen (huomaathan koirankakkaroskistarran!) takana pitäisi olla pystysuora pensasaita, mutta ei vain ole. Toivottavasti lumien sulaminen saa aidan vielä nousemaan suojaamaan pihaa. Olemme kyllä miehen kanssa keskustelleet, josko aita pitäisi joskus leikata alas, kun se on jo niin paksu ja sisältä lehdetön, mutta sitten menee kyllä pihalta yksityisyys. Kestää takuulla muutaman vuoden, ennen kuin aita taas olisi näköesteenä tielle tai tieltä suoraan pihaamme.
Tontillamme kasvaa yksi lehtikuusi. Minusta se on kiehtova puu. Näin talvella neulaset ovat poissa toisin kuin havupuissa, joten ilmeisesti kyseessä ei ole havupuu :) Käpyjä siinä kuitenkin on kuten kuusessa tai männyssäkin. Keväällä lehdet ovat kauniita kasvaessaan ja kesällä koko puu on kauniin vihreä. Talvella kävyt ja nyppyläiset oksat ovat suorastaan koristeellisia.
Tunnisteet:
koirankakkaroskis,
lehtikuusi,
lumi,
orapihlaja,
talvi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)