Omena ei kauas puusta putoa

varsinkaan jos omenapuun oksa on maassa, kun puu on revennyt omenoiden painosta. Itse asiassa tämä punakaneliomenapuu on revennyt kahdestakin kohdasta ja koko puu on muutenkin ihan vino. Vikahan löytyy tietysti puun istuttajista eli meistä. Alun perin väärin valittu paikka omenapuulle, liian lähellä taloa ja toisaalta orapihlaja-aita toisella puolella saa omenapuun kääntämään itseään enemmän valoon päin eli miltei kaikki oksat kääntyvät samaan suuntaan. Puu ei siis ole tasapainoinen, vaan näyttää kaatuvan ja olemmekin laittaneet tueksi alkukesästä useamman tukipuun. Kunhan sato on korjattu, on radikaalin leikkauksen aika, jos meinataan saada puusta mitään kunnollista.

Tähän kaneliomenapuuhun ja toiseen omenapuuhun (Raike tai Samo, en ole varma lajista) tuli paljon omenia tänä kesänä, mutta yksi omenapuumme on täysin tyhjä. Kevät oli sen verran oikukas, että kun tämä viimeisin kukki myöhemmin kuin nämä kaksi muuta, ei ollutkaan pölyttäjiä liikkeellä. Sama ilmiö on myös meidän pihan pihlajalla. Muutama hassu marjaterttu jossain yläoksilla. Toisten pihoilla näkyy upeita pihlajia, jotka ovat täynnä marjoja. Orapihlaja-aitamme ei sentään tee marjoja, kun sitä leikataan, mutta aidan ulkopuolelle on levinnyt muutama villi orapihlaja, jotka kasvavat vapaasti ja niissä on nyt marjoja ihan punaisenaan. Hauskan näköisiä!

Tietoa ja oppimista

Selvisihän se, mikä Tahomaani vaivaa. Minähän se syyllinen olen, kuten arvelinkin. Olen antanut kukkaparalle liian vähän vettä, varsinkin kun sijaintipaikkana on ollut eteläpuolen ikkuna, johon tänä kesänä tunnetusti on paistanut. Tuulikki Ranta ystävällisesti vastasi kyselyyni ja neuvoi kastelemaan vaikka joka päivä vielä näin elokuussa. Lisäksi olen istuttanut orkidean liian ylös, paljon juuria on jäänyt pois ruukusta. Tosin voin vakuuttaa, että kyllä niitä on ruukussakin :)

Elämässä näyttää olevan tyypillistä se, että asiat kasaantuvat. Minun piti aloittaa opiskelu maanantaina Mäntässä ja tietenkin ajankohta oli juuri silloin, kun viikonloppu oltiin Saariselällä moottoripyöräreissulla. Onneksi lähdimme ajamaan sieltä jo lauantaina kotiin, joten sunnuntai jäi huilipäiväksi. Maanantaina minä siis lähdin aikaisin aamulla ajelemaan ja aamupäivällä meille tuotiin kasvattimme Söde hoitoon isäntäväkensä reissun ajaksi. Mies joutui siis hoitamaan yksin omat ja hoidokin. Hoitolainen oli pärjännyt hienosti ja kuten kuvasta näkyy, aika rennosti. Olen vielä pari päivää lomalla ja hoitolainen lähti kotiinsa, joten koirillemme koitti rauha ja saavat ottaa rennosti kuten emäntänsäkin.

Lisää löytöjä

Ei riittänyt, että yksi kukka on ahtaasti varsien ja juurien joukossa, vaan sinne änkesi vielä toinenkin kukka! Saa nähdä, mitä tästä vielä tuleekaan. Olen varovasti yrittänyt auttaa kukkia avautumaan antamalla niille hieman enemmän tilaa taivuttamalla varsia, mutta hommassa saa olla todella varovainen tai koko kasvi on vaarassa. Kun joku oksa napsahtaa poikki, se on sitten siinä.

Erikoisinta minusta on kuitenkin uuden, oikeanlaisen kukkavanan ilmaantuminen. Sekin on tullut ihan yhtäkkiä. Laitoin heti tukikepin, että voin ohjata kukkavanaa kasvamaan suoraan. Tahoma on aina kukkinut mulla joskus loka-joulukuussa, tämä elokuu ei oikein sovi entiseen aikatauluun. Mutta jään odottamaan mielenkiinnolla, miten tämä kukinta edistyy.

Löytö

Eilen illalla tein löydön. Kun vilkaisin orkidearuukkuihin päin, luulin, että Tahoman ruukussa oli joku toisesta orkideasta pudonnut lakastunut kukka, mutta mitä vielä: siellähän oli uusi kukka avautumassa! Tämä ruukku on se "jako-osuus" eli maaliskuussa uuteen ruukkuun istuttamani taimi 

En tiedä, miksi avautunut kukka ei ole kukkavanan päässä vaan ihan rutussa tuossa lehtien ja ilmajuurien joukossa. Onko kukkavana jostain syystä vain niin lyhyt? Johtuuko se väärästä kasvupaikasta? Kunpa tietäis. Nämä "jakoruukut" olivat eteläpuolen ikkunalla, mutta parisen viikkoa sitten siirsin pois, kun tuli epäilys, että ovat liian kuumassa. Olivatko liian kauan paahteessa? Menikö pieleen siinä, että siirsin vähempään valoon? Liikaa kysymyksiä eikä kukaan anna vastauksia.

Tämä Dendrobium sen sijaan osaa kasvattaa oikeat kukkavarret. Kukkaloisto ei vielä ainakaan ole entisen lainen, mutta mistä tästä vielä tietää...

Valkoista

Tämä valkoinen perhosorkidea on kukkinut toukokuun puolivälistä lähtien. Ei siis mikään maailmanennätys vielä, mutta komeassa kukassa on ollut ja niin raskas on kukkavana, että olen tyytyväinen keraamiseen suojaruukkuun ettei koko komeus putoa ikkunanlaudalta. Minulla on muovisissa ruukuissa (läpinäkyvä tai -näkymätön) olevat orkideat keraamisissa tms. suojaruukuissa, jotta juuret eivät pääsisi palamaan. Ja suojaruukkuun on helppo laittaa vettä, kun on kukkien kastelun aika. Annan veden olla epämääräisen ajan (minuutteja, joskus vierähtää tuntejakin) ja sitten kaadan veden taas sankoon odottamaan seuraavaa kastelukertaa. Näin kesällä huomaan, että vettä kyllä kuluu eli sankoon ei suinkaan tule samaa määrää vettä takaisin kuin mitä sieltä olen ottanut. Onneksi pihassa on kaivo, josta saa lisää kasteluvettä. Sadeveden varassa jos olisi ollut tänä kesänä, olisi viime aikoina ollut hiukan hankalaa, sadetta kun ei olla saatu kuin hyvin vähän nimeksi.

Tiikerililja on hassun näköinen kukka, kun sitä oikein ryhtyy katsomaan. Kukan terälehdet käpristyvät melkein rullalle ja sitten sieltä roikkuu omituisia putkia. Jossain vaiheessa kukan varret ovat pullollaan mustia palleroita, joita tippuu ympäri kukkapenkkiä. Kun istutin tämän kasvin perennapenkkiin, luulin istuttavani rusko- tai värililjan, mutta erehdyin. Siinä se on kuitenkin saanut olla ja kaipa vielä joskus saan oikean "keisarinkruununkin" penkkiini.