Voihan vihollinen

Tahoma oli kärsivän näköinen purkissaan, joten istutin sen uudelleen hieman isompaan ruukkuun ja yritin tunkea kaikki juuret sinne mukaan. Eihän se ihan onnistunut, mutta ehkä lopputulos oli parempi kuin entinen versio. Siinä kukkaa pyöritellessäni vasta huomasin, että kukkavanaa näyttää työntävän, jippii! Toivottavasti tulee runsaasti kukkia.

Mutta sitten se ikävämpi yllätys. Ne vihatut viholliset, kamalat villakirvat, ovat taas ryömineet piiloistaan ja yrittävät tuhota perhosorkideoitani. Heti kun selkänsä niille kääntää (lue: ei joka viikko vahdi silmä kovana niiden jälkiä), ne jo käyvät viattomien kukkien kimppuun. Kävin taas asein eli hammastikun ja torjunta-aineen kanssa taistoon ja toivon, että vihdoin pääsisin voittoon tässä taistelussa.

Paperilla muutaman villakirvan maalliset jäännökset.

Kuihtuneessa kukassa oli hyvä lymytä.

Otus joutui liiskatuksi kuvan oton jälkeen.

Projekti

Tästä lähdetään liikkeelle. Projektina on kunnostaa kummitytön tytölle (siskoni lapsenlapselle) nukkekoti, joka on ollut alunperin 1960-luvulla Oulussa minun nukketaloni! Silloin se ei ollut kuvan esittämässä kunnossa, vaan nuo punaiset värit ja tarrat ovat tulleet taloon jossain vaiheessa matkan varrella. Talo on ollut ainakin serkkujeni leikittävänä, mutta kenellä muulla, sitä en tiedä. Taloa on säilytetty ainakin välillä jossain muualla kuin huonetiloissa, sillä materiaalit ovat jonkun verran kärsineet selvästikin kosteudesta. No, missäpä talossa niitä kosteusvahinkoja ei tänä päivänä olisi :)

Toimme talon maanantaina kotiin ja aloitimme miehen kanssa pienen pintaremontin irrottamalla oikeanpuoleisen yläkerran huoneen lattian, joka irvisteli pahasti. Lattia oli naulattu ja liimattu hyvin kiinni kannatusrimoihin, jotka myöskin irtosivat. No, laitetaan uutta tilalle. Lattiaksi suunnittelemme kivilaattaa, joita on jäänyt yli omasta remontistamme.

Kirjastoihmisenä kävin tietysti 65.8 hyllyssä katsomassa, mitä nukkekotikirjoja sieltä löytyy ja lainasin pari suomenkielistä kirjaa ensi hätään. Kaikkia kivoja huonekalukirjoja ja muiden tarvekalujen teko-ohjeita löytyy myös ainakin englanniksi ja kuvathan kertovat paljon. Mutta ensin pitää siis remontoida rakenteita, sitten vasta hankitaan huonekaluja.

Koska talo on vanha ja yksinkertainen, siinä ei ole väliovia eikä rappusia yläkertaan ja minusta ne ovat suuri puute, jonka haluan ehdottomasti korjata. Portaat pitää ensin suunnitella ja tehdä, sitten vasta teemme sopivan reiän yläkerran lattiaan. Väliovet löysin onneksi valmiina Pikkuruisesta Puodista Joensuusta, joten niitä varten pitää nyt sitten vaan tehdä oikean kokoiset aukot väliseiniin. Tuo puoti on kovin "vaarallinen" paikka, siellä on kaikkea ihanaa nukkekotiin ja omaankin kotiin. Kävimme tänään samalla ostoksilla myös Biltemassa, jonka sytykelastuja tunnutaan kovasti käytettävän askarteluun. 5 kilon pussi riittää melkomoiseen askarteluun: lattialaudoiksi, seinäpaneeliksi jos halutaan ja ties mihin. Myös työkaluja piti vähän päivittää eli ostaa Dremeliin lisää osia. Kovin isot työkalut kun eivät sovi tuonne nukketaloon ja irti noita seiniä ei saa, joten remontti pitää tehdä talon sisällä.

Jorma Havia: Pieni nukketalokirja : opas nukketalon omatoimiseen rakentamiseen  on ainakin ensialkuun hyvä opaskirja aloittelevalle remontoijalle. Unelmien koti -kirja oli historiallinen katsaus.

Väliovet oli hieno löyty, niiden omatoiminen teko olisi ollut vähän turhan vaativaa.

Ei aina mene niinkuin ...

Talvilomalla ihmiselle voi tulla omituisia vapaa-ajanviettoajatuksia. Olin jo muutama viikko sitten ostanut kangasta paikallisesta kangaskaupasta sillä ajatuksella, että joskus, kun inspiraatio iskee, saatan yrittää tehdä mallilehdessä olleen puseron. Pusero oli hauskan näköinen lehden kuvassa, kaulus sellainen veltto.

Ei kun tuumasta toimeen. Kangas oli hyvin joustavaa ja jo kaavojen nuppineulaaminen kankaalle oli hieman haastavaa, kun edellisestä vaateompelukerrasta on kulunut vuosia. Joskus viime vuosituhannella, kai... :) Sitten piti uskaltautua leikkaamaan tylsähköillä saksilla. Tarttis varmaan niillekin tehdä jotain.

Muutamaan saumaan piti laittaa tukinauhaa. Ja tietysti tein sen virheen, että en katsonut, miten päin nauha oli kankaalla, kun silitin nauhan paikoilleen. Silitysraudan pohja ei ollut se kohde, mihin tukinauhan piti tulla, mutta kun liima oli sillä puolella eikä siellä kankaan puolella! Sain irrotettua tukikankaan ja siivottua silitysraudan pohjan liimasta ja eikun uusi yritys. Onneksi nauhaa riitti kaikkiin tarvittaviin paikkoihin, vaikka osa menikin roskikseen.

Ompelukone ja saumuri oli kaivettu kaapin uumenista esiin ja sitten vain suristelemaan. Ei se lopputulos kovin tiukkaa tarkastelua kestä, mutta eiköhän tätä puseroa kehtaa ainakin kotona pitää. Täytyy tunnustaa, että en ihan noudattanut ohjeitakaan. Monessa välissä olisi pitänyt silittää saumoja ja sipistellä, mutta enhän mä sellaista. Taidan jättää tämän vaateompelun ammattilaisille!