Omenapuut ja muuta

Nämä kuvat on otettu tänään siitä samasta omenapuusta (punakaneli), jota kuvasin aikaisemmin paljon lumen aikaan. Käyntikortteja on melkoisesti puun juurella, osa melko tuoreen näköisiäkin. Varohan vaan, pitkäkorva, jos saan sinut kiinni itse teossa, käy kalpaten! Saa nähdä, miten puulle käy, kuinka paljon oksia joudutaan poistamaan kuolleina.

Myös pari keskemmällä pihaa ollutta omenapuuta ovat saaneet osansa vieraan hampaista. Ja täälläkin käyntikortteja riittää :( Tuo alimmainen kuva on nuorimmasta omenapuusta, joka on jo jonkun verran tuottanut satoa. Saa nähdä, miten ensi syksynä omenoita tulee vai tuleeko ollenkaan. Eipähän tarvi kuivata eikä muutenkaan säilöä, jos satoa ei saa ollenkaan.

Lopuksi vähän perennoita, jotka ovat paljastuneet lumen alta. Krookukset eivät ole auki, kun aurinko ei paista. Kuten kuvasta näkyy, nämä puskevat läpi nurmikosta, samoin kuin nuo scillat. Vielä on lunta pihassa, mutta kiva on kuvata näitä kevään ensimmäisiä kukkijoita.

Taistelu jatkuu

En ole siis vielä päässyt eroon villakilpikirvoista orkideoissa. Selvästikään. Pilkullinen perhosorkideani on vielä vihollisten vallassa ja muutama kukka oli kuihtunut mahdollisesti hyväksikäytön takia - ainakin niistä löytyi jälkiä näistä vihollisista. Siispä kukka kainaloon ja vastahyökkäykseen. Huuhtelin ihan hanan alla kukkia ja nuppuja ja sain ehkä enimmät "homeet" pois. Kaivelin hammastikulla terälehtien välejä tutkiakseni vihollisen piilopaikkoja ja jonkun löysinkin. Ähäkutti! Pääsivät hengestään.

Sitten otin kemialliset aseet käyttöön ja suihkuttelin Provadoa joka puolelle. Nyt on vain pidettävä silmät auki ja vahdittava, että tämän taistelun voittaa ihminen eikä mokoma pikku eläin. Haluan orkideoideni voivan elää rauhassa ilman kiusaajia.

Kevättä maassa

Meillä on joka kevät pieni ongelma portin luona, kun pihatielle tulee sulavasta lumesta sohjo- ja vesikerros. Aina pitää auttaa vesiä lähtemään pois ja se tuo lasten leikit mieleen. Tosin me aikuiset teemme sitä joko isommilla välineillä tai sitten (kun kukaan ei ole kieltämässä) vaikka paljain käsin, jos siltä tuntuu. Tällä viikolla on nyt kolmena päivänä selvästi lumet huvenneet ja loskaa riittää.

Onneksi meillä on salaoja ja sen kaivo portin lähellä, niin saamme vedet kulkemaan isoon ojaan ja paikat pääsevät kuivumaan. Kunpa se vaan tapahtuisi nopeasti! Tuosta salaojasta ja kaivosta saamme kiittää talon ja pihan rakentaneita, jo edesmenneitä ihmisiä.

Pääsiäisen kukka

Ystävät kävivät syömässä meillä pitkäperjantaina ja toivat kivan kukkatervehdyksen eli pääsiäiseen niin hyvin kuuluvia tetenarsisseja. Olin itsekin ostanut yhden ruukullisen, mutta eivät ne näin komeita olleet. Ne muut ystävien tuliaiset eli mignonmunat tuli jo pistettyä parempiin suihin, näistä kukista on siis paljon pitempi ilo :) Olen joka vuosi istuttanut tetenarsissin mukulat perennapenkkiin, kun maa on sulanut, mutta jonnekin ne häviävät - myyrätkö lie asialla?

Ruukun juurella oli myös pieniä yllätyksiä, jotka pitää muistaa ottaa talteen tulevaa käyttöä varten.