Rautalangasta tarjoiluastiaksi

Nyt onkin aikaa vierähtänyt, kun olen viimeksi postannut tähän blogiin. Talvi on ollut kummallinen, lauha ja vähäluminen eikä oikein kameran kanssa ole viitsinyt etsiä kuvauskohteita. Vapaa-aika on enemmän kulunut näperrellessä 1:12 juttuja ja siihen osittain liittyy tämäkin postaukseni. Tein pari viikkoa sitten nukkekotikerhossa rautalangasta tarjoiluastian ja siskoni kommentoi sitä, että olisi kiva saada samanlainen 1:1 kokoisena miehensä juhliin. Koska mulla oli jo itsellänikin ollut ajatuksena kokeilla normikokoista astian tekoa, päätin ottaa haasteen vastaan. Viikko sitten lauantaina kävimme ostamassa mustaa rautalankaa paria eri vahvuutta ja ryhdyin hommiin. Tein ihan sen miniastian teko-ohjeen perusteella omien noinmittojen mukaan ja ihan kelvollinen siitä tuli eikä tekeminenkään kestänyt montaa tuntia. Tietysti oma aikansa langan kieputtamisessa meni.

Kun sain astian väännettyä melkein valmiiksi, se näytti vähän valjulta, joten lisäsin siihen punaiset "kivet" koristeiksi. Pikkuastia on kuvassa vertailukohteena. Kiemurat noiden paksumpien rautalankojen päissä eivät todellakaan ole symmetriset saatika samankokoiset, mutta tämähän onkin käsityötä!

Rautalangan vääntäminen on niin kivaa, että tämä tuskin jää viimeiseksi tekeleeksi.

Petejä

Remontti on vielä alkutekijöissään ja silti pitää ryhtyä räpeltämään jo kaikkea muutakin. Olen tässä näperrellyt kädentaitojen kokeilun merkeissä ohjeiden mukaan makuualustaa niin nukkekodin koiralle (tietysti!) kuin nukellekin. Tosin tuo nukelle tarkoitettu sänky on liian ohuesta rautalangasta ja sen verran heppoinen, että ei siitä taida lasten leikkeihin olla. Pitää tehdä uusi yritys paksummalla materiaalilla. Ohje on täältä ja tarkoitettu vähän vielä pienempään sänkyyn. Ja koska ohjeessa ei kerrota rautalangan paksuutta, se oli vain kokeiltava. Lopputulos oli tälläinen:

Ei siis todellakaan täysin mallin mukainen, mutta idea ja tekotapa ohjeesta peräisin. Pitää jatkaa rautalangan vääntämistä, jo ihan perusasiatkin unohtuvat jos ei tee pitkään aikaan mitään.

Lainasin kirjastosta kirjan Making 1/12 scale wicker furniture for the doll's house / Sheila Smith ja siinähän on kaikkea kivaa "rottinkityötä" nukkekotia varten. Koiranpeti oli heti ensimmäinen, mikä piti kokeilla - tietysti joka kodissa pitää olla koira, jolla pitää olla oma makuupaikka. Viis siitä, että vielä ei ole edes asukkaita eikä huonekalujakaan... Koirakin puuttuu, mutta mulla on tilauksessa huovutettuja koiria - saa nähdä tuleeko sellaisia kuin odotan. Mutta kivaa tämä näpertely on, vaikka välillä tuntuu, että nakkisormet ovat vain haittona ja sormet ihan liimassa, kun liiman pitäisi olla jossain ihan muualla. Kovin lähikuvaa tuotoksista en halunnut ottaa... Pedin halkaisija leveimmältä kohdalta on 5 cm.

Orkideakuvausta

Perinteisen torstai-illan kukkienkastelusession jälkeen kuljetin kukkivat orkideani keittiöön kuvattavaksi. Ensin virittelin mustaa taustakangasta epämääräisten tukien varaan, mutta pääasia on, että homma onnistui. Nelli on lakastuttanut jo kukkansa, jotka ovat kyllä vielä kukkavanassa kiinni, mutta eivät enää kuvauskelpoisia. Siksi kuvassa on vain perhosorkideoita ja venuksenkenkä. Monen asetuksen ja kokeilun jälkeen alkoi kukkien väri näyttää kameran ruudulta lähes samalta kuin luonnossa. Loisteputkien valossa kuvatessa värit selvästi vääristyvät helposti, joten kunnon salama tarvitaan auttamaan värit kohdilleen.

Tämän pilkullisen perhosorkidean punaiset pilkut ovat siis keltaisella pohjalla. Se toinen, valkopohjainen, ei kuki tällä hetkellä, mutta nuppuja on havaittavissa. Jouluksi lisää kukkia siis, ei välttämättä mitään joulutähtiä tai hyasintteja. Tai kyllä ainakin yksi hyasintti pitää jouluna olla, sen tuoksu suorastaan kuuluu jouluun. Niinkuin suklaa. Ja monet muut herkut...

Tämä kukkien valokuvaus tuntuu ajatuksena aika yksinkertaiselta ja helpolta, mutta kun asettaa itselleen tavoitteita mihin pyrkii, ei tehtävä olekaan niin helppo. Monta asiaa pitää hoksata ottaa huomioon. Onneksi mies antaa välillä hyviä vinkkejä ja toisinaan joutuu jopa pitelemään niskoittelevia kuvausrekvisiittoja. Parempi jalusta on seuraavana ostoslistalla. Nykyinen on niin rimpula, että vähänkään vaativammissa olosuhteissa (kuin kotikeittiö :)) siitä ei ole mitään hyötyä. Hyvää ei saa halvalla, se pitäisi aina muistaa.

Metallilankatyöt ja muu askartelu on välillä hauskaa. Teimme toissailtana ystäväni kanssa kanaverkosta koristeita, mutta homma jäi puolitiehen, kun emme saaneet edes maakunnan pääkaupungista haluamaamme paperimassamateriaalia. Muutkin askartelevat? Onneksi apua on luvassa ja kenties koristeet saadaan ennen joulua jopa valmiiksi. Tuo kuvasssa oleva saippuateline taitaa matkata sukulaiselle tuliaiseksi.

(edit: Oli yksi lause hävinnyt jossain vaiheessa, ajatus pätki)

Väännetään rautalangasta

Olen jo pitkään aikonut kokeilla metallilankatöitä, mutta vasta nyt pääsin tuumasta toimeen. Kävin peräti hankkimassa itselleni työkaluja, ettei tarvitse miehen työkalupakkia kaivella: pihtejä, sivuleikkurit ja tietysti muutaman kokoista rautalankaa. Mary Maguiren kirjassa Metallipunonta (Atena, 2004) oli hyvät ohjeet aloittelijalle ja helppo ohje ensimmäiseksi työksi: wc-paperiteline. Tämä työ oli sikälikin kiinnostava, että olen yrittänyt etsiä jo muutaman vuoden tuon tyyppistä telinettä, mutta mistään ei ole valmiina sattunut eteen. Piti siis itse vääntää rautalangasta :) Ihan kelvollinen siitä tuli.

Tässä kuvassa kirjan ohjesivu ja niitä työtarpeita. Täytyy ryhtyä opettelemaan spiraalien vääntämistä ja lankojen päällystämistä ohuemmilla langoilla. Ja ennen kaikkea pitää opetella käyttämään oikeaa työkalua eri työvaiheissa. Onneksi kukaan ei ollut katsomassa, kun tätä ensimmäistä työtäni tein - olisi ollut paljon korjattavaa menetelmissäni.

Yläkerran remontti jatkuu taas ja seuraavaksi sitten tuleekin remonttitarinaa.