Kuihtuvaa

Venuksenkenkä on kuihduttanut kukkansa. Kukka on vielä paikoillaan, mutta on selvästi kadottanut oikean värinsä ja on nuupahtanut. Todella kaunis on kyllä tuo väritys myös tällaisena! Kukan "suonet" tulevat hyvin esiin. Vieressä Nellissä on toinen kukkavarsi täynnä kuihtuneita kukkia, mutta nekin ovat melkein kaikki vielä varressa kiinni. Toinen, myöhemmin kukintansa aloittanut varsi on vielä kauniissa kukassa.

Makro-objektiivilla leikkiessä pääsee kuvaamaan kaikkea läheltä. Tuskin maltan odottaa kesää ja sitä, että pääsen puutarhaan kuvaamaan ötököitä kukissa tai pisaroita kukassa. Ei niistä kuvista tietenkään heti mitään ammattikuvaajien tasoista jälkeä tule, mutta onpahan kiva kokeilla ja ainahan niitä vähän huonompiakin kuvia voi käyttää vaikka nettisivujen somisteena :)

Joulunelli

Sain joululahjaksi kameraan makro-objektiivin ja pitihän sitä heti testata. Mihinkäs muuhun testausta on niin hyvä tehdä kuin orkideankukkiin. Nelli kukkii edelleen, vaikka yksi kuiva kukka juuri tipahtikin torstaina kastelun tuoksinassa. Olen todella tyytyväinen, kun jouluaikaan kukkaikkunani on noinkin kivan näköinen eli monta kukkaa on kukkivana. Ihan vähällä oli, etten sortunut ostamaan yhtä violetinväristä perhosorkideaa, kun olimme äidin kanssa kukkakaupassa ostamassa perinteistä jouluhyasinttia. Onneksi sain itseni vakuutettua, että ikkunalauta on täynnä, seuraavaksi pitää ryhtyä etsimään muita paikkoja mihin ruukkuja laittaa.

Näin tänään

Tämän päivän kukkatilanne näkyy tässä koottuna yhteen. Otin Tahomasta viimeiset kuihtuneet kukat pois tänään, kun kastelin orkideoita. Nelli kukkii edelleen hienosti, samoin Venuksenkenkä ja perhosorkideoihin avautuu lisää kukkia. Toisessa kuvassa näkyy sitten hyvin (?) väriero valkoisen ja hennonkeltaisen välillä.

 

Sain eilen postitse uuden Kulttuuriorkideat -kirjan, jonka Pekka Ranta on kirjoittanut ja johon hän on myös valokuvanut orkideoita. Kirjan kuvia ei voi kun ihailla ja ihmetellä, miten monenlaisia kukkia orkideoissakin on. Kirja on 258 sivuinen ja tekstillä on paljon pienempi osuus kuin kuvilla, mutta vanha totuushan on "kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa".

Keltainen

Tänään orkideoita kastellessani löysin tämän vaaleankeltaisen perhosorkidean, joka kuin varkain oli avannut kukkansa. Kukka oli ikkunalla isokukkaisen, valkean orkidean takana ja sitä valkoista vasten hennon keltainen väri erottui selvästi. Olisi hauska tietää tämänkin lajin oikea nimi, joku Phalaenopsishan se tietysti on.

Nelli kukkii edelleen koko komeudessaan ja tuoksuu myös jännästi. Tahomassa on vielä kaksi viimeksi avautunutta kukkaa, mutta ovat jo hieman kuihtuneet reunoiltaan. Venuksenkenkä on myös ihan entisessä kauneudessaan eli tällä hetkellä olohuoneen ikkunalla ovat kaikki muut paitsi yksi Phalaenopsis kukassa sekä tietysti Dendrobiumin kukinta on ohi tältä erää.

Värejä

Minkä värinen tämä perhosorkidea on? Keltainen punaisin täplin? Punapilkullinen? Tämä on aika erikoinen yksilö. Pitkän kukkavarren päässä oli "unohtuneena" yksi kukka vielä lokakuun loppupuolella, sitten sekin vihdoin tippui. Muut kukat olivat kuihtuneet jo aikoja sitten, yksi kukka vain sinnitteli. Viimeisen kukan tippumisesta ei siis mennyt kuin muutama viikko ja taas kukkii. Uusia kukkavarsia on myös tulossa, toivottavasti vähän lyhyempiä kuin tämä mistä tuo nyt otettu kuva on.

Olisiko tämän väri sitten roosa? Kaunis kuitenkin ja toisaalta ihan erityyppinen perhosorkidea kuin tuo täplikäs.

On se hyvä, että nämä orkideat tuovat väriä vuoden pimeimpään aikaan!

Nimistä

Luin Peter Göttfertin ja Anders Wighin kirjaa Kauneimmat orkideat (Gummerus 2005) ja sieltä opin, että monilla orkideoilla on suomalaisia kutsumanimiä. Oncidium-sukuisia kutsutaan nystykämmeköiksi, Brassia-sukua lukkikämmeköiksi (enkä ihmettele), Odontoglossum-sukua pantterikämmeköiksi, Coelogyne-sukua helokämmeköiksi. Dendrobium-risteytymiä kutsutaan ns. syyspuikkokämmeköiksi ja ylipäätään puikkokämmekät voivat kukkia mihin vuodenaikaan tahansa. Miltonia-suku, miltoniat, tunnetaan myös nimellä orvokämmekkä. Sen olinkin jo oppinut aikaisemmin, että venuksenkengäksi kutsuttiin Paphiopedilum-lajeja, mutta myös Phragmipedium-risteytyksiä. Kaikista tutuin kuitenkin lienee perhoskämmekkä, perhosorkidea, Phalaenopsis. Niitähän löytyy nykyään lähes joka kukkakaupastakin.

Tämän päivän kuva on kesällä otettu kuva Vandasta, joka ostin kesälomareissulla Sulkavalta. Laji on Vanda Robert's Delight red.

6 viikkoa

Beallara Tahoma Glasier Green on vielä kukassa, mutta ensimmäiset kuihtuneet kukat olen jo poiminut pois. Viimeksi avautuneet kukat ovat vielä ihan kauniita, mutta lokakuun puolella avautuneet kukat ovat jo melkoisen kuivaneita. Tästä voin tehdä yksinkertaisen tutkimustuloksen: Tahoman kukat kestävät n. 6 viikkoa. Eivät todellakaan vedä vertoja millekään perhosorkideoille, jotka kukkivat kuukausikaupalla, mutta toisaalta ovat kauniita ja mielenkiintoisia näinkin.

Venuksenkenkä (Paphiopedilum vinicolor) on myös suorastaan rumankaunis. Erikoisen mallinen kukka, jonka lehdistä näkyy "karvoja" on kauneudessaan suorastaan kiehtova. Mitä kaikkea siellä "pussissa" onkaan?

Kaunis punainen

Nellin kukassa on kaunis punainen väri. Käsittääkseni tällaisia puhtaan punaisia orkideoita ei ole niin kovin paljon. Nyt on kaikki nuput avautuneet ja ainoastaan ruskeat lehdenpäät ovat vähän epäesteettisiä tässä orkideassa. Mutta jospa vielä oppisin hoitamaan niin ettei lehdet kärsisi tuolla tavalla.

Pari viikkoa sitten satanut lumi on enää muisto vain. Nytkin on lämpöasteita ja monena päivänä satanut vettä, eihän lumi sitä kestä. On taas niin pimeää :(

Kokoeroa

Perhosorkideoita on monen kokoisia ja värisiä. Tämä valkokukkainen on aika isoa "mallia", purppura selvästi pienempikukkainen. Kummastakaan en ole katkonut kukkavarsia, jos ne ovat vihreitä, joten noita kukkavarsia on useampia kummassakin. Nuppuja myös useammassa varressa. Odotan mielenkiinnolla, kuinka kauan nämä kukat kestävät.

Rauhallista

Näin rauhallisena sunnuntaipäivänä on hyvä kuvata kukkiansa edestä ja takaa: 

Perhosorkideat yhtä lukuunottamatta availevat nuppujaan. Orkideat ovat kyllä siitä mukavia kukkia, että ne ilahduttavat kukinnallaan näin vuoden synkimpänä aikana.

Avautumisia

Nyt on Paphiopedilumin (Paphiopedilum Vinicolor) tilanne jo tällainen eli avautuminen on nopeaa. Ikkunalla on nyt jo mukavan näköistä, kun niin moni orkidea on kukassa tai nuput värittymässä tai aukeamassa.

Beallara Tahoma Glasier Green on nyt näyttävimmillään, kun kaikissa kolmessa kukkavanassa ovat kukat auki. Isoimmassa on 5 kukkaa, toisessa 3 ja viimeisimmässä 2. 

 

Kukat ovat n. 13 senttiä halkaisijaltaan eli ihan näyttävän näköisiä. Kasvi ei meinaa mahtua ruukkuunsa, joten kevään korvalla täytynee uskaltaa ryhtyä jakamaan kasvi. Sitä en ole vielä itse uskaltanutkaan tehdä, mutta kai se on joskus vaan yritettävä.

Kaunista, mutta vaarallista

Eilisen päivän ja viime yön aikana täällä on satanut ainakin 30 senttiä lunta. Puut ovat todella kauniita, kun nollakelin lumi on tarttunut niihin paikoin paksuksi kerrokseksi. Mies teki illalla lumityöt, mutta minä sain tänä aamuna myös ilmaisen kuntoilun lumikolan työntämisen merkeissä, sillä yöllä oli satanut lunta yhtä paljon kuin eilisen päivän aikana. Oli vaan vähällä jäädä lumityöt ja muutkin työt tekemättä tältä päivältä: aamulenkillä koirien kanssa lensin oikein kunnolla nurin. Ihan henki salpaantui hetkeksi. Onneksi kädet ja jalat säästyivät jäämästä ruhoni alle ja vauriot (henkisten lisäksi) kohdistuivat lähinnä istumalihaksiin. Jos siis huomenna en istu töissä enkä muutenkaan, syy löytyy auratraktorin kiillottamasta kulkuväylästä. Kiitos niille parille naishenkilölle, jotka tulivat huolestuneena kysymään tarvitsenko apua, kun makasin seljälläni kävelytiellä!

Ylempi kuva on otettu meidän pihasta tänä aamuna ilman salamaa.

Tämä Venuksenkengän nuppu on jo aukeamassa. Tilanne tältä aamulta.

Harmittaa

Torstai on minulla orkideoiden kastelupäivä. Kaikki ruukut ovat sellaisissa suojaruukuissa, minkä voin täyttää kaivovedellä ja annan kukkien imeä vettä itseensä epämääräisen ajan. Aika vaihtelee sen mukaan, miten satun muistamaan/joutamaan kaatamaan vedet pois.

Eilen käsitellessäni Nelliä huomasin pienimmän kukkavanan (jossa oli vain yksi kukka) olevan jotenkin ahdingossa lehtien seassa ja kun rupesin korjaamaan sen asentoa, huomasin kukkavanan olevan melkein poikki. En tiedä, missä vaiheessa se katkesi, mutta harmittaa tuollainenkin vahinko. Otin sitten sen kukan pieneen maljakkoon. Kukka on pari senttiä pienempi kuin isossa kukkavarressa olevat kukat ja sen alaosa ("hame") on kirjavampi kuin muut kukat. Mistä lie moinen?

Tilanne tänään

Kokosin yhteen kuvaan kukkivia ja nupullaan olevia orkideoita ikkunaltani. Nellin lehdet alkavat hieman huolestuttaa: ovat kovasti kellastumaan päin. Teen varmaankin jotain väärin, kun noin tykkää huonoa. Onneksi kukat kuitenkin kehittyvät ja aukeavat ilokseni. Ihana punainen väri niissä.

Venuksenkengän nuppu avautuu kovin hitaasti, mutta eiköhän se sieltä vielä aukene.

Miten ennen

Etsin kuva-arkistostani kuvia Nellin aikaisemmasta kukinnasta. Löysin vuoden 2005 loka-marraskuussa otettuja kuvia eli olen hankkinut orkidean itselleni v. 2004. Silloin Rannat olivat Outokummun kirjastossa esittelemässä orkideoita, kertomassa niiden hoidosta ja myymässä niitä. Siitä se lähti. Hankin silloin Nellin ja Beallaran kotiin ja yhden perhosorkidean työhuoneen ikkunalle.

Tänä kesänä halusin kesälomareissulla käydä Uudessakaupungissa katsomassa Janhuan orkidearantaa (http://www.orkidea.fi/) ja toinen, yhtä tärkeä osoite oli Kenkäkauppa Alina (http://www.alina.fi/epages/GPL.sf). Janhuan orkideat olivat hienoja, mutta kun kuulin, että Sulkavalla niitä on paljon enemmän ja sieltä saisi Vandan ostettua, halusin reissullamme myös sinne. Onneksi mies on aika sopeutuvainen ja lähti kiltisti ajamaan Sulkavallekin. Se oli todella mahtava paikka! Rannat olivat esittelemässä kukkiaan, joita oli niin monenlaisia, että en olisi uskonutkaan.

Nelly

Tänään oli avautunut Nellin (Burrageara Nelly Isler) yksi kukka kokonaan. Mulla oli jotenkin mielikuva, että aikaisemmin kukat olivat pienempiä, mutta taidan muistaa väärin. Siitä kun on ainakin kolme vuotta kun Nellini on viimeksi kukkinut, joten muistini hyvinkin voi pettää. Tarkistin netistä, että kukan normaalikoko taitaa olla sama 7 cm minkä mittasin tuon kukan kooksi.

Tätä tehdessäni kuuntelen Pate Mustajärven levyä Ollaan ihmisiksi, jossa Pate laulaa edesmenneen Juicen biisejä. Kaikista en ihan valtavasti tykkää (Juicen versio on parempi), mutta kokonaisuudessaan ihan hyvä ostos.

Nuput aukeavat

Perhosorkidea (Phalaenopsis amabilis?) ehti avata nuppunsa ennen Nelliä, vaikka Nellin nuput ovat olleet paljon pidempään näkyvissä ja olemassa. Valkoisesta kukasta kuvan ottaminen onkin yllättävän vaikeaa, sävyt eivät erotu jollei valotusta korjaa ja se taas vaatii hieman käsityötä. Onneksi on mies, joka osaa nää hommat kun itse ei aina muista mistä napista mitäkin säädellään.

Tänään oli töissä mielenkiintoinen päivä. Maakuntakirjastokokouksen pääaiheena oli kaunokirjallisuuden sisällönkuvaus Kirjasampoon, joka avautuu yleisölle joskus myöhemmin. Nyt sinne viedään tietoja ja tehdään muutenkin tietokantaa ja käyttöliittymää sellaiseksi, että sitä on kaikkien kaunokirjallisuudesta kiinnostuneiden hyvä käyttää.

Viikonloppureissu

Olimme viikonlopun koiraharrastuksen parissa Harjavallassa. Oli kiva tavata belgimme kasvattajia ja muita sisarusten omistajia. Saimme taas paljon oppia koiran koulutukseen ja tulipahan tehtyä jotain sellaista, mitä en olisi ikinä uskonut: lauloin karaokea ihan julkisella paikalla, sentään kuitenkin porukassa enkä yksinäni. Juicen Syksyn sävel vaan oli pakko mennä mukaan laulamaan!

Olimme matkailuautolla reissussa ja kuvassa Taimi ja Jade ovat ahtautuneet samalle penkille makaamaan. Koirille tämä matkustusmuoto lienee mukavin ja vähiten stressaava, saavatpahan nukkua tutussa ympäristössä, vaikka maisema vaihtuukin ja matkallakin voi oikoa itseään paremmin kuin farkun häkissä.

Kotiuduttuamme sunnuntai-iltana menin tietty katsomaan kukkia ja nuput paisuvat ja värittyvät. Kohta saadaan uusia kaunistuksia ikkunalle.

Nuppuja

Elämme jännittäviä aikoja. Kukkavarsia ja nuppuja on ilmestynyt useampaan orkideaan. Kaikista suurin mielenkiintoni kohdistuu Nelliin (Burrageara Nelly Isler), joka on jättänyt monta vuotta väliin kukinnassa ihan minun omaa taitamattomuuttani. Ensinnäkin olen kastellut kukkaa liian vähän, joka näkyy haitarimaisina lehtinä. Ja sitten se lannoitus; sekin on jäänyt heikolle, mutta viime keväänä otin onkeeni ohjeesta myös lannoittaa orkideaa. Käytän tietysti oikeanlaista lannoitetta, sitä missä ravintoaineita on tasapainoisesti. Valon tarpeen tajusin jo pari vuotta sitten ja olenkin lisännyt länsi-ikkunalle kohdevaloja orkideoille.

Myös Paphi (Paphiopedilum Vinicolor) on työntänyt kukkavanan ja nuppu nuokkuu niin nätisti.

Satuin eilen löytämään mielenkiintoisen kuvakokoelman: http://www.kolumbus.fi/niemi.olavi/Orkideat/album/index.html. Katsokaa ja ihailkaa!

Kukassa jo pitkään

En edes muista missä vaiheessa kesää tämä orkidea (Dendrobium phalaenopsis) aloitti kukintansa ja muutama kukka onkin jo lakastunut. Silti orkidea kaunistaa kukkaikkunaani edelleen.

Mielestäni ilman kukkiakin orkideat ovat ihan mukavan näköisiä ikkunalla, vaikka moni onkin toista mieltä. Minusta on hauska seurata, mitä tapahtuu viikkojen kuluessa: tuleeko uusia ilmajuuria vai rupeaako pukkaamaan uutta kukkavanaa vai tekeekö entiseen varteen vaan uuden haaran. En ole vielä uskaltautunut vaihtamaan ruukkuja tai ruukun täytteitä, mutta autotallissa odottaa jo männyn kilpikaarnaa sitä projektia varten.

Kukinta yllätti

Lähtiessäni perjantaina viikonloppureissulle oli orkideassa (Beallara Tahoma Glasier Green) kolme kukkaa auki. Sunnuntai-iltana kotiuduttuani löysin avoinaisia kukkia myös toisesta kukkavanasta, kolmas kukkavana on vielä vain nupullinen. Tämä orkidea jätti jonkun välivuoden kukinnassa, mutta olen onnistunut valoa ja lannoitustakin lisäämällä saamaan kukinnan taas onnistumaan.