Keretti

Keretin kaivostorni näkyy Outokummun maisemassa monelta kantilta katsottuna, sillä se kohoaa 96 metrin korkeuteen saakka. Olen aikaisemmin käynyt Vanhan Kaivoksen tornissa ihailemassa kaupungin maisemia, mutta aikaisemmin ei ole ollut mahdollisuutta kiivetä Keretin torniin. Nytkin kävi suorastaan tuuri, sillä olin lukenut Facebookista ja sen linkistä, että tänään on mahdollista kiivetä torniin, mutta en tullut ajatelleeksi, että sinne pitäisi varata paikka. Kerrallaan otetaan kiipeämään vain 15 hengen joukko ja onnekseni vain 14 oli ilmoittautunut etukäteen eli juuri mulle oli vielä paikka jäljellä!

Ennen torniin menoa käydään läpi turvallisuusasiat ja allekirjoitetaan lomake, jossa otetaan itse vastuu kiipeämisestä. Nousun voi keskeyttää halutessaan, mutta ainakin tästä porukasta kaikki olivat Huipputyyppejä eli kiipesivät perille saakka ja saivat diplomin suorituksestaan. Sää oli hieno, näkyvyyttä riitti ylhäällä. Kuvanottoa hankaloitti vain lasit, jotka olivat ikkunoissa - mutta sekin on toisaalta ihan hyvä turvallisuustekijä. Sitten vain kypärä päähän, hanskat käteen ja kiipeämään näiden kuvien myötä. Noustessa ja laskeutuessa en uskaltanut kyllä muualla juuri katsoa kuin edessä oleviin portaisiin ja pidin kaiteista tiukasti kiinni.

Kaikki kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla kuvaa.

Lisäys 7.8.2013: Tässä toimittajan raportti torniin kiipeämisestä: http://areena.yle.fi/tv/1991834

Lomaherkut

Oulussa torinrannassa on vanhoja makasiineja, joista yhdessä on todella herkullisia pannukakkuja myytävänä. Olen kuullut paljon puhuttavan tuosta, mutta aikaisemmin ei olla käyty paikassa, joka on todella käymisen arvoinen. Pannukakkutalo on mielenkiintoinen miljöö ja ennenkaikkea syötävä on älyttömän hyvää. Pannukakkuja saa sekä makealla että suolaisella täytteellä. Minä söin mustikka-valkosuklaapannukakun kermavaahdon kera - mmmmmmm nam. Tuoreista mustikoista vielä. Katso kuva!

Kännykkäkameralla kuvattu annos ennen nauttimista.

Perjantaina olimme siis Oulussa, lauantaina Rantsilassa Rantsilapäivillä. Sielläkin piti herkutella ja herkkuna oli sellainen, mistä kaikki eivät pidä: makia juusto eli juustokeitto (jossakin puhutaan myös herakeitosta), joka tehdään perinteisesti täysmaidosta juustonjuoksuttimen avulla ja sitä keitetään tuntitolkulla. Ei siis sellaista herkkua, jota itse viitsisi edes yrittää tehdä. Minä tykkään kovasti tästä juustokeitosta, jota kotonapäin keitettiin yleensä juhannukseksi ja siitä myös nimitys juhannusjuusto. Isänisä oli mestarillinen juustokeiton keittäjä.

Vielä yksi herkku, joka oli pakko kuvata: marjarahka. Eikä ihan mikä tahansa marjarahka, vaan siinä oli monenlaisia marjoja: vadelmia, mustikoita, mansikoita, lakkoja ja MESIMARJOJA! Niitä oli jopa koristeena. Siitä on vuosia, kun olen viimeksi syönyt mesimarjoja ja ne vaan ovat niin ihania! Sukulaiset olivat poimineet nämä kaikki marjat. Tätä herkkua suu olisi syönyt vaikka kuinka paljon.

Orkideakatsaus

Tällä hetkellä orkideaikkunani näyttää yllä olevalta sekalaiselta seurakunnalta. Tai ei ehkä kovinkaan sekalaiselta, erilaisia perhosorkideoita siellä lähinnä on, ainoana poikkeuksena tällä hetkellä kukkiva Tahoma ja ei-kukkiva Dendrobium phalaenopsis. Väriä kuitenkin riittää ainakin vielä.

Tahoma on kukintansa loppupuolella, ensimmäiset lakastumiset ovat jo kuvassakin näkyvissä. Mutta vielä näyttää kuitenkin hienolta kuuden kukkansa kanssa. Tahomaakin on yrittäneet villakirvat kiusata, mutta nyt olen ottanut taktiikaksi tutkia n. kerran päivässä kukat ja tappaa yksitellen joka ikisen kirvan minkä näen. En siis roudaa kukkia myrkytykseen, vaan hoidan tappamisen korkean omakätisesti. Minä murhaaja.

Tämän valkoisen phalaenopsiksen kukka todella kertoo sen, miksi näitä sanotaan perhosorkideoiksi. Valtavat perhosen siivet näyttävät leijuttavan keskellä olevaa hahmoa. Tälle meinasi muuten käydä huonosti: jossain vaiheessa toinen kukkavarsi oli taittunut ja pelkäsin jo avoinna olevien kukkien kuihtuvan saman tien, mutta ovat sinnitelleet jo monta viikkoa taittuneessa kukkavarressa. Ilmeisesti ravinto virtaa vartta pitkin edelleenkin.

Uusi blogi nukkekodin remontista

Sain eilen illalla yhtäkkiä ajatuksen, että nukkekotiremontti ansaitsee oman bloginsa. Näin lomalaisena on aikaa tarttua tuumasta toimeen ja kopioin tänään nukkekotiin liittyvät postaukset Nellan nukkekoti -blogiin ja kirjoitan siis näistä asioista tästä lähtien siellä. Täällä säilyy kommentteineen kaikki postaukset, mitä tähän mennessä olen tehnyt, kommentteja en siirtänyt uuteen blogiin.

Ostoksia

Tänään sain kivaa postia. Olin tilannut Emilia Eskolalta huovutettuja koiria nukkekotiin ja niistä tuli oikein hienoja. Eikä koiria voi tilata tarkentamatta, mitä rotua niiden pitää olla ja tässä tapauksessa ykkösasia oli tolleri, josta tulikin oikein aidon näköinen. Annoin sille nimeksi Demini, mutta lopulta nukkekodin saaja voi sitten nimetä koiran mieleisekseen. Ja kun koiraa lähtee tilaamaan, ei yksi riitä. Mulle kans eli piti saada myös groenendael ja schipperkekin. Ne tulevat asumaan varmaankin jossain tulevassa roomboxissa... Kaverit sai tulla Deminille kylään, kun talon remontti on vielä pahasti kesken.

Sipu seisoo tulitikkuaskin päällä, että näyttäisi yhtä isolta kuin luulee olevansa :) Belgin ilme on minusta söpö ja muutenkin uskomattoman hienoja ovat nämä kaikki. Kannatti tilata.

Remontista sen verran, että yläkuvassa näkyy olohuoneen lattia ja tapetoituja seiniä vähän, alemmassa on makuuhuoneen lattia ja seinät ovat vielä ihan laittamatta. Viime aikoina on ollut niin kuuma tuolla oikean talon yläkerran harrastushuoneessa, että ei ole voinut kuvitellakaan tekevänsä yhtään mitään. Mutta kyllä se tästä viileneekin ja kaikenlaisia suunnitelmia ja ajatuksia pyörii. Ja lomakin alkaa ihan kohta!

Viikonloppuna kävimme ystävän kanssa Savitaipaleella nukkekotimarkkinoilla ja sieltä tarttui mukaani tässä vaiheessa täysin tarpeettomia esineitä, mutta kun ne oli niin ihania. Vai mitä sanotte näistä hedelmistä:

Hedelmät on laitettu kuvausta varten mehutölkin korkkiin :) Tekijä on selkeästi erikoistunut hedelmiin ja vihanneksiin ja muuhun syötävään.

Ostin myös pakkauksia, joita Leea Lehelmä teki myös paikan päällä. Oli ilo jutella ja seurata homman edistymistä. Hyviä vinkkejäkin sain ja paljon intoa suunnitella omia juttuja. Markkinoilla oli myös nähtävänä monia todella hienoja roomboxeja eri tekijöiltä, joten todella kannatti käydä vaikka matkaa kertyikin melkein 300 km suuntaansa. Mutta kun ottaa reissun retken kannalta, kuten me otimme ja sääkin suosi (tosin messupaikalla oli suorastaan liian kuuma), niin mikäs oli ollessa.