Toukokuun viimeinen

Näyttääkö tutulta kukalta, mutta mikä noin kaunis kello oikein on? Oikeasti normaalisti tätä ei näin läheltä näekään ellei mene kyykkyyn vuorenkilpipenkin viereen ja katso kukkia tarkemmin. Ilman lähikuvaa en olisi tajunnut kukan herkkää kauneutta!
Alkukesän kukkaloistoa siis riittää nyt perennapenkeissä ja muuallakin. Omenapuut aloittelevat kukintaansa - joku kukka on jo kokonaan avoinna. Marjapensaat kukkivat. Tuomi kukkii ja tuoksuu ihanalle.

Metsätulppaanit nousevat vähän sieltä sun täältä, tässä pionin vieressä kasvavia yksilöitä.

Kullerot ovat niin oransseja sammalleimun ja helmihyasinttien vieressä.

Onneksi omenapuut ovat selvästikin vielä hengissä jänisten jäljiltä, tuskin niihin muuten kukkia ilmaantuisi. Pahan näköisiä nuo kalutut oksat kyllä ovat, mutta en tahtonut niitä vielä leikata pois.
Joku tuholainen ilmeisesti on käymässä tuomen kimppuun. Ainakin jotkut oksat ja lehtien alustat ovat täynnä pieniä ötököitä. Tässä todiste:

Ulkoilua

Tänään kävin ulkoilemassa Pärnävaaralla. Koirien lisäksi mukana oli kamera, mutta pelkkä kamera ei auta mitään, jos ei tule lähdettyä. Mutta onneksi on siis ne koirat, joita pitää ulkoiluttaa ja silloin kannattaa ottaa myös kamera mukaan. Aina ei kyllä viitsi tai muista ja sitten harmittaa hirveästi, kun olisi jotain kivaa kuvattavaa. Pärnävaara on siis nimensä mukaan korkeampi paikka kuin ympäröivä maasto. Kiertelimme polkuja ja hiekkateitä, jotka usemmat ovat talvisin latujen pohjia. Kyllä muutamassa mäessä tuli mieleen, että en todellakaan haluaisi suksilla mennä niitä kumpaankaan suuntaan, siis en ylös enkä alas, sen verran jyrkkiä olivat.

Maastossa tietysti katselin, mitä kukkia siellä on ja maisemia ylipäätään. Kasvillisuudessa pisti silmään nupuillaan olevat kielot, joita oli paikoin runsaasti. Myös puolukat ja mustikat olivat nupuilla eli kohta on ne kriittisimmät ajat syksyn sadon suhteen.

Oli siellä maastossa näkyvissä muutakin kuin kasveja. Ihmisen jälki näkyy niin maan rajassa kuin paljon päitä ylempänäkin. Sähkölankojen ristikko näytti suorastaan kiehtovalta, mutta valkoinen muovipussi, jonka vieressä oli pinkki veitsi herätti enemmän kysymyksiä. Onneksi en koskenut niihin muuten kuin kameran kautta, sillä poistuttuani paikalta kuulin jonkun ajan päästä ihmisääniä ja näinkin sitten isän pienen tyttärensä kanssa ja oletan pussin ja veitsen kuuluneen heille. Toivottavasti.

Mutta nyt viikon kysymys: mikä tämä kasvi on, joka on nupuillaan?

Tunnustan: mulla ei ole hajuakaan. Olisi hauska tietää.

Valokuvaaminen on opettavaista

Parilla kantilla tonttiamme reunustaa syvä oja. Ojassa on yleensä vettä läpi koko kesän ja keväällä tietysti sulamisvesistä johtuen enemmänkin vettä. Lähdin lapion kanssa vähän siivoamaan ojan pohjalta risuja ja muita roskia, että vesi pääsee paremmin kulkemaan ja otin kamerankin mukaan, kun näin kukkivia kukkia ojan toisella puolella. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä kasvitieteessä ja nyt rupesi suorastaan vaivaamaan, että mitäs kukkia siellä ojan takana oikein onkaan. En tunnistanut käenkaalta (Oxalis acetosella), vaan piti luonnonkasvikirjaa tutkia ja netistä vielä vahvistaa, että tuo hento valkoinen kukka on nimenomaan käenkaali.

Tämän violetin kukan luulisin olevan suo-orvokki (Viola palustris). Voihan se tietty olla metsäorvokkikin tai joku muu orvokki, mutta orvokki kuitenkin. Sen verran minäkin ymmärrän :) Hento ja kaunis.

Rentukan (Caltha palustris) sentään tunnistin ennestään. Nyt kun näin tuon latinankielisen nimen, rupesi heti kiinnostamaan, mitä "palustris" tarkoittaa, onhan sama tuossa suo-orvokin nimessä. Googletin tietysti sanan ja löysin sille merkityksen 'suo, soinen, rämeinen'. Aika loogista, kasvaahan nuo molemmat veden äärellä kosteassa paikassa. Tuli siis todistettua, että valokuvaaminen on opettavaista. Paitsi että piti selvittää tuntemattoman kasvin nimi, piti selvittää vielä kielitieteellisiäkin asioita. On valokuvaaminen kyllä muutakin: kun loikin ojan yli ja kumartelin kukkien perässä, kuului vain rutinaa, kun housuni repesivät. Onneksi olin kotinurkilla :)

Siitepölyä

Törkyisen näköistä, vai mitä? Viime viikonloppuna kannoimme puiset puutarhakalusteet ulos avoimelle terassille. Mies oli öljynnyt kalusteet ja ne olivat ihan siistit. Ei enää. Onneksi tuo sotku lähtee pyyhkimällä pois, mutta kerta kaikkiaan ottaa päähän ryhtyä heti siivoamaan pöytää ja istuimia. Viime yönä oli satanut hieman, siksi varmaankin siitepöly on tuollaisina laikkuina pöydän pinnalla.

Syylliset siivoon löytynevät tästä:

tai sitten todennäköisemmin tästä:

Oli kohtuullisen vaikea kuvata noita koivun urpuja, kun tuulee niin kovasti tällä hetkellä. Mutta sain sentään jotenkin onnistumaan. On muuten ollut tänään suorastaan mahtavan lämmintä, melkein helle (pikkuisen jää alle +25 C ainakin meidän mittarissa, joka on varjossa). Ulkona on ollut kiva puuhastella näin vapaapäivänä (helatorstai).

Ihana tuoksu tulee jo tuomesta, vaikka kukat ovat vielä nupuillaan. Lehdetkin ovat vielä kovin pieniä, mutta tällä kelillä kasvavat pikaisesti. Tähän vielä pari kuvaa ihanista nupuista.

PS. Tänään meillä alkoi varsinainen kesäkausi. Lounasruoka grillattiin ulkona (lue: mies grillasi)  ja  saunan vilvoittelut hoidettiin pihalla, terassilla. Onneksi ei juurikaan kulkenut ihmisiä ohi, vihreä verho ei vielä ole kovinkaan tuuhea ja tieltä näkyy pihaan vielä turhan hyvin.

Kevät nupuillaan

Kotkansiipisaniaisen (Matteuchia struthioptheris) nousu keväällä on aina yhtä ihanaa. Heti kun lumikinos sulaa niiden päältä, alkaa maasta rullata auki saniaisen alkuja. Joka kevät niitä pitää kuvata, tällä kertaa makro-objektiivilla. Perennapenkistä sitten löytyy mm. kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale) nupuillaan, samoin kuin helmihyasintti eli helmililja (Muscari armeniacum).

Myös idänsinililjat eli siperiansinililjat (Scilla siberica) kukkivat, mutta ne eivät suinkaan ole perennapenkissä vaan nurmikolla raparperin ympärillä. Miten lie sinne alunperin joutuneetkin... Taisi jokunen olla ihan oikeassa paikassakin eli perennapenkissä. Perennapenkin reunalta löytyi sitten jälleen yksi yksilö tätä lajia, jota meidän puutarhaan ei tarvittaisi - eikä monen muunkaan. Kotilo, jonka tarkempaa rotua ja lajia en tiedä enkä välttämättä haluakaan tietää, on täällä suorastaan riesa. Mutta kun katsoo sitä kameran takaa, on se aika hauskan näköinen otus ja tämä yksilö sai pitää henkensä ihan sen vuoksi, että tulin ikuistaneeksi sen makro-objektiivin kautta. Tosin siirsin otuksen pois perennapenkkiä reunustavasta harkosta pensasaidan juurelle. Toivottavasti joku luontainen vihollinen sen sieltä tuhoaa - jos näillä sellaisia edes on.

Jos jollain on hyviä vinkkejä, miten nämä otukset saisi pois puutarhasta, otan vinkkejä mielelläni vastaan! Mutta tähän loppuun yksi kuva, jonka eilen otin töissä kännykkäkameralla. Tuumaustauolla katsoin ulos työhuoneen ikkunasta ja tämä puu (jonka lajia en nyt oikeasti muista) oli niin kiinnostavan näköinen kuorrutuksensa kanssa sateisessa säässä. Tuo edessä oleva oksa kuuluu köynnökselle, joka peittää seinää aika laajalti.

Edit: puuhan on tietysti lehmus!

Kukkia ja perhosia

Tässä alkajaisiksi hieno perhonen isoposliinikukassa. Koska Suomessa ei tähän aikaan vuodesta ole tuollaisia kukkivia kukkia ja perhosia luonnossa nähtävillä enkä ole matkustanut minnekään ulkomaille, voin paljastaa, että kukat ja perhoset on kuvattu tänään Botaniassa, Joensuussa. Olen käynyt tuolla kasvitieteellisessä puutarhassa aikaisemminkin, mutta en ole älynnyt ottaa kameraa mukaan. Nyt lähdin ihan vartavasten kameran kanssa liikkeelle.

Botaniassa orkideat eivät olleet tähän aikaan vuodesta kovinkaan näyttäviä. Muutama perhosorkidea oli kukassa, samoin Miltonia flavescum, joka on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva alareunassa keskellä oleva vaaleakukkainen orkidea. Aasiasta kotoisin olevan Renanthera imschootiana Orchidaceae on yläreunassa vasemmalla oleva punakukkainen orkidea, jonka kukat alkoivat olla lakastumisasteella. Dendrobium thyrsiflorum -puikkokämmekkä oli ihan kauniissa kukassa eli se on tuo, jossa valkoiset terälehdet reunustavat keltaista keskustaa.

Yhdessä kasvihuoneessa lentää vapaasti trooppisia perhosia. Kun siellä liikkuu, saa varoa askeleitaan, että ei astu perhosen tai sen toukan päälle. Huoneessa on nähtävillä perhosia eri kehitysasteissa eli toukkana, kotelona ja perhosena. Ainakin oletan tuon karvaisen/piikikkään ötökän olevan perhosen toukka, noita oli aika monta näkyvillä eri paikoissa. Yhdessä puoliksi avoinaisessa kaapissa oli koteloita rivissä ja parista kotelosta oli kuoriutumassa perhonen parhaillaan.

Perhoset tarvitsevat tietysti myös ruokaa ja niitä varten oli katettu lautanen, jossa oli banaani- ja appelsiiniviipaleita. Muitakin oli ruokailemassa eli jotain pieniä hyönteisiä pörräsi hedelmien ympärillä.

Kyllähän näitä perhosia olisi kuvannut vaikka kuinka pitkään, jos siellä kasvihuoneessa ei olisi ollut niin lämmin. Hiki valui ihan noroina päältä ja välillä piti käydä muissa huoneissa vähän viilentämässä oloa. Perhoset olivat todella kauniin värisiä ja kiehtovia. Tähän vielä yksi otos: