Vielä on talvi ja lunta

Muutama tunti sitten pihallamme otettu kuva. Lunta on vielä paljon. Tuo verkkoaita on 90 cm korkea. Parhaimmillaan lunta oli niin paljon, että vain ylimmäinen "rivi" aidan reunaa näkyi ja se onneksi tarkoitti sitä, että koirat pysyivät aidan oikella puolella. Muutamat kevätpäivät saivat hangen pinnan laskeutumaan joitakin senttejä alemmas ja katoilta rymisivät lumet alas, mutta kyllä tätä valkoista maanpeitettä vielä riittää. Eilen jopa satoi hieman lisää.

Reilusti parimetrinen orapihlaja-aitamme on murheellinen näky tällä hetkellä. Tuon roskiksen (huomaathan koirankakkaroskistarran!) takana pitäisi olla pystysuora pensasaita, mutta ei vain ole. Toivottavasti lumien sulaminen saa aidan vielä nousemaan suojaamaan pihaa. Olemme kyllä miehen kanssa keskustelleet, josko aita pitäisi joskus leikata alas, kun se on jo niin paksu ja sisältä lehdetön, mutta sitten menee kyllä pihalta yksityisyys. Kestää takuulla muutaman vuoden, ennen kuin aita taas olisi näköesteenä tielle tai tieltä suoraan pihaamme.

Tontillamme kasvaa yksi lehtikuusi. Minusta se on kiehtova puu. Näin talvella neulaset ovat poissa toisin kuin havupuissa, joten ilmeisesti kyseessä ei ole havupuu :) Käpyjä siinä kuitenkin on kuten kuusessa tai männyssäkin. Keväällä lehdet ovat kauniita kasvaessaan ja kesällä koko puu on kauniin vihreä. Talvella kävyt ja nyppyläiset oksat ovat suorastaan koristeellisia.

12 vuotta!

Meidän Pami täyttää tänään 12 v.! Tämä pieni, hieno ja hyväluonteinen schipperke saapui meille Ranskasta kasvattajan Helsingin lentoasemalle kuljettamana ja sieltä haimme Pamin ja siskonsa Pessin, joka asuu Suonenjoella. Siskolla on enemmän titteleitä, Pami on "vain" FIN MVA, mutta valionarvoon tarvittava kolmas serti tuli samana päivänä, kun Pami täytti 15 kk! Silloin vielä kääpiökoirat pystyivät valioitumaan 15 kk:n iässä, nythän ikäraja on kaikilla 2 v.

Pamilla on ollut kahdet pennut, joista ensimmmäisestä jäi kotiin tytär Jade. Tämän pentueen mittariin tulee 10 v kesäkuussa. Niin se aika rientää. Belgien seassa aina eläneet siput eivät selvästikään ymmärrä olevansa pienempiä kuin belgit, vaan osaavat pistää ojennukseen tarvittaessa isompikokoiset laumatoverinsa ja yrittävät tietysti pomottaa parhaansa mukaan myös meitä kaksijalkaisia. Pami on hyvin mukava luonteeltaan, mutta toisinaan, kun se päättää, että "minun emännän sänkyyn ei tule kukaan muu kuin minä", siinä belginkin on taivuttava. Onneksi tiukkuus ei kestä kauaa ja sopu vallitsee laumassa. Ja onneksi koirat eivät osaa loukkaantua, vaikka ihmiset esittävät hassuja kysymyksiä ja olettamuksia: viimeksi parisen viikkoa sitten näitä veteraani-ikäisiä sipuja luultiin meidän alle kolmevuotiaan belgin pennuiksi!

Onnea ja pitkää ikää Pamille ja Pessille!

Tulppaani

Kevääseen kuuluu tulppaanit. Koska pihassa on tulppaanipenkin päällä vielä yli puoli metriä lunta, voi kevättä hankkia kukkakaupasta. Ja tehdä senkin kätevästi: mies on menossa optikolle ostamaan aurinkolaseja. Hänelle voi vihjata, että "kadun toisella puolella on kukkakauppa ja tulppaanit ovat kevään kukkia" ja kas, mies tuo naistenpäiväntervehdyksenä kimpun tulppaaneja :) Kimpussa oli noiden oranssinkirjavien lisäksi punaisia ja valkoisia tulppaaneja, oikein kaunis kimppu!

 

Tässä kuvassa on vanhan tietokoneen emolevyn takapuoli. Eikö olekin kaunis! Näyttää ihan lentokoneesta kuvatulta suurkaupungin ympäristöltä hämärän aikaan. Ainakin minulle tulee joku maisema mieleen noista "valoista" ja "teistä" ja muusta määrittelemättömästä. Vanhan keskusyksikön käynnistys ei onnistunut ollenkaan, virtaa ei tullut ollenkaan koko vehkeeseen, joten kokeilenpa saada sen toimimaan. Haastetta!

Kevättä ilmassa!

Perhosorkideat kukkivat ja nuppujakin tulee lisää. Mutta kaikkein parasta on, että tolkuton pakkanen on loppunut ja ilmassa on selvästi kevättä. Eilen oli varjossa meidän mittarissa +1 C iltapäivällä ja vielä illalla tuli katolta lunta alas, joten plussan puolella oltiin edelleen. On suorastaan luksusta käydä koirien kanssa lenkillä, kun ei kipristele pakkanen naamassa eikä koirien tassujakaan palella.

Tässä toinen pilkullinen perhosorkideani. Nämä kukat ovat paljon lyhyemmässä varressa kuin nuo toiset pilkulliset. Nyt pitäisi alkaa lannoittamaankin kukkia, joten pitänee tilata oikeanlaista ravintoa kasveille Sulkavalta. Näin keväällä herää myös into saada lisää kasveja, mutta tiedän oman rajallisen tilani ja aikani kukkien hoitoon, joten pakko yrittää pitää itsensä kurissa ja olla hankkimatta mitään uutta. Tänä keväänä ei edes taimia. Mutta onneksi on Taimi :) Tästä aasinsillasta ajatus kääntyy sujuvasti koiraharrastukseen. Sulaisipa lumet, niin päästäisiin viestitreeneihin!