Juhannuskukkia

eli mun tapauksessa siis perhosorkideat kukassa. Pitkästä aikaa viitsin kasata kaikki kukkivat samaan kuvaan. Valkoisessa on yhdessä kukkavarressa 8 isoa kukkaa (yksi jo kuihtumassa), vaaleankeltaisessa jäljellä 4 kukkaa, tummemman keltaisessa 11 kukkaa (todella kauniin keltaisia), punapilkullisessa 8 kukkaa. Nämä kaikki siis kussakin yhdessä kukkavarressa. Sen sijaan toinen pilkullinen, se vaaleampi, on kasvattanut monia kukkavarsia, joista neljässä on tällä hetkellä yhteensä 10 kukkaa. Myös Tahoma on tehnyt kukkavarren, jossa on muutama nuppu. Saa nähdä, miten nuppujen käy, kun havaitsin niissä viholliseni villakirvan pitävän majaansa! Sai kyllä taas myrkyt niskaansa ja liiskasin kaikki elukat mitä löysin. Taistelu jatkuu siis edelleen pienen aselevon jälkeen.

Tänään oli Karjalaisessa juttu suurista pahiksista, lupiineista ja muista maahanmuuttajista, joita vieraslajeiksi kutsutaan. Viime viikonloppuna kävelin koirien kanssa Siilinjärvellä maantietä pitkin ja kuvasin pientareilla olevia "kukkapenkkejä". Kyllä lupiinit ovat kauniita koiranputkien ja niittyleinikkien seassa ja isona ryppäinä ihan yksinäänkin. En minä ainakaan osaa olla niin huolissani tämän tulokkaan valloitusinnosta. Kyllä siellä tien varrella on vielä tilaa niin monelle muullekin, joita tässä yritän vähitellen opiskella.

Täytyy tunnustaa, että vielä on paljon opettelemista. Rupesin vaan tässä yhtenä päivänä miettimään, että jos keskittyisi ensin opiskelemaan kaikki "eläinlajit": kissankellon tunnen, harakankellonkin ja koiranputken, kissankäpälä tuli tänä keväänä tutuksi. Mitä niitä kaikkia onkaan: siankärsämö, tikankontti, ketunleipä, kurjenpolvi, hiirenvirna... osa tuttuja, osa mulle vielä tuntemattomampia. Lisäksi ne kaikki muut, mitä en tässä edes muista tai ole koskaan kuullutkaan! Näin keskikesän juhlan aikana on hyvä tehdä suunnitelmia.

Hämä-hämä-häkki

... kiipes puuhun ja kutoi sinne seittinsä oksien väliin. Ihmisen pään korkeudelle. Onneksi en kävellyt ihan päin seittiä. Seittiin oli tarttunut saaliin sijaan kaikenlaista lentävää roskaa, kuten voikukan hahtuvia (mitähän ne mahtaa oikealta nimeltä ollakaan...). Saalista kyllä olisi mahdollista saada, kun ainakin hyttysiä on ziljoona meidänkin pihassa. Ulkotyöt ovat suorastaan vaikeita, kun korvissa inisee koko ajan ja sitten pitää huitoa. En ainakaan muista täällä päin olleen koskaan näin paljon itikoita.

En ole muutamaan päivään paljon kameran kanssa ulkona liikkunut. Tänään kävin kuvaamassa hauskoja kuusen oksia, joissa uudet, vaaleanvihreät oksien kärjet ja punaruskeat kävynpoikaset värittävät muuten vihreitä neulasoksia. Sammalleimu kukkii todella upeasti perennapenkissä. Omenapuut ovat jo kukintansa loppuvaiheessa, mutta pensasmustikka on kukassa. Toivottavasti saamme loppukesästä satoa.

Datanomi

Yksi tavoite saavutettu: hain tänään postista kirjatun kirjeen, joka sisälsi tutkintotodistukseni suoritetusta tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnosta käytön tuen koulutusohjelmassa. Viime perjantaina todistuksen olisi saanut noutaa Mäntästä, mutta en viitsinyt lähteä ajamaan sinne saakka tämän takia. Minä olen nyt siis datanomi sen lisäksi, että olen ollut kirjastovirkailija jo iäisyyden. Opiskelu työn ohessa oli välillä rankkaa aikatauluissa pysymiseksi, mutta kun kerran aloitin, päätin myös loppuun asti hoitaa homman. Olen saanut uusia kavereita, joiden kanssa yhteydenpitoa toivottavasti jatketaan tavalla tai toisella edelleenkin. Olen oppinut uusia asioita - se kai opiskelun tärkein anti on? Onneksi sain myös työnantajalta mahdollisuuden suorittaa opiskeluun kuuluvan työharjoittelun ihan normaalilla palkallani ja luulen, että hyöty oli todellakin molemminpuolinen. Kiitos kuuluu siis myös Joensuun seutukirjaston henkilökunnalle.