Juhannuskukkia

eli mun tapauksessa siis perhosorkideat kukassa. Pitkästä aikaa viitsin kasata kaikki kukkivat samaan kuvaan. Valkoisessa on yhdessä kukkavarressa 8 isoa kukkaa (yksi jo kuihtumassa), vaaleankeltaisessa jäljellä 4 kukkaa, tummemman keltaisessa 11 kukkaa (todella kauniin keltaisia), punapilkullisessa 8 kukkaa. Nämä kaikki siis kussakin yhdessä kukkavarressa. Sen sijaan toinen pilkullinen, se vaaleampi, on kasvattanut monia kukkavarsia, joista neljässä on tällä hetkellä yhteensä 10 kukkaa. Myös Tahoma on tehnyt kukkavarren, jossa on muutama nuppu. Saa nähdä, miten nuppujen käy, kun havaitsin niissä viholliseni villakirvan pitävän majaansa! Sai kyllä taas myrkyt niskaansa ja liiskasin kaikki elukat mitä löysin. Taistelu jatkuu siis edelleen pienen aselevon jälkeen.

Tänään oli Karjalaisessa juttu suurista pahiksista, lupiineista ja muista maahanmuuttajista, joita vieraslajeiksi kutsutaan. Viime viikonloppuna kävelin koirien kanssa Siilinjärvellä maantietä pitkin ja kuvasin pientareilla olevia "kukkapenkkejä". Kyllä lupiinit ovat kauniita koiranputkien ja niittyleinikkien seassa ja isona ryppäinä ihan yksinäänkin. En minä ainakaan osaa olla niin huolissani tämän tulokkaan valloitusinnosta. Kyllä siellä tien varrella on vielä tilaa niin monelle muullekin, joita tässä yritän vähitellen opiskella.

Täytyy tunnustaa, että vielä on paljon opettelemista. Rupesin vaan tässä yhtenä päivänä miettimään, että jos keskittyisi ensin opiskelemaan kaikki "eläinlajit": kissankellon tunnen, harakankellonkin ja koiranputken, kissankäpälä tuli tänä keväänä tutuksi. Mitä niitä kaikkia onkaan: siankärsämö, tikankontti, ketunleipä, kurjenpolvi, hiirenvirna... osa tuttuja, osa mulle vielä tuntemattomampia. Lisäksi ne kaikki muut, mitä en tässä edes muista tai ole koskaan kuullutkaan! Näin keskikesän juhlan aikana on hyvä tehdä suunnitelmia.