Lumetonta pintaa maan

Tämä joulunaika on ollut kovin vähäluminen. Lunta satoi kyllä marras-joulukuussa, mutta se ei kestänyt useamman päivän lämpöastekelejä joulun alla ja jouluna, joten vuoden vaihde on kovasti vähäluminen täällä Pohjois-Karjalassa. Kunnolla lunta on vain Lapissa. Tämän aamun sanomalehdessä kerrottiin, että pajunkissoja on nähty ja kantarellejakin joulukuussa. Pajunkissoja ei tarvinnut minunkaan kaukaa hakea, löytyi ihan pensasaidan takaa kaupungin puolelta.

Sieniä en viitsinyt lähteä etsimään, joten tyydyin kuvaamaan lumetonta maisemaa kotiympäristössä. Tänä talvena on tuullut kovasti ja se näkyy pihassakin älyttömänä määränä risuja. Pitäis varmaan siivota pois - no jos keväällä sitten :)

Hyvää alkavaa vuotta 2014 kaikille! Ilman raketteja, kiitos.

EDIT. Reilu kaksi tuntia myöhemmin SATAA LUNTA ja maa on jo taas valkoinen. Niin se maailma muuttuu :) Katsotaan, kuinka pitkään tätä kestää.

Rastaenkeli

Tuossa on valmis lopputulos siskon takkauunin päällä. Mulla käy monesti niin, että kun silmiini sattuu joku hauska askartelumalli, ajatus ei jätä rauhaan ennenkuin olen edes yrittänyt toteuttaa työn. Tässä enkelissä kiehtoi tuo rastatukka ja rautalanka ylipäätään. Varmasti olisin löytänyt tähdellisempääkin tekemistä, mutta tämän vääntäminen oli hauskaa, vaikkei ihan mallin näköinen tullutkaan (ohje https://tuuliadesign-fi.nettiavain.fi/blogi/) Otin tekemisestä muutaman vaihekuvankin, joista näkee, että työpöydällä oli muutakin keskeneräistä.

Hiuskiharoiden tekoa. En siis käyttänyt mitään kynän sisuskaluja kuten mies heti epäili :)

Siipiin pujottelin rullaamisen aikana sinisiä siemenhelmiä, jotta siivet saivat vähän väriä. Ehkä tässä ennen joulua tulee vielä jotain muutakin väännettyä - toivottavasti.

Suklaakikhernekakku

Nykyään en leivo juuri mitään koskaan. Tässä joku päivä sitten yksi kaveri heitti Facebookissa niin mielenkiintoisen reseptin, että se sai minutkin innostumaan. Ohje on julkaistu jossain uudessa Kotiliedessä tai sen erikoisnumerossa ja kakku on gluteeniton. No on todellakin, kun siinä ei ole jauhoja ollenkaan! Jauhot on korvattu kikherneillä! Vuokakin ohjeistettiin leivittämään gluteenittomilla korppujauhoilla, joita mulla ei nyt sitten sattunut olemaan kotona eikä myöskään maissiryynejä, joita yleensä olen käyttänyt siihen tarkoitukseen. Ilmeisesti siksi tai sitten en vain paistanut kakkua riittävän pitkään, vaikka ohjeen mukaan teinkin, sillä vähän tarttui vuokaan.

Keliaakikkomieheni oli aivan ihmeissään, kun näki kakun. En kertonut, mitä se sisältää, pyysin vain maistamaan ensin. Kehui ihan hyväksi ja sanoi siinä olevan ainakin suklaata. Oikein arvattu :) Keitimme sitten kunnon tummat kahvit ja nautimme kakkupalat pienen kermavaahtonokareen ja vadelmasoseen kanssa.

Ja tällä ohjeella toimin:

Suklaakikhernekakku 
250g tummaa suklaata pilkottuna
500g kikherneitä (tölkitetyt käy mainiosti)
4 kanamunaa
150g (vajaa 2 dl) sokeria
2 tl leivinjauhetta
tomusokeria
Kakkuvuuan voiteluun rasvaa ja gluteenitonta korppujauhoa

Voitele kakkuvuoka (halk. n. 20 cm) ja leivitä. Sulata suklaa mikroaaltouunissa, kunnes se on pehmeää ja killtävää. Mittaa kikherneet ja kananmunat tehosekoittimeen (sauvasekoitin käy) - sekoita kunnes seos on tasaista. Lisää sokeri ja leivinjauhe ja sekoita. Lisää sulatettu suklaa ja sekoita kunnolla. Kaada seos kakkuvuokaan ja paista uunissa 40 min. (ohjeesta puuttuu lämpötila, mutta työkaveri paistoi 175 asteessa) Anna kakun jäähtyä hetki. Siroittele pinnalle tomusokeria

Tarjoile kauden hedelmien tai marjojen kanssa + jädeä/kermavaahtoa.

Paljon kukkia

Tässä viirullisessa perhosorkideassa (Phalaenopsis) on 21 avointa kukkaa ja vielä muutama nuppu päälle. Kukkavarret ovat haaroittuneet, kuten kuvasta näkyy. Takana on toinen, valko-violettiläikkäinen perhosorkidea, jossa on kahdessa kukkavarressa yhteensä 9 kukkaa auki ja yksi nuppu odottamassa avautumistaan. Olisiko pitkällä, aurinkoisella kesällä jotain tekemistä tämän kovan kukkimisen kanssa? Olen muistanut myös antaa lannoitetta säännöllisen epäsäännöllisesti.

Syksyn värejä

Eilen iltapäivällä aurinko paistoi pihlajaan, joka on ehtinyt vaihtaa väriä monenkirjavaksi punaisen ja keltaisen sekoitukseksi vihreän joukkoon. Kuva ei näytä ihan oikeaa väriloistoa, valitettavasti. Meillä on pihassa myös yksi vaahtera, joka punastuu vain vähän. Se ei ole koskaan yhtä hieno kuin monilla pihoilla näkee: oikein tummanpunaista tai kirkkaankeltaista tai kaikkea siltä väliltäkin. Joku lehti sentään maassa ihan mukavan värisenä:

Alkukesästä kuvasin villiintyneitä saniaisia, nyt havahduin siihen, että villiviini kasvaa terassilautoja pitkin, kun ei enää pääse ylöspäin. En raskisi käyttää saksia, mutta pakko kai noita oksia on katkoa, että voi jotenkin pitäää terassin puhtaana talvella lumesta. Vielä saa olla, vielä ei tule lunta - onneksi.

Väriä elämään saa myös ruuasta :) Pyysimme naapuria hakemaan omenoita, joita meillä on yli oman tarpeen. Naapuri toi tullessaan itse kasvattamiaan perunoita ja porkkanoita sopivasti meille ruuanlaittoon. Mies teki samaa ruokaa kuin mitä parisen viikkoa sitten vahingossa keksittiin: broilerin grilliboksin erilaiset marinoidut kananpalaset vuokaan ja siihen samaan vuokaan myös vihanneksia: perunoita, porkkanaa, selleriä, sipulia, valkosipulia. Ja kantarelleja, jos niitä sattuu olemaan! Mausteeksi suolaa, pippuria ja tietenkin meidän lempiyrttiämme timjamia (omasta maasta). Kuvat ennen ja jälkeen uunissa muhimisen. Nam!

Tänä aamuna oli taas sumuista. Pamin kanssa aamulenkillä kuvasin kännykällä auringonsäteitä sumussa. Jos olisin lähtenyt hakemaan kunnon kameraa, tilanne olisi voinut olla jo ohi.

Omenansorvausta

Tämä vekotin eli työkalu on nimeltään omenasorvi. On sitten viksu vekotin! Mieskin kehui järkeväksi ostokseksi, kun oli kokeillut käytännössä. On jämäkkä ja tehokas. Ainoa puute, mikä äkkipäätään tulee mieleen, on se, ettei omenaviipaleen paksuutta voi säätää. En olisi tiennyt tällaisen olemassaolosta yhtään mitään, ellei töissä olisi tullut kahvitauolla puhetta omenista (monella oli eväänä omena, omasta puusta tai kaupasta). Työkaveri toi sitten seuraavana päivänä oman sorvinsa näytille ja saimme kokeilla omilla omenoillamme, kuinka kätevä vekotin on. Nyt on ainakin kolme uutta sorvinomistajaa :)

Meille on taas tänä kesänä tullut paljon omenoita ja sorvi on todella tarpeen ja kätevä, kun kuorimme ja viipaloimme omenat kuivattavaksi. Kuoriminen ei olisi välttämätöntä (kuorimisosan saa pois päältä tuosta sorvistakin), mutta minusta kuivattuja omenia on kivempi syödä, kun niissä ei ole kuoria. Taas on satsi puhisemassa keittiössä.

Sorvin jäljeltä omena on spiraalimainen ja tähän kuivatukseen leikkaan vain yhdestä kohti spiraalin auki, niin saan pyöreitä viipaleita. Omenapiirakkaan voisi leikata kokonaan halki, niin saisi sopivia lohkoja.

Punakaneli oli tämän päivän kuivauskohteena.

Keretti

Keretin kaivostorni näkyy Outokummun maisemassa monelta kantilta katsottuna, sillä se kohoaa 96 metrin korkeuteen saakka. Olen aikaisemmin käynyt Vanhan Kaivoksen tornissa ihailemassa kaupungin maisemia, mutta aikaisemmin ei ole ollut mahdollisuutta kiivetä Keretin torniin. Nytkin kävi suorastaan tuuri, sillä olin lukenut Facebookista ja sen linkistä, että tänään on mahdollista kiivetä torniin, mutta en tullut ajatelleeksi, että sinne pitäisi varata paikka. Kerrallaan otetaan kiipeämään vain 15 hengen joukko ja onnekseni vain 14 oli ilmoittautunut etukäteen eli juuri mulle oli vielä paikka jäljellä!

Ennen torniin menoa käydään läpi turvallisuusasiat ja allekirjoitetaan lomake, jossa otetaan itse vastuu kiipeämisestä. Nousun voi keskeyttää halutessaan, mutta ainakin tästä porukasta kaikki olivat Huipputyyppejä eli kiipesivät perille saakka ja saivat diplomin suorituksestaan. Sää oli hieno, näkyvyyttä riitti ylhäällä. Kuvanottoa hankaloitti vain lasit, jotka olivat ikkunoissa - mutta sekin on toisaalta ihan hyvä turvallisuustekijä. Sitten vain kypärä päähän, hanskat käteen ja kiipeämään näiden kuvien myötä. Noustessa ja laskeutuessa en uskaltanut kyllä muualla juuri katsoa kuin edessä oleviin portaisiin ja pidin kaiteista tiukasti kiinni.

Kaikki kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla kuvaa.

Lisäys 7.8.2013: Tässä toimittajan raportti torniin kiipeämisestä: http://areena.yle.fi/tv/1991834