Hävitystä

Kaunis kukka kuuluu jättipalsamille (Impatiens glandulifera), joka tänään sai häätötuomion tontiltamme. Joissakin asioissa olen vähän kovapäinen ja jutut vieraslajeista jätin omaan arvoonsa tähän saakka. Nyt sitten sain "herätyksen" ja ryhdyin kiskomaan jättipalsamit juurineen pihastamme. Marjapensaiden luona niitä kasvoikin melkoinen määrä. Vielä viime viikolla niitä oli myös puutarhakomposteissa kasvamassa, mutta mies ehti ne jo poistamaan aikaisemmin. Enää ei pitäisi löytyä tontiltamme tätä hävitettävää lajia - ja jos löytyy, niille tulee lähtö. Nyt on peräkärryllinen jättipalsamia lähdössä kaatopaikalle.

Muita hävitettäviä vieraslajejahan on mm. jättiputki ja lupiini. Lupiineita kommentoinkin jo aikaisemmin, ei niistä sen enempää, kuin että meidän pihalla ne eivät suostuneet kasvamaan, vaikka joskus yritinkin. Hyvä niin. Jättiputkeen törmäsin reilu viikko sitten Kolilla, siitä kuva.

Onneksi minun ei tarvitse ryhtyä tätä kasvia hävittämään, se kun saattaa aiheuttaa iho-oireita joutuessaan ihon kanssa kosketukseen.

Tulin maininneeksi marjapensaat, joten laitanpa tähän pari marjakuvaa vähän vähemmän yleisistä lajeista. Keltainen vadelma on hyvä marja, joskin tänä vuonna laatu on aika huono. Viherherukka on syöntimarjoina yksi lemparini.

Ei marjojen aina tarvitse olla punaisia tai mustia :)

Keltainen herkku

Lähdimme aamulenkille koko perheen voimin hieman epätavalliseen tapaan eli maastokengät jalkaan, kori tarvittavine tavaroineen mukaan, koirat autoon ja menoksi. Emme ajaneet kuitenkaan kovin montaa kilometriä kotoa, mutta en kyllä paljasta, että mihin suuntaan :) Sieltä nimittäin löysimme sitä mitä lähdimme etsimään eli viime postauksessakin mainittuja kantarelleja, keltaisia herkkuja.

Oli todella mukava vihdoinkin löytää sellainen paikka, missä oli reilusti kantarelleja yhdessä paikassa. Olimme kyllä hieman myöhässä, osa näistä herkuista oli ehtinyt jo mennä "yli" eli olivat hieman kuivuneita ja kaikkia ei otettu mukaan. Mutta lähistöltä löytyi vielä muitakin paikkoja, josta löysimme isompiakin kanttiksia. Nam. Metsässä samoillessamme huomasimme paljon mustikoitakin ja vähän nautimmekin antioksidantteja, mutta emme viitsineet poimia niitä mukaan. Myös villejä vadelmia olisi ollut paikoin reilusti. Niiden maku voittaa kyllä mennen tullen puutarhavadelman, aromi on moninkertainen verrattuna viljeltyihin "serkkuihin".

Tämä kivi ei ollut mitään syötävää, mutta muuten hauskan näköinen kuvattavaksi.