Keltainen herkku

Lähdimme aamulenkille koko perheen voimin hieman epätavalliseen tapaan eli maastokengät jalkaan, kori tarvittavine tavaroineen mukaan, koirat autoon ja menoksi. Emme ajaneet kuitenkaan kovin montaa kilometriä kotoa, mutta en kyllä paljasta, että mihin suuntaan :) Sieltä nimittäin löysimme sitä mitä lähdimme etsimään eli viime postauksessakin mainittuja kantarelleja, keltaisia herkkuja.

Oli todella mukava vihdoinkin löytää sellainen paikka, missä oli reilusti kantarelleja yhdessä paikassa. Olimme kyllä hieman myöhässä, osa näistä herkuista oli ehtinyt jo mennä "yli" eli olivat hieman kuivuneita ja kaikkia ei otettu mukaan. Mutta lähistöltä löytyi vielä muitakin paikkoja, josta löysimme isompiakin kanttiksia. Nam. Metsässä samoillessamme huomasimme paljon mustikoitakin ja vähän nautimmekin antioksidantteja, mutta emme viitsineet poimia niitä mukaan. Myös villejä vadelmia olisi ollut paikoin reilusti. Niiden maku voittaa kyllä mennen tullen puutarhavadelman, aromi on moninkertainen verrattuna viljeltyihin "serkkuihin".

Tämä kivi ei ollut mitään syötävää, mutta muuten hauskan näköinen kuvattavaksi.