Merimatkoja on monenlaisia. Yksi näppärimmistä on matkustaa autolautalla, sillä matka on ilmainen Suomessa tietyillä reiteillä. Tällainen vajaan puolen tunnin merimatka on esimerkiksi Hailuodon lautta, joka kulkee säännöllisen reittiaikataulun mukaan Oulunsalosta Hailuotoon joka päivä. Me lähdimme lauantaina kummityttömme ja hänen sulhasensa talonrakennustyömaalle aputyövoimaksi ja lapsenvahdin apulaiseksi. Oikeastaan minun hommiksi jäi lähinnä koirien ulkoiluttaminen, mutta se olikin mukavaa hommaa, kun sai vaeltaa uusissa maisemissa kameran kanssa ja räpsiä kuvia sen kun kerkesi.
Aamulla tähtäsimme 7:30 lähtevään lauttaan ja pääsimmekin kolmantena autona mukaan. Merisilta jäi yllättävän vajaaksi ja merkille pantavaa oli se, kuinka paljon ulkomaalaisia marjanpoimijoita oli menossa Luotoon. Meidän edessä jonossa olleet kaksi henkilöautoa oli täynnä näitä itämaisen näköisiä marjanpoimijoita ja muissakin autoissa oli selvästi samalla asialla olevia henkilöitä. Aamu oli tyyni ja päivästä tuli todella mukava, aurinkoinen loppukesän päivä ainakin Luovossa (näin sanoo paikalliset) - mantereella satoi vettä monin paikoin!
Kun poikkeaa Luovontieltä sivuteille, on hyvin pian ihan keskellä peltoja kulkevia kujasia. Koirien kanssa tallustellessa näimme hevosia laitumella, kurkiparven taivaalla, kauniita marjaisia pihlajia ja ihanaa viljapeltoa. Aikaa jäi myös pienelle shoppailulle: kävimme sisareni kanssa Luovon Puojissa katsomassa paikallisten käsityölaisten aikaansaannoksia ja pitihän sieltä myös ostaa jotain pientä mukaan.
Tuon kaulakorun tekijän nimi jo unohtui, siinä ei ollut lappua mukana. Kesäaikaan turisteja kulkee Luovossa ihan kivasti, mutta talvella on kuulemma kovin hiljaista. Ymmärrettävää. Mutta millaista onkaan elämä ollut ennen vuotta 1968, kun lauttaliikenne alkoi? Ja mitä se on, jos lautat korvaakin tulevaisuudessa silta? Uusia taloja joka tapauksessa näyttää olevan rakenteilla muitakin kuin sukulaistemme talo, joten tulevaisuuteen katsotaan luottavaisesti.
 |
| Tämä opastaulun teksti kertoo kaiken olennaisen. | |
Kotimatkallakin Meriluoto-lautalla oli kamera kuvausvalmiina ja sain ikuistettua yhden sateenkaaren, muutaman joutsenen ja Ouluakin pikkuisen. Tuulimyllyt olivat ihan turhan panttina, ne eivät pyörineet.
Onpas kauniita kuvia ja tunnelmia ja maisemia. Tällaista sisämaassa syntynyttä sitten aina kohahduttavat kuvat merestä. Hailuoto on puhutteleva. Ja jostain syystä tykkään tuulimyllyistä, joita em. luodolla näkee paljon :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Minäkin tykkään tuulimyllyistä, mutta nuo modernit mallit ovat aika persoonattomia. Hauskempia on ne vanhat, patinoituneet, joita näkee vielä toisinaan maalaismaisemassa (Hailuodossakin taisi olla joku, mutta liikkuvasta autosta en viitsinyt kuvata).
PoistaOulussa varhaislapsuuden viettäneenä meri on ollut itsestäänselvyys (ensimmäiset uintireissutkin varmaan tapahtunut meressä), mutta reilu parikymmentä vuotta täällä Itä-Suomessa asuneena merestä on tullut harvinaisempaa herkkua.