Näytetään tekstit, joissa on tunniste saniainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste saniainen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. toukokuuta 2013

Keltaista kevättä

Minkähän takia useimmat keväällä kukkivat kasvit ovat nimenomaan keltaisia? Narsissit, tulppaanit (niitä tosin on paljon punaisiakin), kevätvuohenjuuret ja villit leskenlehdet sekä voikukat noin esimerkkinä. Yhden keltaisen voikukan muuten poistin juuri pihastamme - siellä niitä ei tarvittaisi! Voikukka on ihan kaunis ja varsinkin isona mattona hieno näky sellaisissa paikoissa, missä se saa kasvaa. Omalla nurmikolla se ei ole kiva. Mutta osaa ne muutkin kasvit lähteä liikkeelle. Bongasin tänään kevätesikon nurmikosta - keltainen sekin kukka!
Esikot on tietysti istutettu perennapenkkiin eikä niiden paikka ole nurmikolla. Meidän nurmikolla kyllä kasvaa krookuksiakin heti lumen sulettua ja nyt siellä on paljon idänsinililjoja ja muutama tulppaanikin on nupuillaan. Saniaisetkaan eivät pysy siellä, mihin ne on alunperin istutettu ja missä saavat levitä. Ne valtaavat alaa humaloiden seasta ja niiden ohikin - tosin humalatkaan eivät näytä pysyvän siinä mihin se on istutettu. Mikä näitä meidän kasveja vaivaa, tottelemattomuus?
Kaikki aidan vasemmalla puolella olevat saniaiset ovat karkulaisia.
Lopuksi toteamus: olisipa katon maalaaminen yhtä helppoa oikeassa talossa kuin nukkekodissa! Kun ryhdyin maalaamaan sisäkattoja, käänsin koko talon päälleen ja sain maalata kuin lattiaa. Kätevää! Yksi katto on vielä irrallaan, joten sen maalaaminen oli vielä helpompaa. Muuten en ole ehtinytkään tehdä mitään remonttia.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Syyssiivousta saniaispuskassa

Eteläikkunan Tahoma kukkii. Kukkavanassa on kaksi kukkaa avoinna, yksi vielä nupulla. Muuten orkideaikkunallani on aika kukatonta, vain yhdessä pinkissä perhosorkideassa on kukkia tällä hetkellä. Monet kyllä pukkaavat uutta kukkavanaa joten ei tarvinne kovin pitkään odotella uutta kukkaloistoa.

Mutta saniaisista piti kertomani. Meidän keittiön ikkunan alla on saniaisviidakko, joka yrittää koko ajan levittäytyä laajemmalle. Ruohonleikkurilla sitä onneksi saadaan pidettyä kurissa ja taimia on jaettu myös kavereille, kun ovat saniaisia kaivanneet. Olin jo muutaman päivän ajan katsonut, että kuollut kasvusto pitäisi raivata pois, se ei ole mitenkään mieltä ylentävän näköinen. Kuva todistaa.
Tänään sain sitten inspiraation ryhtyä siivoamaan kuolleet lehdet kevättä varten pois. Keväällä uusien lehtien on hyvä kääriytyä esiin, kun ei vanhat roippeet ole haittona. Otin oksasakset ja ryhdyin leikkelemään irti lehtiruoteja (vai mitähän ne oikeasti on, ei kaiketi oksia) ja kasasin niitä kasaan pois vietäväksi. Kesällä koiramme tykkäävät olla saniaispuskassa viileässä, sillä siihen ei pääse aurinko paistamaan kuin ihan varhain aamulla ja myöhään illalla, jos silloinkaan. Olin kyllä monesti huomannut koirien kuonossa multajälkiä ja vähän ihmetellyt, että missä ne oikein kaivavat ja nyt sitten löytyi selitys: saniaispuskassahan ne kaivavat itselleen monttuja tai vaan ihan huvikseen. Pari melkoista kuoppaa löytyi kesän jäljeltä ja viime syksynä viimeksi olin tasoittanut alueen.
Onneksi komposti tuottaa uutta multaa koko ajan ja sain laittaa täydennystä kuoppiin. Kyllä siinä sitten kelpaa taas keväällä saniaisten rullautua esiin.

Pihassa riittäisi kovastikin hommia näin syksyllä. Lehtiä pitäisi haravoida, mutta toisaalta sillä ei ole mitään kiirettä, kun toisissa puissa on vielä melkoisesti lehtiä jäljellä. Vaahtera on pudottanut jo melkoisen kasan, mutta vielä on puussakin ihan kiitettävästi. Taimi oli löytänyt puusta pudonneen omenan ja poseerasi lehtikerroksessa.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Kevät nupuillaan

Kotkansiipisaniaisen (Matteuchia struthioptheris) nousu keväällä on aina yhtä ihanaa. Heti kun lumikinos sulaa niiden päältä, alkaa maasta rullata auki saniaisen alkuja. Joka kevät niitä pitää kuvata, tällä kertaa makro-objektiivilla. Perennapenkistä sitten löytyy mm. kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale) nupuillaan, samoin kuin helmihyasintti eli helmililja (Muscari armeniacum).

Myös idänsinililjat eli siperiansinililjat (Scilla siberica) kukkivat, mutta ne eivät suinkaan ole perennapenkissä vaan nurmikolla raparperin ympärillä. Miten lie sinne alunperin joutuneetkin... Taisi jokunen olla ihan oikeassa paikassakin eli perennapenkissä. Perennapenkin reunalta löytyi sitten jälleen yksi yksilö tätä lajia, jota meidän puutarhaan ei tarvittaisi - eikä monen muunkaan. Kotilo, jonka tarkempaa rotua ja lajia en tiedä enkä välttämättä haluakaan tietää, on täällä suorastaan riesa. Mutta kun katsoo sitä kameran takaa, on se aika hauskan näköinen otus ja tämä yksilö sai pitää henkensä ihan sen vuoksi, että tulin ikuistaneeksi sen makro-objektiivin kautta. Tosin siirsin otuksen pois perennapenkkiä reunustavasta harkosta pensasaidan juurelle. Toivottavasti joku luontainen vihollinen sen sieltä tuhoaa - jos näillä sellaisia edes on.
Jos jollain on hyviä vinkkejä, miten nämä otukset saisi pois puutarhasta, otan vinkkejä mielelläni vastaan! Mutta tähän loppuun yksi kuva, jonka eilen otin töissä kännykkäkameralla. Tuumaustauolla katsoin ulos työhuoneen ikkunasta ja tämä puu (jonka lajia en nyt oikeasti muista) oli niin kiinnostavan näköinen kuorrutuksensa kanssa sateisessa säässä. Tuo edessä oleva oksa kuuluu köynnökselle, joka peittää seinää aika laajalti.
Edit: puuhan on tietysti lehmus!

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Puskassa



Tänä kesänä siis on ollut hellettä enemmän kuin aikoihin. Meidänkin pihassa on ollut kuuma: varjossakin mittari on näyttänyt yli +30 C lämmintä. Mustat koiramme ovat etsineet varjopaikkoja ja viilennyskeinoja itselleen. Taimi keksi todella mainion paikan: keittiön ikkunan alla olevan saniaispöheikön. Ensin Taimi makasi vain näkösällä saniaisten juurella, mutta sitten keksi mennä puskan keskelle makoilemaan ja siellähän on täysin piilossa (ja varmaankin vilpoisammassa kuin muuten) kaikilta. Tapio sai otettua pari hauskaa kuvaa Taimista puskassa.
Tämä voisi käydä jo kuva-arvoituksesta? Mikä kurkistaa lehden alta? Arvaa rotu!