Uusi ulkoasu

Sain eilen illalla tiedon, että blogini näkyy oudosti Safarissa, tekstejä ei oikein pysty lukemaan. Kokeilin blogia IE9:llä ja sama vika: taustakuva sotkee blogin kuvan ja tekstit lukukelvottomaksi. En ollut huomannut ongelmaa itse, kun yleensä käytän Firefoxia aina kun voin (jotkut päivitykset valitettavasti on pakko tehdä IE:llä). Ei kun blogin muokkaukseen joulupäivän iltana - silloinhan hyvin joutaa, kun on päivän lukenut romaania, katsonut tv-elokuvia tai vain ollut. Sohvalla maatessani huomasin, kuinka hauska kynttiläkruunu on alhaalta katsottuna ja kävin kameran hakemassa ikuistaakseni näkymän.

 

Tämä sydänkoriste on ihan omaa "tuotantoa". Laitoin sen joulun ajaksi olohuoneen ikkunaan, mutta lopullinen osoite on sukulaisen luona mökillä. Jotain itsetehtyä viemistä.

Valkeaa joulua

Niin se keli vaihtelee. Viime vuonna oli pakkasta enemmän kuin laki salli (yli 30 C) ja nyt hädin tuskin pakkasen puolella. Ja tässä maassakin on kovin eri tilanne eri puolila: Turun joulurauha julistettiin ihan paljaassa maassa ilman lunta ja ilmeisesti koko etelä-Suomi on lumeton - Pohjois-Karjalassa sen sijaan saamme nauttia valkeasta joulusta. Viime yönä satoi uutta lunta sen verran, että piti ihan lumityöt tehdä. Tänään on ollut lauhaa ja välillä on satanut melkein vettä, mutta edelleen maa on valkoinen ja jouluinen. Hyvä niin.

Orkideakuvausta

Perinteisen torstai-illan kukkienkastelusession jälkeen kuljetin kukkivat orkideani keittiöön kuvattavaksi. Ensin virittelin mustaa taustakangasta epämääräisten tukien varaan, mutta pääasia on, että homma onnistui. Nelli on lakastuttanut jo kukkansa, jotka ovat kyllä vielä kukkavanassa kiinni, mutta eivät enää kuvauskelpoisia. Siksi kuvassa on vain perhosorkideoita ja venuksenkenkä. Monen asetuksen ja kokeilun jälkeen alkoi kukkien väri näyttää kameran ruudulta lähes samalta kuin luonnossa. Loisteputkien valossa kuvatessa värit selvästi vääristyvät helposti, joten kunnon salama tarvitaan auttamaan värit kohdilleen.

Tämän pilkullisen perhosorkidean punaiset pilkut ovat siis keltaisella pohjalla. Se toinen, valkopohjainen, ei kuki tällä hetkellä, mutta nuppuja on havaittavissa. Jouluksi lisää kukkia siis, ei välttämättä mitään joulutähtiä tai hyasintteja. Tai kyllä ainakin yksi hyasintti pitää jouluna olla, sen tuoksu suorastaan kuuluu jouluun. Niinkuin suklaa. Ja monet muut herkut...

Tämä kukkien valokuvaus tuntuu ajatuksena aika yksinkertaiselta ja helpolta, mutta kun asettaa itselleen tavoitteita mihin pyrkii, ei tehtävä olekaan niin helppo. Monta asiaa pitää hoksata ottaa huomioon. Onneksi mies antaa välillä hyviä vinkkejä ja toisinaan joutuu jopa pitelemään niskoittelevia kuvausrekvisiittoja. Parempi jalusta on seuraavana ostoslistalla. Nykyinen on niin rimpula, että vähänkään vaativammissa olosuhteissa (kuin kotikeittiö :)) siitä ei ole mitään hyötyä. Hyvää ei saa halvalla, se pitäisi aina muistaa.

Metallilankatyöt ja muu askartelu on välillä hauskaa. Teimme toissailtana ystäväni kanssa kanaverkosta koristeita, mutta homma jäi puolitiehen, kun emme saaneet edes maakunnan pääkaupungista haluamaamme paperimassamateriaalia. Muutkin askartelevat? Onneksi apua on luvassa ja kenties koristeet saadaan ennen joulua jopa valmiiksi. Tuo kuvasssa oleva saippuateline taitaa matkata sukulaiselle tuliaiseksi.

(edit: Oli yksi lause hävinnyt jossain vaiheessa, ajatus pätki)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Keli on ollut viime päivinä kovin vaihteleva. Viikko sitten tuli lunta ja se melkein hävisi jo maasta, mutta onneksi viime viikonloppuna valkoista tuli taas lisää. Näin itsenäisyyspäivänä jotenkin odottaa, että maa olisi valkoinen, onhan sentään jo joulukuu. Aamulenkin aikana lunta alkoi taas sataa ja lenkin jälkeen leikitettiin Dajmia pihalla pallon kanssa. Kuvassa näkyy satava lumi viiruina, kun kokeilin eri valotusaikoja (tässä 1/30 s., f8, ISO1000). Kävimme puolen päivän maissa kentällä kuvaamassa ja silloin oli jo kirkkaampi sää.

 

Mutta yksi perinteinen itsenäisyyspäivän homma on piparien tai torttujen leipominen. Päätin mennä yli siitä mistä aita on matalin ja ostin valmista gluteenitonta piparitaikinaa - enhän pelkästään itse halua syödä pipareita, vaan pitäähän niitä miehellekin olla tarjolla. Ostin myös Aurajuustomurupaketin, sillä halusin kokeilla aurajuustolla täytettyjä pipareita. Nämä kuvat on miehen ottamia, en halunnut sotkea jauhoihin kameraa :) Ja voin sanoa, että hyviä ovat! Heti lämpimänä nautittuna aurajuusto ei oikein maistunut sieltä piparin seasta, mutta jäähtyneenä: NAM! Pahoin pelkään, että jouluksi pitää tehdä näitä lisää, eivät taida kestää sinne asti...

Testikuvia

Ostimme uuden kameran, Sony SLT-A77 järkkärin. Entinen Sonyn A200-sarjan kamera kärsi toissa vuonna, kun se putosi repusta kivikkoon. Tähän asti sinniteltiin ja opittiin kuvaamaan rajaamalla etsimessä näkyvä osa "yläkanttiin" eli kuvan alareunaan piti jättää tyhjää, jos halusi vaikkapa kukan terälehdet kokonaan näkyviin. Ongelma kuitenkin paheni vähitellen ja nyt tuli hyväksi tekosyyksi hankkia uusi kamera, kun opiskeluun tuli multimediakurssi. Tuo yllä oleva Jaden kuva on otettu tänään, kun leikin ulkona kameran kanssa eri aukoilla ja valotusajoilla - ja sitten kuvasin automatiikalla vertailukuvia. No, automatiikka voittaa mennen tullen vielä meikäläisen taidot. Nämä tällä sivulla näkyvät kuvat ovat siis kameran päättämillä asetuksilla, minä sain aikaan kovasti ylivalottuneita kuvia, joita ei kehtaa esitellä.

Dajm oli minulla kuvausmallina ja sain kuviin liikettä, kun Dajm järsi luuta. Pitkällä valotusajalla koirasta tuli tietenkin epäterävä, kun pää heilui koko ajan luun kimpussa, mutta muuten kuva meni ihan pieleen. Täytyy miettiä, mihin lähtisi kuvaamaan annettua tehtävää (aukkojen ja valotusaikojen muutoksia), mutta sitä ennen täytyy vielä opiskella kameran ohjekirjaa lisää. Ominaisuuksia löytyy enemmän kuin meikäläinen edes käsittää tässä vaiheessa. Onneksi automatiikka pelastaa :)

Nämä kuvat kertovat myös tämän hetken säätilanteen: ei lunta, vaikka tähän aikaan vuodesta jo saisi olla. Täällä oli kyllä muutaman päivän ajan maa valkoisena, mutta viime viikon vesisateet veivät lumet. Tänään satoi hetkellisesti isoja lumihiutaleita, mutta sulivat miltei samantien pois.

*************************************

Niin se vaan tilanne muuttuu. Klo 21 onkin näkymä ulkona ihan jotain muuta kuin päivällä, kun kirjoitin tämän postauksen. Ja tuo uusi kamera on kyllä aika uskomaton pakkaus: tämä kuva on otettu ilman salamaa käsivaralta iltapimeässä ja kamera hoitaa homman. Eläköön tekniikka! (Ei se silti tarkoita sitä, etteikö mun pitäisi opetella oikeasti itsekin näitä arvoja säätämään oikein).

Ruttuja

Tietokilpailukysymys: mitä on lähikuvassa? Palkinnoksi ei saa mitään muuta kuin onnistumisen iloa arvauksesta - siis jos sattuu arvaus/tieto oikein. Kerron tuolla lopussa oikean vastauksen, mutta vihjeenä voin kertoa, että kuvan kasvit ovat olleet kuvassa täällä blogissa vähän tuoreempinakin :)

Syntymäpäivälahjakseni saamista perhosorkideoista toinen, se keltaisempi, on jo kuihduttanut ja tiputtanutkin kaikki kukkansa, mutta tämä toinen vain kukoistaa. Toisessa kukkavanassa on 9 kukkaa ja toisessa (joka ei näy kuvassa) on 6 kukkaa. Muuten kukkaikkunani on aika vaatimaton tällä hetkellä, vain yksi pilkullinen perhosorkidean kukka on auki (tosin nuppuja tulossa), Dendrobium phalaenopsis kukkii vihoviimeisillä muutamalla kukallaan, mutta Paphiopedilum vinicolor eli venuksenkenkä availee hiljakseen omaa kukkaansa. Tässä mennään tänään:

Toisella ikkunalla kukkii edelleen Nelli. Mutta välillä koira-asiaakin. Meidän schipperket ovat jo oikeasti veteraaneja, äippä on 12 v ja tyttärensäkin jo 10 v. Kummassakin on mustan turkin seassa jo paljon valkoisiakin karvoja, tyttärellä jopa enemmän kuin äidillään. Kuvassa Pami ja valkoiset karvat.

Ja sitten ne punaiset rusinat. Nehän ovat tietysti orapihlajan marjoja ja kyseessä on makrokuva synttärijuhliini tekemästäni kranssista, jonka juhlien jälkeen laitoin roikkumaan ulko-oveen ja on siinä saanut kuihtua rauhassa. Enkä taida raskia ottaa pois ennen kuin marjat tai lehdet tippuvat kokonaan, on jotenkin niin hauskan näköinen.

Nuppuja

Burrageara Nelly Isler eli Nelli pääsi tekemään vaivihkaa kukkavanat (kaksi), joista toinen on vielä ihan aluillaan, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Tämä Nelli kukkii eteläikkunalla, jossa ei ole mitään lisävaloa, mutta ilmeisesti kesällä täysillä paistanut aurinko antoi riittävästi valoa kukkimiseen. Länsi-ikkunalla oleva Nelli ei osoita vielä mitään kukkimisen aikomuksiakaan, vaikka siellä on lisävaloakin. Toivottavasti kukkii kuitenkin vielä tänä syksynä. Tässä alakuvassa kuitenkin toisen kukkavanan kukat. Harmi vaan, että joka kerran kukinta vähän pienenee eli jotain Nelli tarvitsisi mitä minä en osaa sille tarjota.

Nellin lisäksi orkideaikkunaltani löytyi mieluisa yllätys: venuksenkenkä työntää kukkavanaa. Jos olisi enemmän tilaa ikkunalla, haluaisin ehdottomasti toisenkin, erivärisen venuksenkengän, mutta näillä näkymin pitänee tyytyä tähän violettiin malliin. Seuraan mielenkiinnolla kukan kehitystä.

Askartelua

Ehdin pitkästä aikaa vääntelemään metallilankaa. Koruteline oli ollut jo jonkin aikaa haaveissa ja kyllähän tuossa voi kaulakoruja ja rannerenkaitakin riiputtaa. Löysin kyllä eilen paikallisesta huonekaluliikkeestä ihanan pikku hyllyn, jossa oli myös koukkuja ja se oli ihan pakko ostaa.

Nyt sitten mahtuu kivasti näkyville ja helposti valittavaksi monet helyt. Vielä kun keksisi jonkun oikein hyvän systeemin nappikorviksille. Koukkukorvikset voi ripustaa, mutta nappikorviksia ei - tai ainakaan mä en ole keksinyt hyvää ideaa. Vinkkejä otetaan vastaan!

Jo elokuussa vääntelin metallilangasta erilaisia koukkuja, joihin päätin ripustaa laukkuja. Yläkertaan menevä portaikko kaipasi vaihtelua ja keksin laittaa laukkuja esille. Mitä niitä kaikkia kaapissa pitämään.

Yläkerran remontin myötä tuli hyvä askartelutila toiseen yläkerran huoneeseen, joten sinne kasaan nämäkin askarteluvälineet ja -tarvikkeet. Saa jättää vaikka levälleen, jos homma ei kerralla valmistu.

Vaahteranlehti

Olin kotipihalla iltahämärässä. Yhtäkkiä huomioni kiinnitti vaahteranlehti, joka roikkui tyhjästä. No, ainakin melkein. Oli sinne joku hämähäkki tehnyt seittiä, jonka varassa lehti roikkui, mutta oli kyllä oikeasti hauskan näköinen. Miehen kehotuksesta sitten kävin hakemassa kameran ja ikuistin roikkuvan lehden.

Kuten kuvista näkyy, syksy on tullut ja lehdet kellastuvat. Koska ei ole vielä ollut yöpakkasia, ei ruskakaan ole mitenkään kaunis - ainakaan vielä.

Uusia kukkia

Sain syntymäpäivälahjaksi kaksi eriväristä perhosorkideaa. Ystäväni siis tietävät (tietysti), mistä kukista tykkään ja mitä voi tuoda lahjaksi. Ongelma on vain, että mihin niitä panen. Ikkunalauta käy ahtaaksi. Siispä täytyy mennä rautakauppaan ja hankkia uusi, leveämpi ikkunalauta! Nyt kun yläkerran remontti alkaa olla sipistelyä vaille valmis, voisi käydä hankkimassa ikkunalautaa ja vaihtaa vanhan lasilevyn tilalle leveämpi puulauta.

Tässä lähikuvassa yläkuvan phalaenopsikset. Sen tarkempaa nimeä en tiedä, ruukuissa ei ollut tarkempaa lajinimeä. Mutta kauniita ovat! Tahomakin on alkanut taas kukkimaan - se eteläikkunalla oleva. Toisen kukkavanan kaikki kolme kukkaa ovat jo auki, toisessa kukkavanassa on kolme nuppua vasta. Eka kukka avautui jo toissa viikolla.

Ja vielä lopuksi kuva ihan itse alusta lähtien tekemästäni kranssista. Se koristi juhlissa lahjapöytää, mutta löysi sitten paikkansa ulko-ovesta. Kestää niin kauan kuin kestää, se on tehty risuista, rautalangasta ja orapihlajan marjoista ja -oksista.

Remonttia ja juhlaa

Meillä siis remontoidaan yläkertaa. Lattiat ovat se suurin kunnonkohennuksen kohde, mutta myös osille seiniä on tehtävä jotain. Tässä yläkuvassa yläkerran "kissan huone" (jolla tällä hetkellä ei ole varsinaista käyttötarkoitusta, kun ei ole enää sitä kissaa, joka siellä asusti) on jo melkein valmis lattian osalta. Lattiaan päädyimme laittamaan vinyylikorkkilaattaa. Olin tähän saakka luullut, että koirahuusholliin ainoa käyttökelpoinen lattiamateriaali on muovimatto, mutta minut vakuutettiin tämän materiaalin ominaisuuksista. Mutta aika näyttää, kuinka se meillä käytössä toimii.

Kun siis toinen huone oli kutakuinkin kunnossa (mitä nyt vielä vähän listoja puuttuu), purimme makuuhuoneesta sänkymme ja siirsimme sen tähän tilaan ja ryhdyimme purkamaan makuuhuoneen lattiaa eli ottamaan pois vanhaa mitäliemattoa pois ja se lähti toisin paikoin vain sentin palasina. Onneksi koko huoneen ala ei ollut yhtä tuskallista irrotettavaa.

Makuuhuoneessa oli seinissä vanhat tapetit, jotka saivat kyytiä. Seinät oli mun homma. Entinen tapetti siis pois ja rohkeuden kerääminen Ässätexin laittoon veivät muutaman päivän. Kuitutapetti oli loppujen lopuksi ihan siistiä laittettavaa. Ei se jälki tosin ammattimaiselta näytä, mutta riittävän hyvä meille. Sitten perään valkoista maalia pariin kertaan ja näyttää todella paljon raikkaammalta ja siistimmältä kuin se vanha huone. Tällä hetkellä n. neljäsosa lattiasta on vielä ilman uutta päällystettä, kun meillä viikonlopun ajan ja energian vei juhliminen.

Minulla tuli viime viikolla mittariin 50 v ja pitihän sitä juhlia ystävien ja muutaman sukulaisen kanssa. Vuokrasin Viuruniemen kyläyhdistyksen kylätalon Lypsyniemessä ja kutsuin sinne lauantaiksi ystäviä koolle. Sain taitavan ihmisen tekemään tarjottavaa: lohisoppaa ja täytekakkua (tietenkin) ja hyvin maistuivat kaikille. Mitään varsinaista ohjelmaa ei ollut, mutta yksi vieraista toi kitaran mukanaan ja esitti muutaman laulun. Suuret kiitokset Markulle! Sain monta mukavaa lahjaa ja ainakin orkideat esittelen tulevissa postauksissa. Muitakin kukkia tuli mukavasti, kuten esimerkiksi kuvassa olevia ruusuja. En ole aikaisemmin nähnyt tällä tavalla värittyneitä ruusuja!

Väännetään rautalangasta

Olen jo pitkään aikonut kokeilla metallilankatöitä, mutta vasta nyt pääsin tuumasta toimeen. Kävin peräti hankkimassa itselleni työkaluja, ettei tarvitse miehen työkalupakkia kaivella: pihtejä, sivuleikkurit ja tietysti muutaman kokoista rautalankaa. Mary Maguiren kirjassa Metallipunonta (Atena, 2004) oli hyvät ohjeet aloittelijalle ja helppo ohje ensimmäiseksi työksi: wc-paperiteline. Tämä työ oli sikälikin kiinnostava, että olen yrittänyt etsiä jo muutaman vuoden tuon tyyppistä telinettä, mutta mistään ei ole valmiina sattunut eteen. Piti siis itse vääntää rautalangasta :) Ihan kelvollinen siitä tuli.

Tässä kuvassa kirjan ohjesivu ja niitä työtarpeita. Täytyy ryhtyä opettelemaan spiraalien vääntämistä ja lankojen päällystämistä ohuemmilla langoilla. Ja ennen kaikkea pitää opetella käyttämään oikeaa työkalua eri työvaiheissa. Onneksi kukaan ei ollut katsomassa, kun tätä ensimmäistä työtäni tein - olisi ollut paljon korjattavaa menetelmissäni.

Yläkerran remontti jatkuu taas ja seuraavaksi sitten tuleekin remonttitarinaa.

Kesälomaa

Olemme vihdoin aloittaneet yläkerran lattiaremontin. Pari-kolme vuotta sitten puretun puuhellan paikka oli kunnostamatta ja lattiapäällysteet melkein aataminaikuiset - tai ainakin 1950-luvulta. Mies muurasi muutaman tiilen hormiin paikoilleen ja valoi lattiaan vähän betonia, että siitä saadaan saman korkuinen kuin muusta lattiasta. Minä revin entisen lattiapäällysteen irti ja oli takuulla hikistä hommaa helteellä yläkerrassa, kun vielä ilta-aurinko paistaa ikkunasta sisään! Tämä sitten odottaa remonttikipsilevyä seiniin muurin ympärille, maalia päälle ja sitten vinyylikorkkilattian laittoon. Palataan siihen tuonnempana, kunhan homma edistyy.

Toissa kesänä kotiimme asennettiin ilmalämpöpumppu, joka on todella hyvä keksintö! Näillä helteillä olohuoneessa on ihan mukava olla, kun sen saa sopivan viileäksi oleskeluun. Viime kesänä asettelin kiviä ilmalämpöpumpun jalustan ympärille, mutta eihän ne siinä oikein pysyneet, kun ovat liian jyrkässä "rinteessä". Oli siis betonin paikka. Mies teki löysää betonimassaa ja valutti sen kivien päälle ja minä "kaivoin" kiviä esiin märällä pesusienellä ja välillä käsinkin. Miehen ottama kuva tuossa yläpuolella, alapuolella sitten tänä aamuna otettu kuva valmiista kiveyksestä.

Mutta eihän kesäloma saa olla pelkkää työntekoa. Välillä voi käydä vaikka koirien kanssa uimassa ja jäätelöä syödä. Outokummussa on maatila, jossa tehdään jäätelöä myyntiin ja hyvää tekevätkin. Kävin vähän eilen ostoksilla kylmälaukun kanssa ja kiitettävän monta kymppiä sinne euroja jäi.... Mutta jäätelöt ja sorbertit ovat todella hyviä, ainakin minun mielestäni, joskin on ollut ainakin yksi maku, josta en ole tykännyt (pistaasi). Kookosta en halua edes maistaa!

 

Jos haluaa todella tuoretta jäätelöä, kannattaa käydä suoraan valmistuspaikalta ostamassa. Tämäkin jäätelö oli tehty eilen, jolloin sen kävin ostamassa eli sain taatusti vain kerran pakastettua jäätelöä, joka ei ollut päässyt välillä sulamaan. Sellainen hileinen on ällöttävää!

Lakeudella

Olimme sukulaisten luona Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla ja toissa iltana lähdimme lenkittämään koiria sellaiseen paikkaan, jossa uskalsimme päästää koirat juoksemaan vapaasti. Metsien välissä oli pelto, joka oli täynnä horsmaa, tuota rentun ruusua. Silmiin osui myös albiinot horsmat, hauskan näköiset!

Kävelimme kujaa pitkin ja koiratkin juoksivat välillä siinä, välillä metsän puolella ja leikkivätkin keskenään. Läheiseltä ampumaradalta kuului melko tasaisesti pauketta, mutta se ei ketään häirinnyt. Jäkälän ja kaiken muun kasvillisuuden seasta löytyi myös muutama hilla eli lakka eli suomuurain, kuka mitäkin nimeä tästä oranssinpunaisesta marjasta käyttääkin. Minä en suolle lähde edes näiden herkkujen perässä, joten kiva on, että niitä toisinaan löytää muutaman vähän kovemmaltakin maalta. Kaikki eivät vielä olleet edes kypsiä.

Mustikoitakin oli jonkin verran, nekin osittain raakoja. Meidän lenkkimme ei siis todellakaan ollut mikään marjojen poimimisreissu, vaan pelkkää ulkoilua koirien kanssa.

Luontopolulla

Kävimme eilen lenkkeilemässä koiralauman kanssa Erä- ja luontokeskuksen luontopolulla. Siellä ei taaskaan ollut ketään muita kuin yksi kalastaja meidän näkyvissä, joten koirat kirmasivat aika lailla vapaasti pitkät matkat. Heti alkumatkasta piti ottaa kamera käyttöön, kun ihan rannassa oli kauniita lumpeenkukkia. Kiersimme koko luontopolun (n. 7 km) kolmen ihmisen ja viiden koiran voimin, kun sää oli mitä mainioin lenkkeilyyn. Edellisen päivän +30 C helle oli muuttunut n. +18 C asteen kesäkeliksi. Saimme rauhassa ihastella maisemia ja rakennelmia. Lasten kalapaikallakaan ei ollut yhtään ihmistä.

Tähtäilin välillä kameralla koiralaumaa, mutta eihän niitä saanut linssin taakse kuin muutaman kerrallaan. Pääasia on, että kivaa oli.