Olimme sukulaisten luona Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla ja toissa iltana lähdimme lenkittämään koiria sellaiseen paikkaan, jossa uskalsimme päästää koirat juoksemaan vapaasti. Metsien välissä oli pelto, joka oli täynnä horsmaa, tuota rentun ruusua. Silmiin osui myös albiinot horsmat, hauskan näköiset!
Kävelimme kujaa pitkin ja koiratkin juoksivat välillä siinä, välillä metsän puolella ja leikkivätkin keskenään. Läheiseltä ampumaradalta kuului melko tasaisesti pauketta, mutta se ei ketään häirinnyt. Jäkälän ja kaiken muun kasvillisuuden seasta löytyi myös muutama hilla eli lakka eli suomuurain, kuka mitäkin nimeä tästä oranssinpunaisesta marjasta käyttääkin. Minä en suolle lähde edes näiden herkkujen perässä, joten kiva on, että niitä toisinaan löytää muutaman vähän kovemmaltakin maalta. Kaikki eivät vielä olleet edes kypsiä.
Mustikoitakin oli jonkin verran, nekin osittain raakoja. Meidän lenkkimme ei siis todellakaan ollut mikään marjojen poimimisreissu, vaan pelkkää ulkoilua koirien kanssa.
Lakkoja - en jaksa lähteä suolle ötököiden syötäväksi, miusta lakka ei maistu niin hyvältä. Mutta mustikoita kyllä tekee mieli.
VastaaPoista