Kesälomaa

Olemme vihdoin aloittaneet yläkerran lattiaremontin. Pari-kolme vuotta sitten puretun puuhellan paikka oli kunnostamatta ja lattiapäällysteet melkein aataminaikuiset - tai ainakin 1950-luvulta. Mies muurasi muutaman tiilen hormiin paikoilleen ja valoi lattiaan vähän betonia, että siitä saadaan saman korkuinen kuin muusta lattiasta. Minä revin entisen lattiapäällysteen irti ja oli takuulla hikistä hommaa helteellä yläkerrassa, kun vielä ilta-aurinko paistaa ikkunasta sisään! Tämä sitten odottaa remonttikipsilevyä seiniin muurin ympärille, maalia päälle ja sitten vinyylikorkkilattian laittoon. Palataan siihen tuonnempana, kunhan homma edistyy.

Toissa kesänä kotiimme asennettiin ilmalämpöpumppu, joka on todella hyvä keksintö! Näillä helteillä olohuoneessa on ihan mukava olla, kun sen saa sopivan viileäksi oleskeluun. Viime kesänä asettelin kiviä ilmalämpöpumpun jalustan ympärille, mutta eihän ne siinä oikein pysyneet, kun ovat liian jyrkässä "rinteessä". Oli siis betonin paikka. Mies teki löysää betonimassaa ja valutti sen kivien päälle ja minä "kaivoin" kiviä esiin märällä pesusienellä ja välillä käsinkin. Miehen ottama kuva tuossa yläpuolella, alapuolella sitten tänä aamuna otettu kuva valmiista kiveyksestä.

Mutta eihän kesäloma saa olla pelkkää työntekoa. Välillä voi käydä vaikka koirien kanssa uimassa ja jäätelöä syödä. Outokummussa on maatila, jossa tehdään jäätelöä myyntiin ja hyvää tekevätkin. Kävin vähän eilen ostoksilla kylmälaukun kanssa ja kiitettävän monta kymppiä sinne euroja jäi.... Mutta jäätelöt ja sorbertit ovat todella hyviä, ainakin minun mielestäni, joskin on ollut ainakin yksi maku, josta en ole tykännyt (pistaasi). Kookosta en halua edes maistaa!

 

Jos haluaa todella tuoretta jäätelöä, kannattaa käydä suoraan valmistuspaikalta ostamassa. Tämäkin jäätelö oli tehty eilen, jolloin sen kävin ostamassa eli sain taatusti vain kerran pakastettua jäätelöä, joka ei ollut päässyt välillä sulamaan. Sellainen hileinen on ällöttävää!

Vesiaihe

Muutama vuosi sitten löysin jostain kirjasta kivan pienen vesiaiheen (on siinäkin hassu sana) ja olen monena kesänä kasannut tämän ruukuista tehdyn viritelmän terassille. Joka kerta siitä tulee vähän eri näköinen, kun kivet eivät asetu samalla lailla joka vuosi ja olen myös hieman muuttanut materiaaleja. Viime kesänä taisi jäädä koko systeemi kasaamatta. Edellisenä kesänä tehtiin muutos alkuperäiseen viritykseen tekemällä isoon kiveen reikä ja laittamalla vesisuihku tulemaan kiven läpi. Vesisuihku vaan ei voi tulla kovin korkealle, sillä vesi roiskuu helposti yli ruukkujen reunan ja pian ei ole vettä, mitä pumpata.

Nyt on vesipatsas sopivan korkuinen, tulee hyvin ulos kivestä, mutta ei roisku yli ruukuista. Kun emme asu veden äärellä, on kiva kuunnella edes jotain veden solinaa.

Edellisessä postauksessani oli kuvattu luonnonkukkia. Tänään kuvasin vielä lisää, lupiineja tien varrella. Ne ovat kuulemma melkoinen riesa ja eivät kuulu Suomen luontoon. Mutta minusta ne ovat kivan näköisiä ainakin näin kukkiessaan eikä minua haittaa ollenkaan lupiineja täynnä olevat tienvarsiojat. J. Karjalainen laulaa Villejä lupiineja -kappaleessaan näistä luonnonkukista. Minulla tulee joka kerta mieleen lupiineista reissu Ruisrockiin joskus 1990-luvulla (googletuksen pikatuloksena 1994 julkaistu levy). Minulla oli lainassa kirjastosta J. Karjalaisen kasetti, jossa oli tämä kappale ja kasetti ehti muutaman kerran pyörähtää auton soittimessa matkan aikana. Kai sitä muutakin kuunneltiin, mutta tämä moneen kertaan, kun matkaa Pohjois-Karjalasta Turkuun kuitenkin on "muutama kilometri".