Vesiaihe

Muutama vuosi sitten löysin jostain kirjasta kivan pienen vesiaiheen (on siinäkin hassu sana) ja olen monena kesänä kasannut tämän ruukuista tehdyn viritelmän terassille. Joka kerta siitä tulee vähän eri näköinen, kun kivet eivät asetu samalla lailla joka vuosi ja olen myös hieman muuttanut materiaaleja. Viime kesänä taisi jäädä koko systeemi kasaamatta. Edellisenä kesänä tehtiin muutos alkuperäiseen viritykseen tekemällä isoon kiveen reikä ja laittamalla vesisuihku tulemaan kiven läpi. Vesisuihku vaan ei voi tulla kovin korkealle, sillä vesi roiskuu helposti yli ruukkujen reunan ja pian ei ole vettä, mitä pumpata.

Nyt on vesipatsas sopivan korkuinen, tulee hyvin ulos kivestä, mutta ei roisku yli ruukuista. Kun emme asu veden äärellä, on kiva kuunnella edes jotain veden solinaa.

Edellisessä postauksessani oli kuvattu luonnonkukkia. Tänään kuvasin vielä lisää, lupiineja tien varrella. Ne ovat kuulemma melkoinen riesa ja eivät kuulu Suomen luontoon. Mutta minusta ne ovat kivan näköisiä ainakin näin kukkiessaan eikä minua haittaa ollenkaan lupiineja täynnä olevat tienvarsiojat. J. Karjalainen laulaa Villejä lupiineja -kappaleessaan näistä luonnonkukista. Minulla tulee joka kerta mieleen lupiineista reissu Ruisrockiin joskus 1990-luvulla (googletuksen pikatuloksena 1994 julkaistu levy). Minulla oli lainassa kirjastosta J. Karjalaisen kasetti, jossa oli tämä kappale ja kasetti ehti muutaman kerran pyörähtää auton soittimessa matkan aikana. Kai sitä muutakin kuunneltiin, mutta tämä moneen kertaan, kun matkaa Pohjois-Karjalasta Turkuun kuitenkin on "muutama kilometri".