Omenansorvausta

Tämä vekotin eli työkalu on nimeltään omenasorvi. On sitten viksu vekotin! Mieskin kehui järkeväksi ostokseksi, kun oli kokeillut käytännössä. On jämäkkä ja tehokas. Ainoa puute, mikä äkkipäätään tulee mieleen, on se, ettei omenaviipaleen paksuutta voi säätää. En olisi tiennyt tällaisen olemassaolosta yhtään mitään, ellei töissä olisi tullut kahvitauolla puhetta omenista (monella oli eväänä omena, omasta puusta tai kaupasta). Työkaveri toi sitten seuraavana päivänä oman sorvinsa näytille ja saimme kokeilla omilla omenoillamme, kuinka kätevä vekotin on. Nyt on ainakin kolme uutta sorvinomistajaa :)

Meille on taas tänä kesänä tullut paljon omenoita ja sorvi on todella tarpeen ja kätevä, kun kuorimme ja viipaloimme omenat kuivattavaksi. Kuoriminen ei olisi välttämätöntä (kuorimisosan saa pois päältä tuosta sorvistakin), mutta minusta kuivattuja omenia on kivempi syödä, kun niissä ei ole kuoria. Taas on satsi puhisemassa keittiössä.

Sorvin jäljeltä omena on spiraalimainen ja tähän kuivatukseen leikkaan vain yhdestä kohti spiraalin auki, niin saan pyöreitä viipaleita. Omenapiirakkaan voisi leikata kokonaan halki, niin saisi sopivia lohkoja.

Punakaneli oli tämän päivän kuivauskohteena.

Syyssiivousta saniaispuskassa

Eteläikkunan Tahoma kukkii. Kukkavanassa on kaksi kukkaa avoinna, yksi vielä nupulla. Muuten orkideaikkunallani on aika kukatonta, vain yhdessä pinkissä perhosorkideassa on kukkia tällä hetkellä. Monet kyllä pukkaavat uutta kukkavanaa joten ei tarvinne kovin pitkään odotella uutta kukkaloistoa.

Mutta saniaisista piti kertomani. Meidän keittiön ikkunan alla on saniaisviidakko, joka yrittää koko ajan levittäytyä laajemmalle. Ruohonleikkurilla sitä onneksi saadaan pidettyä kurissa ja taimia on jaettu myös kavereille, kun ovat saniaisia kaivanneet. Olin jo muutaman päivän ajan katsonut, että kuollut kasvusto pitäisi raivata pois, se ei ole mitenkään mieltä ylentävän näköinen. Kuva todistaa.

Tänään sain sitten inspiraation ryhtyä siivoamaan kuolleet lehdet kevättä varten pois. Keväällä uusien lehtien on hyvä kääriytyä esiin, kun ei vanhat roippeet ole haittona. Otin oksasakset ja ryhdyin leikkelemään irti lehtiruoteja (vai mitähän ne oikeasti on, ei kaiketi oksia) ja kasasin niitä kasaan pois vietäväksi. Kesällä koiramme tykkäävät olla saniaispuskassa viileässä, sillä siihen ei pääse aurinko paistamaan kuin ihan varhain aamulla ja myöhään illalla, jos silloinkaan. Olin kyllä monesti huomannut koirien kuonossa multajälkiä ja vähän ihmetellyt, että missä ne oikein kaivavat ja nyt sitten löytyi selitys: saniaispuskassahan ne kaivavat itselleen monttuja tai vaan ihan huvikseen. Pari melkoista kuoppaa löytyi kesän jäljeltä ja viime syksynä viimeksi olin tasoittanut alueen.

Onneksi komposti tuottaa uutta multaa koko ajan ja sain laittaa täydennystä kuoppiin. Kyllä siinä sitten kelpaa taas keväällä saniaisten rullautua esiin.

Pihassa riittäisi kovastikin hommia näin syksyllä. Lehtiä pitäisi haravoida, mutta toisaalta sillä ei ole mitään kiirettä, kun toisissa puissa on vielä melkoisesti lehtiä jäljellä. Vaahtera on pudottanut jo melkoisen kasan, mutta vielä on puussakin ihan kiitettävästi. Taimi oli löytänyt puusta pudonneen omenan ja poseerasi lehtikerroksessa.

Syystöitä

Onneksi se jänis (tai mikä lie jyrsijä ollutkaan) viime talvena ei saanut lopullista tuhoa aikaan. Omenoita on tullut ihan runsaasti sekä punakaneliin että tähän keskellä pihaa olevaan omenapuuhun. Nuorin omenapuu teki vain puolenkymmentä omenaa, ilmeisesti pölytysaikana ei ollut lentävät pörriäiset liikkeellä. Olen syönyt omenoita ja nyt sitten ryhdyin säilöntäpuuhiinkin. Meille sopivin tapa on kuivaaminen. Ostin muutama vuosi sitten hyötykasvikuivurin enkä ole sitä ostosta katunut, vaikka se ei ihan halpa ollutkaan.

Minä tykkään tehdä näin: poistan omenasta siemenkodan omenaporalla, kuorin omenan ja viipaloin sen n. 3 mm:n siivuiksi (ei ne todellakaan ole kaikki saman vahvuisia, mutta yritys on tuohon suuntaan) ja ladon ne ritiöiden päälle yhteen kerrokseen eli omenarenkaat koskettavat toisiaan, mutta eivät ole päällekäin. Kuivurissani on näitä ritilätasoja neljä ja kuivauksen aikana vaihdan tasojen paikkaa n. tunnin välein ja pikkuisen pyöräytän koko pinoa, niin tarjoan tasaisen ilmavirran kaikille. Aikaa yhteen satsiin kuluu n. 5 tuntia. Tuossa alimmassa kuvassa näkyy, että olen asettanut asteiksi 50 C ja ajaksi 5 h. Kone sammuttaa itse itsensä ajan tultua täyteen, joten periaatteessa sen voisi jättää hurisemaan itsekseenkin, mutta teen ohjeen mukaan ja käyn siis tunnin välein koneen luona pienillä toimenpiteillä. Tähän satsiin meni n. 7 omenaa ja siitä saa kivaa naposteltavaa, joka on taatusti lisäaineetonta!

Omenanhakureissulla muistin tarkistaa karhunvadelman tilanteen ja siellähän oli muutama kypsä marja. Karhunvatukkapensas on kamalan piikkinen, sen vierestä pitää kulkea varoen ettei tartu vaatteisiin kiinni. Marjojen pitää olla ihan kypsiä (irtoavat helposti) ennenkuin niitä kannattaa syödä. Ihan kypsät ovat maukkauta, vähänkin raa'at kitkeriä. Muutamina kesinä marjat eivät ole ehtineet kypsyä ollenkaan syötävään kuntoon, kun pakkanen on jo palelluttanut raakileet. Tuskin näistäkään raakileista kaikki ehtivät kypsyä - tai toivoa sopii, että lämmintä piisaa riittävän pitkään.

Kirjastossa oli torstai-iltana Mari Mörö puhumassa innostavasti puutarhakasveista ja puutarhan hoidosta. Hänellä oli hauska termi "öykkärikasvi" niille perennoille, jotka eivät pysy aloillaan vaan valtaavat hyvin nopeasti koko alan, mihin perennaa on istutettu. Syysasteri on yksi näistä öykkäreistä ja sitähän löytyy minunkin perennapenkistä. Sain sitä muutama vuosi sitten naapurilta, joka kyllä varoitti, että se on kova leviämään. Juu, juu, antaa levitä, ajattelin silloin. Mutta todellakin joku tolkku pitää olla siinä, minkä alan yksi kasvi valtaa monen lajin penkissä ja nyt pitää raivata syysasterin ala hyvin pieneksi - tai oikeastaan siirtää se kokonaan jonnekin omaan paikkaansa, missä se ei varasta tilaa muilta. Se on tehtävä tänä syksynä, keväällä sitä ei voi tehdä, kun tämä nousee niin myöhään, että muut perennat kärsivät. Jokohan huomenna saisi ryhdyttyä hommiin?

Omena ei kauas puusta putoa

varsinkaan jos omenapuun oksa on maassa, kun puu on revennyt omenoiden painosta. Itse asiassa tämä punakaneliomenapuu on revennyt kahdestakin kohdasta ja koko puu on muutenkin ihan vino. Vikahan löytyy tietysti puun istuttajista eli meistä. Alun perin väärin valittu paikka omenapuulle, liian lähellä taloa ja toisaalta orapihlaja-aita toisella puolella saa omenapuun kääntämään itseään enemmän valoon päin eli miltei kaikki oksat kääntyvät samaan suuntaan. Puu ei siis ole tasapainoinen, vaan näyttää kaatuvan ja olemmekin laittaneet tueksi alkukesästä useamman tukipuun. Kunhan sato on korjattu, on radikaalin leikkauksen aika, jos meinataan saada puusta mitään kunnollista.

Tähän kaneliomenapuuhun ja toiseen omenapuuhun (Raike tai Samo, en ole varma lajista) tuli paljon omenia tänä kesänä, mutta yksi omenapuumme on täysin tyhjä. Kevät oli sen verran oikukas, että kun tämä viimeisin kukki myöhemmin kuin nämä kaksi muuta, ei ollutkaan pölyttäjiä liikkeellä. Sama ilmiö on myös meidän pihan pihlajalla. Muutama hassu marjaterttu jossain yläoksilla. Toisten pihoilla näkyy upeita pihlajia, jotka ovat täynnä marjoja. Orapihlaja-aitamme ei sentään tee marjoja, kun sitä leikataan, mutta aidan ulkopuolelle on levinnyt muutama villi orapihlaja, jotka kasvavat vapaasti ja niissä on nyt marjoja ihan punaisenaan. Hauskan näköisiä!