Merimatka

Merimatkoja on monenlaisia. Yksi näppärimmistä on matkustaa autolautalla, sillä matka on ilmainen Suomessa tietyillä reiteillä. Tällainen vajaan puolen tunnin merimatka on esimerkiksi Hailuodon lautta, joka kulkee säännöllisen reittiaikataulun mukaan Oulunsalosta Hailuotoon joka päivä. Me lähdimme lauantaina kummityttömme ja hänen sulhasensa talonrakennustyömaalle aputyövoimaksi ja lapsenvahdin apulaiseksi. Oikeastaan minun hommiksi jäi lähinnä koirien ulkoiluttaminen, mutta se olikin mukavaa hommaa, kun sai vaeltaa uusissa maisemissa kameran kanssa ja räpsiä kuvia sen kun kerkesi.

Aamulla tähtäsimme 7:30 lähtevään lauttaan ja pääsimmekin kolmantena autona mukaan. Merisilta jäi yllättävän vajaaksi ja merkille pantavaa oli se, kuinka paljon ulkomaalaisia marjanpoimijoita oli menossa Luotoon. Meidän edessä jonossa olleet kaksi henkilöautoa oli täynnä näitä itämaisen näköisiä marjanpoimijoita ja muissakin autoissa oli selvästi samalla asialla olevia henkilöitä. Aamu oli tyyni ja päivästä tuli todella mukava, aurinkoinen loppukesän päivä ainakin Luovossa (näin sanoo paikalliset) - mantereella satoi vettä monin paikoin!

Kun poikkeaa Luovontieltä sivuteille, on hyvin pian ihan keskellä peltoja kulkevia kujasia. Koirien kanssa tallustellessa näimme hevosia laitumella, kurkiparven taivaalla, kauniita marjaisia pihlajia ja ihanaa viljapeltoa. Aikaa jäi myös pienelle shoppailulle: kävimme sisareni kanssa Luovon Puojissa katsomassa paikallisten käsityölaisten aikaansaannoksia ja pitihän sieltä myös ostaa jotain pientä mukaan.

Tuon kaulakorun tekijän nimi jo unohtui, siinä ei ollut lappua mukana. Kesäaikaan turisteja kulkee Luovossa ihan kivasti, mutta talvella on kuulemma kovin hiljaista. Ymmärrettävää. Mutta millaista onkaan elämä ollut ennen vuotta 1968, kun lauttaliikenne alkoi? Ja mitä se on, jos lautat korvaakin tulevaisuudessa silta? Uusia taloja joka tapauksessa näyttää olevan rakenteilla muitakin kuin sukulaistemme talo, joten tulevaisuuteen katsotaan luottavaisesti.

Tämä opastaulun teksti kertoo kaiken olennaisen.

Kotimatkallakin Meriluoto-lautalla oli kamera kuvausvalmiina ja sain ikuistettua yhden sateenkaaren, muutaman joutsenen ja Ouluakin pikkuisen. Tuulimyllyt olivat ihan turhan panttina, ne eivät pyörineet.

Hävitystä

Kaunis kukka kuuluu jättipalsamille (Impatiens glandulifera), joka tänään sai häätötuomion tontiltamme. Joissakin asioissa olen vähän kovapäinen ja jutut vieraslajeista jätin omaan arvoonsa tähän saakka. Nyt sitten sain "herätyksen" ja ryhdyin kiskomaan jättipalsamit juurineen pihastamme. Marjapensaiden luona niitä kasvoikin melkoinen määrä. Vielä viime viikolla niitä oli myös puutarhakomposteissa kasvamassa, mutta mies ehti ne jo poistamaan aikaisemmin. Enää ei pitäisi löytyä tontiltamme tätä hävitettävää lajia - ja jos löytyy, niille tulee lähtö. Nyt on peräkärryllinen jättipalsamia lähdössä kaatopaikalle.

Muita hävitettäviä vieraslajejahan on mm. jättiputki ja lupiini. Lupiineita kommentoinkin jo aikaisemmin, ei niistä sen enempää, kuin että meidän pihalla ne eivät suostuneet kasvamaan, vaikka joskus yritinkin. Hyvä niin. Jättiputkeen törmäsin reilu viikko sitten Kolilla, siitä kuva.

Onneksi minun ei tarvitse ryhtyä tätä kasvia hävittämään, se kun saattaa aiheuttaa iho-oireita joutuessaan ihon kanssa kosketukseen.

Tulin maininneeksi marjapensaat, joten laitanpa tähän pari marjakuvaa vähän vähemmän yleisistä lajeista. Keltainen vadelma on hyvä marja, joskin tänä vuonna laatu on aika huono. Viherherukka on syöntimarjoina yksi lemparini.

Ei marjojen aina tarvitse olla punaisia tai mustia :)

Autourheilua painovoimalla

Tässä maalisuoran päästä katurata kuvattuna.

Tänään järjestettiin toinen Vanha Kaivos GP mäkiautokilpailu. Viime vuonna emme olleet paikalla katsomassa näitä hauskoja kisoja, mutta nyt oli sopiva tilaisuus, jota emme jättäneet käyttämättä. Kelikin oli sopivan poutainen, joskin hieman viileä, mutta ei se väkeä haitannut. Kummunkatu oli suljettu Vanhalta kaivokselta entisen postin kulmalle saakka ja järjestelyporukka oli renkailla rajannut katua pitkin mutkittelevan radan. Isommille rata alkoi jo ylempää kaivosrakennuksen luota, pienemmät lähtivät Kummunkadun suoralta kaivoksen kohdalta. Vauhtia riitti ja selvästi kuljettajilla (kuten katsojillakin) oli hauskaa.

Autoja oli monenlaisia, sekä tehdastekoisia että itse väsättyjä. Itse tehdyissä autoissa näkyi hienoja rakenteita ja yksityiskohtia, vaikka minä en niistä tekniikoista juuri mitään ymmärräkään. Mutta mikä yleisötapahtuma se sellainen olisi, jossa ei ole oheistoimintaa: lapsille pomppulinnaa tai muuta aktiviteettia ja herkkuja suun kautta nautittavaksi sekä korvin kuultavaksi. Paikalla oli posetiivin soittaja (posetiivi oli kuulemma lainassa Varkaudesta Mekaanisen musiikin museosta) ja se toi mukavaa markkinameininkiä tapahtumaan. Ja kun paikalla on Vuonoksen jäätelön myyntipiste, minä en voi sitä ohittaa kokeilematta jotain uutta. Tällä kertaa valinta osui Piimäjäätelöön, jossa oli tuoreita mustikoita ja se(kin) oli hyvää! Mies söi erinomaista suklaajäätelöä.

Keltainen herkku

Lähdimme aamulenkille koko perheen voimin hieman epätavalliseen tapaan eli maastokengät jalkaan, kori tarvittavine tavaroineen mukaan, koirat autoon ja menoksi. Emme ajaneet kuitenkaan kovin montaa kilometriä kotoa, mutta en kyllä paljasta, että mihin suuntaan :) Sieltä nimittäin löysimme sitä mitä lähdimme etsimään eli viime postauksessakin mainittuja kantarelleja, keltaisia herkkuja.

Oli todella mukava vihdoinkin löytää sellainen paikka, missä oli reilusti kantarelleja yhdessä paikassa. Olimme kyllä hieman myöhässä, osa näistä herkuista oli ehtinyt jo mennä "yli" eli olivat hieman kuivuneita ja kaikkia ei otettu mukaan. Mutta lähistöltä löytyi vielä muitakin paikkoja, josta löysimme isompiakin kanttiksia. Nam. Metsässä samoillessamme huomasimme paljon mustikoitakin ja vähän nautimmekin antioksidantteja, mutta emme viitsineet poimia niitä mukaan. Myös villejä vadelmia olisi ollut paikoin reilusti. Niiden maku voittaa kyllä mennen tullen puutarhavadelman, aromi on moninkertainen verrattuna viljeltyihin "serkkuihin".

Tämä kivi ei ollut mitään syötävää, mutta muuten hauskan näköinen kuvattavaksi.