Orkideakatsaus

Tällä hetkellä orkideaikkunani näyttää yllä olevalta sekalaiselta seurakunnalta. Tai ei ehkä kovinkaan sekalaiselta, erilaisia perhosorkideoita siellä lähinnä on, ainoana poikkeuksena tällä hetkellä kukkiva Tahoma ja ei-kukkiva Dendrobium phalaenopsis. Väriä kuitenkin riittää ainakin vielä.

Tahoma on kukintansa loppupuolella, ensimmäiset lakastumiset ovat jo kuvassakin näkyvissä. Mutta vielä näyttää kuitenkin hienolta kuuden kukkansa kanssa. Tahomaakin on yrittäneet villakirvat kiusata, mutta nyt olen ottanut taktiikaksi tutkia n. kerran päivässä kukat ja tappaa yksitellen joka ikisen kirvan minkä näen. En siis roudaa kukkia myrkytykseen, vaan hoidan tappamisen korkean omakätisesti. Minä murhaaja.

Tämän valkoisen phalaenopsiksen kukka todella kertoo sen, miksi näitä sanotaan perhosorkideoiksi. Valtavat perhosen siivet näyttävät leijuttavan keskellä olevaa hahmoa. Tälle meinasi muuten käydä huonosti: jossain vaiheessa toinen kukkavarsi oli taittunut ja pelkäsin jo avoinna olevien kukkien kuihtuvan saman tien, mutta ovat sinnitelleet jo monta viikkoa taittuneessa kukkavarressa. Ilmeisesti ravinto virtaa vartta pitkin edelleenkin.

Kuistin kaide

1958 rakennetun rintamamietalomme ulkokuistin kaide on ollut jo muutaman kesän epäesteettinen ja törkyisyys näytti jo viime kesänä liian suurelta. Sateinen kesä ei kuitenkaan houkutellut remonttiin, mutta nyt lämmin (suorastaan helteinen) kevät pakotti tekemään jotain. Olen parinkymmenen vuoden asumisen aikana ainakin kahdesti maalannut nuo laudat, mutta aina niistä vaan tulee läpi tuo törky. Siispä puut vaihtoon kokonaan.

Kävimme lauantaina paikallisessa puutavaraliikkeessä hankkimassa materiaalia kaiteisiin. Alunperin suunnitelmamme oli vähän erilainen kuin mitä lopputulos, joten niinhän siinä kävi, että lauantai-iltana remontti jäi kahta pystylautaa vaille ja kaiteiden käsipuu puuttui kokonaan. Ylimääräiseksi jäi kolme salkoa "kakkoskakkosta", mutta niistä tulee kuulemma hyviä marjapensaiden tukia entisten lahonneiden tilalle. Aika tavaran kaupitsee, niinhän sitä sanotaan. Tänään sitten saimme lisää lautaa ja kuistin kaiteet näyttää nyt ihan erilaiselta. Pientä sipistelyä kaipaa vielä alareuna ja metalliset portaiden kaiteet pitää maalata, joten huomenna on asiaa rautakauppaan.

Eilen aamulla huomasin, että Tahoma on avannut ensimmäisen kukkansa (kameran hakuun heti) ja illalla oli jo toinenkin auki. En muistanut silloin kuvata, mutta nyt kävin kuvaamassa tämän hetken tilanteen. Ne kammottavat ötökät yrittivät kovasti tuhota tämänkin, mutta eivät ainakaan vielä ole onnistuneet. Venuksenkenkä valitettavasti heitti henkensä tässä taistelussa.

Sunnuntaiaamun avaus :)

Tämän päivän tilanne.

Nukkekodin remontti edistyy hitaasti. Lattioiden laitto vaatii enemmän pohtimista ja pähkäilyä kun olin ajatellut, mutta onneksi tämä projekti ei ole kiireellä pilattu. Palataan asiaan!

Voihan vihollinen

Tahoma oli kärsivän näköinen purkissaan, joten istutin sen uudelleen hieman isompaan ruukkuun ja yritin tunkea kaikki juuret sinne mukaan. Eihän se ihan onnistunut, mutta ehkä lopputulos oli parempi kuin entinen versio. Siinä kukkaa pyöritellessäni vasta huomasin, että kukkavanaa näyttää työntävän, jippii! Toivottavasti tulee runsaasti kukkia.

Mutta sitten se ikävämpi yllätys. Ne vihatut viholliset, kamalat villakirvat, ovat taas ryömineet piiloistaan ja yrittävät tuhota perhosorkideoitani. Heti kun selkänsä niille kääntää (lue: ei joka viikko vahdi silmä kovana niiden jälkiä), ne jo käyvät viattomien kukkien kimppuun. Kävin taas asein eli hammastikun ja torjunta-aineen kanssa taistoon ja toivon, että vihdoin pääsisin voittoon tässä taistelussa.

Paperilla muutaman villakirvan maalliset jäännökset.

Kuihtuneessa kukassa oli hyvä lymytä.

Otus joutui liiskatuksi kuvan oton jälkeen.

Pudonneet kukat

Tahoma on pudottanut viimeisenkin kukkansa, joita tuli siis tällä kertaa vain kolme kaikkiaan. Oikeastaan on yllättävää, että se ylipäätään jaksoi kukkia, kun tuolla eteläikkunalla ei ole mitään lisävaloa näin pimeän aikaan. Ilmeisesti kesällä ikkunasta saatu valo oli riittävä. Mutta onneksi on myös perhosorkideoita, jotka jaksavat uskollisesti työntää kukkavanaa ja kukannuppuja näin pimeään aikaankin. Kolme eri phalaenopsista kukkii ja lisää nuppuja on muissakin kehittymässä, joten väriä löytyy olohuoneen ikkunalta.

Edellisessä postauksessa pelkäsin, että kasteluletku jää koko talveksi tynnyriin, kun ehti jäätyä siihen kiinni, mutta onneksi olin väärässä. Saavi on saatu tyhjennettyä (ja vettä otettu talteen orkideoiden kasteluvedeksi) ja letkut ja muut tarvikkeet kerätty talteen varastoon. Nytkin on luvassa plussakeliä, vaikka eletään marraskuun puoliväliä. Välillä oli ihan valkoinen maa ja valoisampaa, nyt siis eletään taas pimeydessä ilman lunta.

Syyssiivousta saniaispuskassa

Eteläikkunan Tahoma kukkii. Kukkavanassa on kaksi kukkaa avoinna, yksi vielä nupulla. Muuten orkideaikkunallani on aika kukatonta, vain yhdessä pinkissä perhosorkideassa on kukkia tällä hetkellä. Monet kyllä pukkaavat uutta kukkavanaa joten ei tarvinne kovin pitkään odotella uutta kukkaloistoa.

Mutta saniaisista piti kertomani. Meidän keittiön ikkunan alla on saniaisviidakko, joka yrittää koko ajan levittäytyä laajemmalle. Ruohonleikkurilla sitä onneksi saadaan pidettyä kurissa ja taimia on jaettu myös kavereille, kun ovat saniaisia kaivanneet. Olin jo muutaman päivän ajan katsonut, että kuollut kasvusto pitäisi raivata pois, se ei ole mitenkään mieltä ylentävän näköinen. Kuva todistaa.

Tänään sain sitten inspiraation ryhtyä siivoamaan kuolleet lehdet kevättä varten pois. Keväällä uusien lehtien on hyvä kääriytyä esiin, kun ei vanhat roippeet ole haittona. Otin oksasakset ja ryhdyin leikkelemään irti lehtiruoteja (vai mitähän ne oikeasti on, ei kaiketi oksia) ja kasasin niitä kasaan pois vietäväksi. Kesällä koiramme tykkäävät olla saniaispuskassa viileässä, sillä siihen ei pääse aurinko paistamaan kuin ihan varhain aamulla ja myöhään illalla, jos silloinkaan. Olin kyllä monesti huomannut koirien kuonossa multajälkiä ja vähän ihmetellyt, että missä ne oikein kaivavat ja nyt sitten löytyi selitys: saniaispuskassahan ne kaivavat itselleen monttuja tai vaan ihan huvikseen. Pari melkoista kuoppaa löytyi kesän jäljeltä ja viime syksynä viimeksi olin tasoittanut alueen.

Onneksi komposti tuottaa uutta multaa koko ajan ja sain laittaa täydennystä kuoppiin. Kyllä siinä sitten kelpaa taas keväällä saniaisten rullautua esiin.

Pihassa riittäisi kovastikin hommia näin syksyllä. Lehtiä pitäisi haravoida, mutta toisaalta sillä ei ole mitään kiirettä, kun toisissa puissa on vielä melkoisesti lehtiä jäljellä. Vaahtera on pudottanut jo melkoisen kasan, mutta vielä on puussakin ihan kiitettävästi. Taimi oli löytänyt puusta pudonneen omenan ja poseerasi lehtikerroksessa.

Tahoma kukkii

Beallara Tahoma Glacier Green on tämän kaunokaisen tieteellinen nimi. Tämä orkidea ei ole perhosorkidea vaan jotain muuta. Suku Beallara on keinotekoinen, se on risteytys monista lajeista. Tämä on mielenkiintoinen, sillä se on ruvennut kukkimaan joka vuosi aikaisemmin. Viime kesältä en löydä mainintaa, mutta edellisenä kesänä se kukki elokuussa ja nyt aloitti kukkimisen heinäkuun alussa. Tällä hetkellä on kolme kukkaa auki ja pari nuppua on kohta aukeamassa. Kukkavanan kukkien määrä on vähentynyt ja siihen pitää yrittää vielä voida vaikuttaa. Enemmän kastelua näin kesällä ja valoa. Valo on selvästikin se ratkaiseva tekijä näiden kukinnassa. Minulla on toinen Tahoma eteläikkunalla kesät talvet, mutta siinä ei ole mitään lisävaloa, joten ei myöskään kukkia. Länsi-ikkunalla sen sijaan on lisävalo ja se edesauttaa kaikkia orkideoitani, myös niitä perhosorkideoita, kukkimaan.

Nämä kukat eivät ole vielä ihan kokonaan auki.

Juhannuskukkia

eli mun tapauksessa siis perhosorkideat kukassa. Pitkästä aikaa viitsin kasata kaikki kukkivat samaan kuvaan. Valkoisessa on yhdessä kukkavarressa 8 isoa kukkaa (yksi jo kuihtumassa), vaaleankeltaisessa jäljellä 4 kukkaa, tummemman keltaisessa 11 kukkaa (todella kauniin keltaisia), punapilkullisessa 8 kukkaa. Nämä kaikki siis kussakin yhdessä kukkavarressa. Sen sijaan toinen pilkullinen, se vaaleampi, on kasvattanut monia kukkavarsia, joista neljässä on tällä hetkellä yhteensä 10 kukkaa. Myös Tahoma on tehnyt kukkavarren, jossa on muutama nuppu. Saa nähdä, miten nuppujen käy, kun havaitsin niissä viholliseni villakirvan pitävän majaansa! Sai kyllä taas myrkyt niskaansa ja liiskasin kaikki elukat mitä löysin. Taistelu jatkuu siis edelleen pienen aselevon jälkeen.

Tänään oli Karjalaisessa juttu suurista pahiksista, lupiineista ja muista maahanmuuttajista, joita vieraslajeiksi kutsutaan. Viime viikonloppuna kävelin koirien kanssa Siilinjärvellä maantietä pitkin ja kuvasin pientareilla olevia "kukkapenkkejä". Kyllä lupiinit ovat kauniita koiranputkien ja niittyleinikkien seassa ja isona ryppäinä ihan yksinäänkin. En minä ainakaan osaa olla niin huolissani tämän tulokkaan valloitusinnosta. Kyllä siellä tien varrella on vielä tilaa niin monelle muullekin, joita tässä yritän vähitellen opiskella.

Täytyy tunnustaa, että vielä on paljon opettelemista. Rupesin vaan tässä yhtenä päivänä miettimään, että jos keskittyisi ensin opiskelemaan kaikki "eläinlajit": kissankellon tunnen, harakankellonkin ja koiranputken, kissankäpälä tuli tänä keväänä tutuksi. Mitä niitä kaikkia onkaan: siankärsämö, tikankontti, ketunleipä, kurjenpolvi, hiirenvirna... osa tuttuja, osa mulle vielä tuntemattomampia. Lisäksi ne kaikki muut, mitä en tässä edes muista tai ole koskaan kuullutkaan! Näin keskikesän juhlan aikana on hyvä tehdä suunnitelmia.

Uusia kukkia

Sain syntymäpäivälahjaksi kaksi eriväristä perhosorkideaa. Ystäväni siis tietävät (tietysti), mistä kukista tykkään ja mitä voi tuoda lahjaksi. Ongelma on vain, että mihin niitä panen. Ikkunalauta käy ahtaaksi. Siispä täytyy mennä rautakauppaan ja hankkia uusi, leveämpi ikkunalauta! Nyt kun yläkerran remontti alkaa olla sipistelyä vaille valmis, voisi käydä hankkimassa ikkunalautaa ja vaihtaa vanhan lasilevyn tilalle leveämpi puulauta.

Tässä lähikuvassa yläkuvan phalaenopsikset. Sen tarkempaa nimeä en tiedä, ruukuissa ei ollut tarkempaa lajinimeä. Mutta kauniita ovat! Tahomakin on alkanut taas kukkimaan - se eteläikkunalla oleva. Toisen kukkavanan kaikki kolme kukkaa ovat jo auki, toisessa kukkavanassa on kolme nuppua vasta. Eka kukka avautui jo toissa viikolla.

Ja vielä lopuksi kuva ihan itse alusta lähtien tekemästäni kranssista. Se koristi juhlissa lahjapöytää, mutta löysi sitten paikkansa ulko-ovesta. Kestää niin kauan kuin kestää, se on tehty risuista, rautalangasta ja orapihlajan marjoista ja -oksista.

Löytö - taas

Orkideoiden kasteluaamuna tuli eteen kiva yllätys: venuksenkenkä (Paphiopedilum vinicolor) on työntänyt kukkavanansa esiin ja nuppu on jo melko iso. Olenkin vähän aikaa jo odotellut, tapahtuuko tässä ruukussa mitään ja odotukseni on palkittu. Nelli kukkii edelleen kauniisti ja en muista, olenko aikaisemmin maininnut, myös tuoksuu. Tuoksu ei kyllä ole maailman parasta laatua, mutta jännän mausteinen kuitenkin.

Tässä nämä vaaleat kukkivat perhosorkideat samassa kuvassa, väriero näkyy paremmin. Kukkavanat ovat todellakin noin mutkaisia. Tahoma kukkii edelleen kauniisti, tosin siitä jako-osasta kukat alkavat jo kuihtua ja yksi kukka tippui jo pois aamulla, kun siirsin ruukkua kastellessani. Parissa muussakin perhosorkideassa on kukkavanoissa pieniä ja hyvin pieniä nuppuja eli väriä ja kukkia on tulossa lisää orkideaikkunalleni.

Tahomat kukkivat

Parin päivän takainen kuva kukkivista Beallara Tahoma Glacier Green -orkideoista. Tässä on yhteiskuvassa siis molemmat Tahomani, sekä se alkuperäinen kasvi että siitä viime keväänä jaettu osa. Alkuperäisessä on tuo korkeampi kukkavana, jossa on nyt viisi kukkaa auki ja vielä yksi nupussa. Jako-osassa on viisi kukkaa, kaikki auki. Odotan mielenkiinnolla, kauanko kukat kestävät.

Perhosorkideatkin ovat alkaneet kasvattamaan nuppuja, joten kyllä tässä talven päälle vielä kukkaloistoa saadaan niistäkin. Tähän loppuun vielä lähikuva Tahoman kukasta.

Nuppuja ja kukkia

Tahoma avasi viikonloppuna ensimmäisen kukkansa oikeaan kukkavanaan ja nyt viikolla on pari muutakin kukkaa vielä auennut. Pari nuppua odottaa vuoroaan. Toisessa, siinä "alkuperäisessä" Tahomassa on pitkä kukkavarsi, jossa on 6 nuppua odottamassa avautumista. Ehkä ensi viikolla?

Tämä Nellin kukkavarsien kehittyminen oli minulle todella mukava yllätys. Pelkäsin, ettei tänä syksynä näy niitä ihania punaisia kukkia ollenkaan, mutta onneksi olin väärässä. Nämä kukkavanat ovat "alkuperäisestä" Nellistä, jako-osalla ei näy kukkavarsia tulevaksi ainakaan vielä. Toivotaan, toivotaan, että sinnekin ilmestyisi edes yksi.
Perhosorkideat ovat tällä hetkellä lepotilassa tai sen partaalla, pinkissäkin on jäljellä enää hyvin ruttuisia kukkia eli tippuvat ihan milloin tahansa kokonaan pois.

Orkideakatsaus

Molemmat Tahomat ovat siis kasvattaneet oikean kukkavarren. Nuput ovat vielä ihan pieniä, mutta selvästi kukkia on tulossa. Valkoisessa suojaruukussa oleva "alkuperäinen" on parempikuntoinen lehdiltään, mutta se onkin saanut kasvaa koko ajan samalla ikkunalla lännen puolella. "Jako-osa" peltisessä suojaruukussa on  joutunut kärsimään eteläikkunalla kesän ja ollut siis liian kuivana, josta seurauksena kovin haitarimaiset lehdet. Ja nuo pari kukkaa tuolla ihan lehtien välissä.

Muuten tilanne ikkunalla on tällainen: valkoisesta phalaenopsiksesta karisee vähitellen kukkia, mutta niitä on vielä kahdessa kukkavanassa yhteensä 10 jäljellä. Sama määrä on pinkissä perhosorkideassa, keltaisessa 4 kukkaa jäljellä ja pilkullisessa 3 kukkaa jäljellä. Dendrobiumissa huomasin pari uutta kukkavanaa pienine nuppuineen. Koko kesän on siis kukkinut tällä ikkunalla. Nyt vielä ikkunan takana tausta on kivan näköinen, kun orapihlajat ovat punaisenaan marjoja.

Tietoa ja oppimista

Selvisihän se, mikä Tahomaani vaivaa. Minähän se syyllinen olen, kuten arvelinkin. Olen antanut kukkaparalle liian vähän vettä, varsinkin kun sijaintipaikkana on ollut eteläpuolen ikkuna, johon tänä kesänä tunnetusti on paistanut. Tuulikki Ranta ystävällisesti vastasi kyselyyni ja neuvoi kastelemaan vaikka joka päivä vielä näin elokuussa. Lisäksi olen istuttanut orkidean liian ylös, paljon juuria on jäänyt pois ruukusta. Tosin voin vakuuttaa, että kyllä niitä on ruukussakin :)

Elämässä näyttää olevan tyypillistä se, että asiat kasaantuvat. Minun piti aloittaa opiskelu maanantaina Mäntässä ja tietenkin ajankohta oli juuri silloin, kun viikonloppu oltiin Saariselällä moottoripyöräreissulla. Onneksi lähdimme ajamaan sieltä jo lauantaina kotiin, joten sunnuntai jäi huilipäiväksi. Maanantaina minä siis lähdin aikaisin aamulla ajelemaan ja aamupäivällä meille tuotiin kasvattimme Söde hoitoon isäntäväkensä reissun ajaksi. Mies joutui siis hoitamaan yksin omat ja hoidokin. Hoitolainen oli pärjännyt hienosti ja kuten kuvasta näkyy, aika rennosti. Olen vielä pari päivää lomalla ja hoitolainen lähti kotiinsa, joten koirillemme koitti rauha ja saavat ottaa rennosti kuten emäntänsäkin.

Lisää löytöjä

Ei riittänyt, että yksi kukka on ahtaasti varsien ja juurien joukossa, vaan sinne änkesi vielä toinenkin kukka! Saa nähdä, mitä tästä vielä tuleekaan. Olen varovasti yrittänyt auttaa kukkia avautumaan antamalla niille hieman enemmän tilaa taivuttamalla varsia, mutta hommassa saa olla todella varovainen tai koko kasvi on vaarassa. Kun joku oksa napsahtaa poikki, se on sitten siinä.

Erikoisinta minusta on kuitenkin uuden, oikeanlaisen kukkavanan ilmaantuminen. Sekin on tullut ihan yhtäkkiä. Laitoin heti tukikepin, että voin ohjata kukkavanaa kasvamaan suoraan. Tahoma on aina kukkinut mulla joskus loka-joulukuussa, tämä elokuu ei oikein sovi entiseen aikatauluun. Mutta jään odottamaan mielenkiinnolla, miten tämä kukinta edistyy.

Löytö

Eilen illalla tein löydön. Kun vilkaisin orkidearuukkuihin päin, luulin, että Tahoman ruukussa oli joku toisesta orkideasta pudonnut lakastunut kukka, mutta mitä vielä: siellähän oli uusi kukka avautumassa! Tämä ruukku on se "jako-osuus" eli maaliskuussa uuteen ruukkuun istuttamani taimi 

En tiedä, miksi avautunut kukka ei ole kukkavanan päässä vaan ihan rutussa tuossa lehtien ja ilmajuurien joukossa. Onko kukkavana jostain syystä vain niin lyhyt? Johtuuko se väärästä kasvupaikasta? Kunpa tietäis. Nämä "jakoruukut" olivat eteläpuolen ikkunalla, mutta parisen viikkoa sitten siirsin pois, kun tuli epäilys, että ovat liian kuumassa. Olivatko liian kauan paahteessa? Menikö pieleen siinä, että siirsin vähempään valoon? Liikaa kysymyksiä eikä kukaan anna vastauksia.

Tämä Dendrobium sen sijaan osaa kasvattaa oikeat kukkavarret. Kukkaloisto ei vielä ainakaan ole entisen lainen, mutta mistä tästä vielä tietää...

"Mullanvaihto"

Otsikko on lainausmerkeissä siksi, että eihän toki orkideoille multaa vaihdeta, vaan ruukun sisälmyksiä, mutta se taas otsikossa olisi kuulostanut hassulta. Uskaltauduin siis vihdoinkin katsomaan, mitä Nellin ja Tahoman ruukuista löytyy ja jakamaan kummankin kahteen osaan. Yläkuvassa ne toiset puolet kummastakin. Nämä ruukut sijaitsevat nyt eteläpuolen ikkunalla (Vandan kanssa samalla ikkunalla) ja täytynee kesällä vähän varjostaakin.

Nellin ruukku oli melkoisen täynnä juuria ja aika muhjuksi maatunutta ruukuntäytettä. En usko, että kovinkaan paljon ilmaa on päässyt juurien luo, vaikka ilmava elintila niille olisikin tärkeä. Siispä rapsuttelin entiset täytteet pois, jaoin kasvin ja laitoin kahteen ruukkuun uusien täytteiden kera. Täyte on palasteltua männyn kilpikaarnaa, kuten ohje kuuluu. Tosin se murskaaminen ei ole mitenkään helppoa, vaikka niin luulisi.

Tahoman ruukku oli sitten oma juttunsa. Se oli niin täynnä ja pinkeenä, että ruukun irti saaminenkin teetti töitä ja sieltähän sitten paljastui semmoinen juurisuma, ettei täytettä näkynyt ollenkaan. Ryhdyin varovasti puristelemaan ja ravistelemaan ja rapsuttelemaan juuria ja etsimään täytteitä. Hommasta tuli välillä mieleen koiran takkuisen turkin selvittäminen tai vaikkapa sotkuun menneen lankakerän avaaminen. Mutta sitkeällä työllä se onnistui ja sain kasvin jaettua ja ruukutettua kahteen ruukkuun.

Nyt sitten vaan jännitetään, miten näille käy.