Kylmää joulua

Kyseessä ei ole suinkaan toivotus, vaan toteamus. Kun pakkasmittari näyttää lukemaa -34C (sisältä kuvattuna keittiön ikkunan läpi), ei paljon tee mieli nenäänsä ulos pistää. Kaunista on ulkona, mutta pakkasta on vähän turhan paljon. Pienet koiratkin saavat tyytyä pihapissitykseen, ei niitä voi lähteä hihnassa kuljettamaan lenkille. Palveluskoira sentään pysyy käskyillä hallinnassa ja saa juosta vapaasti vähän liikennöidyillä teillä, joten Taimi sentään pääsi pienelle lenkille tervehtimään yhtä poikaystäväänsä, skotlanninhirvikoiraa. Tosin Pomppa vedettiin Taimin päälle, kun karvaa on vieläkin niukasti, mutta onneksi pohjavillaa on jo jonkin verran.

Paphiopedilum vinicolor

Tässä kuvassa ei ole mikään eksoottinen ötökkä, vaan  kyseessä on lähikuva Paphiopedilum vinicolorista. Tämän lähemmäksi pussin sisältöä en ainakaan vielä pääse, mutta tuokin on aika hurjan näköinen.

Tässä sama kukka kokonaisuudessaan edestä kuvattuna. Takana oleva iso lehti on kauniin violetti ja raidoista tulee mieleen sipulin renkaat.

Sama kukka sivulta kuvattuna antaa paremman käsityksen pussin ja takalehden suhteista. Lehden korkeus on 4 cm.

Lunta on täällä Pohjois-Karjalassakin jo ihan riittävästi. Lumi on hyvin kevyttä pakkaslunta ja se on tarttunut kuuraisiin oksiin. Maisema on todella jouluinen. Pakkasta vaan tällä hetkellä on pikkuisen liikaa eli -32 C oli hetki sitten mittarissa. Jos koko joulun ajan on tällaiset pakkaset, suklaa ja kinkku kertyvät vartaloon eikä niitä pääse sulattelemaan kunnon lenkillä. Mutta koska keliin ei voi vaikuttaa, se on vain hyväksyttävä.

Venuksenkenkä

Paphiopedilum vinicolor, venuksenkenkä, on todella mielenkiintoinen ja erikoisen näköinen kukka. Tämä kasvi tekee yhden kukkavanan (ainakin minulla) ja sen päähän yhden kukan kerran vuodessa. Kukan alaosa on pussimainen ja sinne tekee kovin mieli kurkistaa, mutta tässä vaiheessa sinne ei todellakaan näe. Tietystä kulmasta katsottuna kukka muistuttaa jotain huppupäistä pingviiniä: pää peitettynä hupun sisään ja sivulle sojottavat siipimäiset karvaiset "kädet". Alempi kuva kertoo asiasta ehkä enemmän.

Kuvaaminen on todella hankalaa, kun kukan pinta kiiltää ja on kuitenkin tumma, joten salamaa on pakko käyttää.

Perhosorkideat talven keskellä

Tänään Lucian päivänä joulu on jo melko lähellä, mutta ikkunalleni kesän tuovat kukkivat perhosorkideat. Valkoinen kukkii edelleen komeasti, samoin vaaleankeltainen (joka tekee uusia nuppujakin) ja pinkki ja täplikäs ovat aukoneet myös kukkiaan. Olisi tietysti kiva nimittää noita kasveja oikeilla nimillään, mutta en siihen pysty kun en nimiä tiedä. Jotain kiehtovaa näissä orkideoissa on. En olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että innostuisin kukkivista huonekasveista, olin silloin enemmän viherkasvien kannattaja.

Tämä pinkki kukkii vielä pitkään eli kevään puolella ollaan taas menossa, kun nämä kukat kuihtuvat. Sen sijaan Nelli kuihtui ihan yhtäkkiä. Torstaina kastelupäivänä kukat olivat vielä ihan kunnollisia, mutta sunnuntaiaamuna huomasin niiden olevan ihan kuivuneita keltaisissa kukkavarsissa. Jospa sitten ensi syksynä taas Nelli ilahduttaisi punaisilla kukillaan.

Paphiopedilum vinicolor eli venuksenkenkä kasvattaa hitaasti mutta varmasti nuppuaan ja alkaa vähitellen avautumaan. Sitä pitää sitten kuvata makro-objektiivilla, kukan malli on kerrassaan hämmästyttävä ja erikoinen.

Luontokuvia en ole saanut otetuksi, vaikka välillä puut ovat kauniita kuura- ja lumikuormassaan. Kylmä tuuli ravistelee lumet puiden oksilta ja karkottaa ihmisparan sisälle lämpimään turhia valokuvauksia miettimästä.

Torstaikatsaus

Kastelupäivän tilannekatsaus: venuksenkengän nuppu kasvaa edelleen (kuvassa etualalla), perhosorkideat pullistelevat uusia nuppuja ja pinkki on jo avannutkin yhden kukan. Suuret ovat kokoerot noilla perhosorkideoiden kukilla, kuvasta sen voi hyvin havaita. Nellikin kukkii edelleen, kaikki kukat ovat vielä ihan hyvän näköisiä. Myös Dendrobium phalaenopsis kukkii edelleen. Tahoman kukat ovat jo kaikki kuihtuneet ja kukkavarretkin pois leikattu täysin kuivaneina. Jospa sitten ensi syksynä taas saisin nähdä Tahoman kukkivan.

Käsitöitä

Menee pitkiä aikoja, etten edes haaveile käsitöiden tekemisestä. Sitten se jostain iskee: neulominen tai jopa virkkaaminen (kuten alemmasta kuvasta näkee). Nykyään on niin ihania lankoja saatavana, että suorastaan sormet syyhyää päästä niiden kanssa värkkäämään. Tällainen tuubihuivi oli helppo tehdä pyöröpuikoilla vaan oikeaa neuloen. Lanka oli Teeteen perulaista Cacao lenkkialpakkalankaa, jossa on 89 % alpakkaa ja 11 % polyamidia. Ihanan tuntuista iholla. Odottamassa on jo toinen vyyhti, josta taitaa tulla lahja...

Tällaisia virkattuja kukkia olen värkännyt muutaman vaatteiden somisteeksi. Ensin ostin yhden tiettyyn vaatteeseen, kunnes tajusin, että voinhan näitä tehdä itsekin. Tuossa on kahdella eri ohjeella tehtyjä kukkia, erilaisista langoista ja langan paksuuskin vaihtelee, joten kukista tulee tietysti eri kokoisia. Ihan hauskaa tällainen välillä! Netistä löysin tämän ohjeen.

Kukkakimppu

Sain mieheltäni hääpäivänä kukkia ja belgialaista suklaata. Kukkakimppu oli erikoinen, mutta minun värinen ja mieluinen. Belgiassa osaavat tehdä kyllä maukasta suklaata. Rasia oli sopivan pieni, joten oli pakko nautiskella eikä vain hotkia (kuten helposti suklaalevyn kanssa käy). Belgiasta tulee siis muutakin hyvää kuin koirarotuja :)

Gerberoiden takana on näin komeita valkoisia kukkia. Amaryllis? Kertokoon ken tietää.

Mutta sitten orkideaikkunalle. Tahomat ovat lakastuttaneet kukkansa, jotka tosin vielä sinnittelevät kuihtuneena kukkavarressa. Nelli kukkii vielä ihan täydessä loistossaan, kukat eivät vielä ole yhtään lakastuneita. Perhosorkideoihin kasvaa nuppuja ja venuksenkengän nuppua seuraan hyvin kiinnostuneena. Tässä tämän päivän olomuoto:

Löytö - taas

Orkideoiden kasteluaamuna tuli eteen kiva yllätys: venuksenkenkä (Paphiopedilum vinicolor) on työntänyt kukkavanansa esiin ja nuppu on jo melko iso. Olenkin vähän aikaa jo odotellut, tapahtuuko tässä ruukussa mitään ja odotukseni on palkittu. Nelli kukkii edelleen kauniisti ja en muista, olenko aikaisemmin maininnut, myös tuoksuu. Tuoksu ei kyllä ole maailman parasta laatua, mutta jännän mausteinen kuitenkin.

Tässä nämä vaaleat kukkivat perhosorkideat samassa kuvassa, väriero näkyy paremmin. Kukkavanat ovat todellakin noin mutkaisia. Tahoma kukkii edelleen kauniisti, tosin siitä jako-osasta kukat alkavat jo kuihtua ja yksi kukka tippui jo pois aamulla, kun siirsin ruukkua kastellessani. Parissa muussakin perhosorkideassa on kukkavanoissa pieniä ja hyvin pieniä nuppuja eli väriä ja kukkia on tulossa lisää orkideaikkunalleni.

Luontopolku

Oli vielä hieman aamuhämärä, kun lähdimme lenkille Erä- ja luontokeskuksen luontopolulle. Otin vahingossa kuvan salaman kera ja siitähän tulikin ihan hauska, kun heijastimet ja koirien silmät kiiluvat. Tässä vielä koirat ovat säntillisesti kiinni, mutta kun pääsimme kalastajien ohi, saivat koirat kyllä kirmata vapaasti muun reitin paitsi autotiet. Ja sitä pätkää on tällä 7 km lenkillä aika vähän...

Reitti kulkee kauniissa harjumaisemassa, mutta myös ruohikkoisessa metsämaassa, joten monenlaista nähtävää on matkan varrella. Aurinko ei tänään paistanut, mutta ei haittaa, sillä lämmintä oli n. 7 astetta mikä on tähän vuodenaikaan aika paljon.

Erilaiset samankaltaiset

Nyt ovat avautuneet myös parin perhosorkidean, Phalaenopsiksen, kukat. Tai siis osa nupuista, kummassakin on vielä myös avautumattomia nuppuja. Näiden tarkempia lajinimityksiä en tiedä. Äkkivilkaisulta kukat saattavat näyttää ihan samanlaisilta, mutta tarkemmin katsoessa huomaa eron: värisävy on toisessa valkoinen, toisessa vaalean keltainen. Myös kukan keskellä olevat osat ovat ihan eri väriset ja eri muotoisetkin. Kokonaisuutena perhosorkideani eivät ole kovin kuvauksellisia: valkoisen perhosorkidean kukat ovat parin kukkavanan päässä ja koko kasvissa kukkavanoja on useampia ja vielä melko kiemuraisia (siis haaroittuneita). Mutta en ole katkonut kukkavarsia, kun ne eivät ole kuivaneet. Minun orkideaikkunani on minun näköiseni, ei mikään säntillinen ja ojennuksessa oleva :)

Kukkia makrolla

Nellin kukat on suorastaan pakko kuvata. Tässä siis ne kaikki viisi kukkaa avoinaisena, tänä aamuna kuvattuna. Olen suorastaan ylpeä, että olen saanut Nellin kukkimaan uudelleen, kun viime syksyä ennen se piti muutaman välivuoden kukinnassa. En vain millään raski heittää näitä orkideoita pois, vaikka monen mielestä ne ovat aika kauhean näköisiä silloin kun eivät kuki.

Lähikuvassa näkyy Nellin kauneus vielä paremmin. Tuo punainen väri on aivan ihastuttava ja "hameen" kuviointi tuo mieleen täplikkään kissaeläimen.

Lähikuva myös Dendrobium phalaenopsiksesta tai oikeammin sen yhdestä kukasta. Tämäkin on todella kaunis ja herkkä kukka, jonka halkaisija on n. 5 cm. Nellin kukkahan on "pisimmillään" n. 7 cm eli nämä ovat pienempiä.

Ulkona sataa räntää, siitä ei paljon viitsi tarinoida. Viime viikolla satanut lumi on jo sulanut.

Talvi tuli

Ensilumi on siis satanut Pohjois-Karjalaan eilen. Ja kuten kuvasta näkyy, lumi on ollut märkää ja painavaa. Tuoksuvatukatt ovat ihan taipuneet, kun lumi on tarttunut niihin ja niissä olleisiin lehtiin. Myös omenapuut ovat vielä lehdessä ja niitä painaa myös tarttunut lumi. Ehkä tämä ei ole vielä pysyvää lunta tälle syksylle?

Ketutkin ovat saaneet valkoisen kuorrutuksen. Tämä kesällä ostamani pihakoriste on ollut hyvä ostos. Se on saanut minut hyvälle tuulelle, kun näen tämän parivaljakon istumassa nurmikon reunalla. Muistan myös samalla kuuman kesän, joka nyt tuntuu kovin kaukaiselta.

Burragera Nelly Isler on aloittanut kukintansa. Eilen tämä kukka oli melkein auki, tänä aamuna jo kokonaan. Tällä kertaa kukinta näyttää jäävän vaatimattomaksi, sillä vain 5 nuppua kaikkiaan on kukkavarressa, mutta nämä kukat ovat todella hienon värisiä. Punainen on lempparini! Kukka on n.5,5 cm halkaisijaltaan.

Tahomat kukkivat

Parin päivän takainen kuva kukkivista Beallara Tahoma Glacier Green -orkideoista. Tässä on yhteiskuvassa siis molemmat Tahomani, sekä se alkuperäinen kasvi että siitä viime keväänä jaettu osa. Alkuperäisessä on tuo korkeampi kukkavana, jossa on nyt viisi kukkaa auki ja vielä yksi nupussa. Jako-osassa on viisi kukkaa, kaikki auki. Odotan mielenkiinnolla, kauanko kukat kestävät.

Perhosorkideatkin ovat alkaneet kasvattamaan nuppuja, joten kyllä tässä talven päälle vielä kukkaloistoa saadaan niistäkin. Tähän loppuun vielä lähikuva Tahoman kukasta.

Nuppuja ja kukkia

Tahoma avasi viikonloppuna ensimmäisen kukkansa oikeaan kukkavanaan ja nyt viikolla on pari muutakin kukkaa vielä auennut. Pari nuppua odottaa vuoroaan. Toisessa, siinä "alkuperäisessä" Tahomassa on pitkä kukkavarsi, jossa on 6 nuppua odottamassa avautumista. Ehkä ensi viikolla?

Tämä Nellin kukkavarsien kehittyminen oli minulle todella mukava yllätys. Pelkäsin, ettei tänä syksynä näy niitä ihania punaisia kukkia ollenkaan, mutta onneksi olin väärässä. Nämä kukkavanat ovat "alkuperäisestä" Nellistä, jako-osalla ei näy kukkavarsia tulevaksi ainakaan vielä. Toivotaan, toivotaan, että sinnekin ilmestyisi edes yksi.
Perhosorkideat ovat tällä hetkellä lepotilassa tai sen partaalla, pinkissäkin on jäljellä enää hyvin ruttuisia kukkia eli tippuvat ihan milloin tahansa kokonaan pois.

Syysaamun ihanuus

Olimme Tyrnävän lakeuksilla viikonloppuna. Tänä aamuna aamulenkille lähtiessä kuului melkoista huutoa pelloilta ja ylitsemme lensi myös pieniä joutsenparvia. Kävimme ensin toisella suunnalla juoksuttamassa koiria, mutta sitten lähdimme pienemmällä porukalla yrittämään joutsenparven kuvaamista pellolla. Kovin lähelle en uskaltanut mennä parvea häiritsemään, pitäähän muuttomatkalaisille lepotauko suoda. Mitä lähemmäksi hiippailin kamerani kanssa, sitä äänekkäämmin linnut alkoivat kommentoimaan tuloani. Joutsenia oli kymmeniä ja ne ovat kyllä hieno näky. Kuva valitettavasti ei ole kovin tarkka, mutta parempaa en onnistunut saamaan.

Aamu oli kylmä, yöllä oli ollut mutama aste pakkasta ja se näkyi kasveissa. Nämä auringonkukat tien vieressä pellolla ottivat auringon säteitä vastaan ihan kohmeessa, mutta kauniina.

Tyrnävän pottumarkkinoilla oli myytävänä kaikkea muutakin mukavaa perunoiden lisäksi. Löysin tälläisen todella hauskan näköisen kranssin, jonka ripustin ulko-oveen. Nuo siilit ovat aivan ihastuttavat :)

Syksy

Kun näin ikkunasta tuon sumumaiseman, piti ottaa kamera käteen ja lähteä kuvaamaan, vaikka ilta alkoi jo hämärtää melkoisesti. Paikka on siis ihan naapurissamme oleva pelto tien toisella puolella. Tänään on satanut päivällä, mutta ilta on ollut kuivempi ja viiletessä sumu alkaa nousta. Se on jotenkin taianomaista.

 

Pensasmustikassa on pari todella hienon väristä oksaa. Lehdet ovat upean viininpunaiset ja kontrastina vieressä on täysin vihreitä oksia lehtineen. Hienon näköistä.

Pieni orkideakatsaus tähän lomaan: valkoisessa Phalaenopsiksessa on enää pari kukkaa jäljellä, kirjavassa ei yhtään. Kukkanuput molemmissa Tahomissa kehittyvät koko ajan, mutta menee varmaan vielä joku viikko, ennenkuin kukat ovat avoimia. Dendrobium phalaenopsis kasvattaa myös uusia kukkavarsia ja niissä on nuput. 

Loppukuvaksi vielä värikäs vaahteran lehti. 

Agiliitoa

Outokummun Kennelseuran ja Liperin Kennelkerhon välillä on käyty jo vuodesta 2004 pari kertaa vuodessa leikkimielistä agilityjoukkuekilpailua, jota maaotteluksi kutsumme. Kilpailu käydään vuorotellen kummallakin paikkakunnalla ja pistelaskusysteemi on yksinkertainen: niin monta pistettä parhaalle kuin luokassa on kilpailijoita ja sitten sijoitusjärjestyksessä pisteet pienenevät eli viimeisellekin tulee 1 piste. Näin kannustetaan mahdollisimman monia osallistumaan tähän hauskaan tapahtumaan.

Toisin kuin virallisessa kilpailussa, tässä kisassa ei ketään hylätä, vaan annetaan hylkäyksen arvoisesta virheestä (väärä rata ym.) virhepisteitä, samoin kuin esteen suorittamatta jättämisestä. Tämä kannustaa todella aloittelijoitakin osallistumaan. Tietysti virhepisteitä annetaan myös normaaleista virheistä eli tippuvista rimoista tai vaikkapa kontaktivirheistä. Kilpailussa on aina kaksi rataa, joista toisessa ei ole monelle vaikeaa pujottelua, keinua eikä rengasta. Osallistumismaksukin on kohtuullinen 2 euroa/rata ja sen vastineeksi saa kahvit ja kahvileipää.

Saimme tänään pidetyssä kilpailussa taas kuvassa olevan kiertopalkinnon Outokumpuun ja se sijaitsee ensi kevääseen saakka takkamme reunalla. Olemme olleet kovin tasaväkisiä, kuten laatan tekstistä voi nähdä.

Orkideakatsaus

Molemmat Tahomat ovat siis kasvattaneet oikean kukkavarren. Nuput ovat vielä ihan pieniä, mutta selvästi kukkia on tulossa. Valkoisessa suojaruukussa oleva "alkuperäinen" on parempikuntoinen lehdiltään, mutta se onkin saanut kasvaa koko ajan samalla ikkunalla lännen puolella. "Jako-osa" peltisessä suojaruukussa on  joutunut kärsimään eteläikkunalla kesän ja ollut siis liian kuivana, josta seurauksena kovin haitarimaiset lehdet. Ja nuo pari kukkaa tuolla ihan lehtien välissä.

Muuten tilanne ikkunalla on tällainen: valkoisesta phalaenopsiksesta karisee vähitellen kukkia, mutta niitä on vielä kahdessa kukkavanassa yhteensä 10 jäljellä. Sama määrä on pinkissä perhosorkideassa, keltaisessa 4 kukkaa jäljellä ja pilkullisessa 3 kukkaa jäljellä. Dendrobiumissa huomasin pari uutta kukkavanaa pienine nuppuineen. Koko kesän on siis kukkinut tällä ikkunalla. Nyt vielä ikkunan takana tausta on kivan näköinen, kun orapihlajat ovat punaisenaan marjoja.

Omena ei kauas puusta putoa

varsinkaan jos omenapuun oksa on maassa, kun puu on revennyt omenoiden painosta. Itse asiassa tämä punakaneliomenapuu on revennyt kahdestakin kohdasta ja koko puu on muutenkin ihan vino. Vikahan löytyy tietysti puun istuttajista eli meistä. Alun perin väärin valittu paikka omenapuulle, liian lähellä taloa ja toisaalta orapihlaja-aita toisella puolella saa omenapuun kääntämään itseään enemmän valoon päin eli miltei kaikki oksat kääntyvät samaan suuntaan. Puu ei siis ole tasapainoinen, vaan näyttää kaatuvan ja olemmekin laittaneet tueksi alkukesästä useamman tukipuun. Kunhan sato on korjattu, on radikaalin leikkauksen aika, jos meinataan saada puusta mitään kunnollista.

Tähän kaneliomenapuuhun ja toiseen omenapuuhun (Raike tai Samo, en ole varma lajista) tuli paljon omenia tänä kesänä, mutta yksi omenapuumme on täysin tyhjä. Kevät oli sen verran oikukas, että kun tämä viimeisin kukki myöhemmin kuin nämä kaksi muuta, ei ollutkaan pölyttäjiä liikkeellä. Sama ilmiö on myös meidän pihan pihlajalla. Muutama hassu marjaterttu jossain yläoksilla. Toisten pihoilla näkyy upeita pihlajia, jotka ovat täynnä marjoja. Orapihlaja-aitamme ei sentään tee marjoja, kun sitä leikataan, mutta aidan ulkopuolelle on levinnyt muutama villi orapihlaja, jotka kasvavat vapaasti ja niissä on nyt marjoja ihan punaisenaan. Hauskan näköisiä!