Paljon kukkia

Tässä viirullisessa perhosorkideassa (Phalaenopsis) on 21 avointa kukkaa ja vielä muutama nuppu päälle. Kukkavarret ovat haaroittuneet, kuten kuvasta näkyy. Takana on toinen, valko-violettiläikkäinen perhosorkidea, jossa on kahdessa kukkavarressa yhteensä 9 kukkaa auki ja yksi nuppu odottamassa avautumistaan. Olisiko pitkällä, aurinkoisella kesällä jotain tekemistä tämän kovan kukkimisen kanssa? Olen muistanut myös antaa lannoitetta säännöllisen epäsäännöllisesti.

Orkideakatsaus

Tällä hetkellä orkideaikkunani näyttää yllä olevalta sekalaiselta seurakunnalta. Tai ei ehkä kovinkaan sekalaiselta, erilaisia perhosorkideoita siellä lähinnä on, ainoana poikkeuksena tällä hetkellä kukkiva Tahoma ja ei-kukkiva Dendrobium phalaenopsis. Väriä kuitenkin riittää ainakin vielä.

Tahoma on kukintansa loppupuolella, ensimmäiset lakastumiset ovat jo kuvassakin näkyvissä. Mutta vielä näyttää kuitenkin hienolta kuuden kukkansa kanssa. Tahomaakin on yrittäneet villakirvat kiusata, mutta nyt olen ottanut taktiikaksi tutkia n. kerran päivässä kukat ja tappaa yksitellen joka ikisen kirvan minkä näen. En siis roudaa kukkia myrkytykseen, vaan hoidan tappamisen korkean omakätisesti. Minä murhaaja.

Tämän valkoisen phalaenopsiksen kukka todella kertoo sen, miksi näitä sanotaan perhosorkideoiksi. Valtavat perhosen siivet näyttävät leijuttavan keskellä olevaa hahmoa. Tälle meinasi muuten käydä huonosti: jossain vaiheessa toinen kukkavarsi oli taittunut ja pelkäsin jo avoinna olevien kukkien kuihtuvan saman tien, mutta ovat sinnitelleet jo monta viikkoa taittuneessa kukkavarressa. Ilmeisesti ravinto virtaa vartta pitkin edelleenkin.

Voihan vihollinen

Tahoma oli kärsivän näköinen purkissaan, joten istutin sen uudelleen hieman isompaan ruukkuun ja yritin tunkea kaikki juuret sinne mukaan. Eihän se ihan onnistunut, mutta ehkä lopputulos oli parempi kuin entinen versio. Siinä kukkaa pyöritellessäni vasta huomasin, että kukkavanaa näyttää työntävän, jippii! Toivottavasti tulee runsaasti kukkia.

Mutta sitten se ikävämpi yllätys. Ne vihatut viholliset, kamalat villakirvat, ovat taas ryömineet piiloistaan ja yrittävät tuhota perhosorkideoitani. Heti kun selkänsä niille kääntää (lue: ei joka viikko vahdi silmä kovana niiden jälkiä), ne jo käyvät viattomien kukkien kimppuun. Kävin taas asein eli hammastikun ja torjunta-aineen kanssa taistoon ja toivon, että vihdoin pääsisin voittoon tässä taistelussa.

Paperilla muutaman villakirvan maalliset jäännökset.

Kuihtuneessa kukassa oli hyvä lymytä.

Otus joutui liiskatuksi kuvan oton jälkeen.

Uusi phalaenopsis

Aamupäivällä lähdimme asioille kaupungille - siis tähän pieneen kotikaupunkiimme. Yksi hoidettava homma oli käydä lemmikkitarvikeliikkeestä tilaamassa lahjakortteja. Lemmikkitarvikeliikkeeseen voi kulkea koirakahvilan läpi, jonka yhteydessä on myös kukkakauppa. Kahvilan seinillä ihastelimme Lissun kuvia ja muistin, että olin edellisenä viikonloppuna nähnyt kukkakaupan ikkunassa mielenkiintoisen näköisen perhosorkidean. Lähempi tutustuminen siihen vain vahvisti: haluan tämän! Siinä on kaksi kukkavanaa, joista toisessa on 8, toisessa 10 kukkaa (pari nupuillaan kummassakin). Koirakahvilan pitäjän kanssa pähkäilimme väriä, miten sitä voisi kuvata ja tulimme tulokseen "harlekiini". En tiedä (enkä viitsi ryhtyä etsimään mistään), onko tälle väritykselle mitään oikeaa nimitystä, mutta mulla se on nyt sitten harlekiini.

Minulla oli yksi orkidean "paikka avoinna" kun jouduin pari viikkoa sitten heittämään yhden kuolleen perhosorkidean pois. Toivottavasti tämä kestää eikä saa mitään tauteja. Ainakin tämä on eri värinen kuin entiset.

Vielä lumesta. En lakkaa ihmettelemästä, miten lumi voi käyttäytyä niin ihmeellisesti, että pysyy käsittämättömän isona kekona pienellä pinnalla. Esimerkkinä olkoon tämä pihallamme oleva palveluskoirien A-este, jossa nousun ja laskun poikkipuolat ovat parin sentin vahvuiset ja niihin on tarttunut lumi, joka uhmaa luonnonlakeja.

Uusin asein taistoon

En löytänyt kaupasta (niissä, missä ehdin käymään) Provadoa kuin puikkoina, jotka pitäisi laittaa ruukkuun mullan sekaan ja sehän ei onnistu oikein orkideoiden kanssa, kun sitä multaa ei ruukussa ole. Huono konsti oli myös murskata puikko ja liuottaa veteen - se oli sellaista mönjää, joka ei toiminut sumutepullossa ja jätti ikäviä läiskiä lehdille ja kukkiin, kun yritin sumuttaa.

Löysin paikallisesta Agrimarketista Neudorffin tuotteen, joka ainakin väittää olevansa tuhoaine myös villakirvoihin. Pian se selviää, sillä kaksi perhosorkideaa on saanut sillä käsittelyn. Kun joku kasvi saa tuholaisia, saa olla melko varma, että niitä löytyy myös viereisestä tai viereisistä kasveista ja niinhän nytkin on käynyt. Täytyy vaan toivoa, että voitan tämän taistelun. Periksi ei anneta!

Tänään paistoi aamupäivällä aurinko. Pitkästä aikaa oli kivan näköistä, kun puissa oli lunta ja aurinko valaisi niitä hienosti. Kävin ottamassa muutaman kuvan ja kuvasin myös pensasaitaa, joka näyttää taas kovin pahalta. Orapihlaja-aita on antanut periksi lumikuorman alla ja velttoilee paikoin pahasti. Toivottavasti taas keväällä sitten jaksaa nousta ylös.

Sota jatkuu taas

En muistanut eilen kastella kukkia, joten tänään oli orkideoiden uittopäivä. Olin jo luullut päässeeni voiton puolelle viime vuoden sodassa, mutta olin selvästikin väärässä. Vihollinen veti vain henkeä jossain sopivassa kolossa. Ja niitähän riittää orkidearuukuissa ja kukkien ja lehtien kätköissä. Kun näin tuolla lehdellä olevat pikkupirut, kannoin ruukun keittiöön ja kävin taistoon aseena hammastikku, talouspaperia ja Provadopurkki. Hammastikku oli kätevä väline kaivaa villakirvoja esiin kukkien terälehtien takaa ja alta lymyämästä ja sitten vaan pudotus talouspaperille ja nirri pois. Tunnustan tappaneeni ainakin parikymmentä ötökkää ihan itse liiskaamalla ne kuoliaaksi. Olen paha ihminen? Hammastikku ja paperi roskikseen ja Provado aseeksi viimeistelemään tuhotyötäni. Suihkutin joka puolelle kasvia torjunta-ainetta ja uusin suihkutuksen parin päivän päästä ja niin monta kertaa, kuin on tarpeen.

Pudonneet kukat

Tahoma on pudottanut viimeisenkin kukkansa, joita tuli siis tällä kertaa vain kolme kaikkiaan. Oikeastaan on yllättävää, että se ylipäätään jaksoi kukkia, kun tuolla eteläikkunalla ei ole mitään lisävaloa näin pimeän aikaan. Ilmeisesti kesällä ikkunasta saatu valo oli riittävä. Mutta onneksi on myös perhosorkideoita, jotka jaksavat uskollisesti työntää kukkavanaa ja kukannuppuja näin pimeään aikaankin. Kolme eri phalaenopsista kukkii ja lisää nuppuja on muissakin kehittymässä, joten väriä löytyy olohuoneen ikkunalta.

Edellisessä postauksessa pelkäsin, että kasteluletku jää koko talveksi tynnyriin, kun ehti jäätyä siihen kiinni, mutta onneksi olin väärässä. Saavi on saatu tyhjennettyä (ja vettä otettu talteen orkideoiden kasteluvedeksi) ja letkut ja muut tarvikkeet kerätty talteen varastoon. Nytkin on luvassa plussakeliä, vaikka eletään marraskuun puoliväliä. Välillä oli ihan valkoinen maa ja valoisampaa, nyt siis eletään taas pimeydessä ilman lunta.

Juhannuskukkia

eli mun tapauksessa siis perhosorkideat kukassa. Pitkästä aikaa viitsin kasata kaikki kukkivat samaan kuvaan. Valkoisessa on yhdessä kukkavarressa 8 isoa kukkaa (yksi jo kuihtumassa), vaaleankeltaisessa jäljellä 4 kukkaa, tummemman keltaisessa 11 kukkaa (todella kauniin keltaisia), punapilkullisessa 8 kukkaa. Nämä kaikki siis kussakin yhdessä kukkavarressa. Sen sijaan toinen pilkullinen, se vaaleampi, on kasvattanut monia kukkavarsia, joista neljässä on tällä hetkellä yhteensä 10 kukkaa. Myös Tahoma on tehnyt kukkavarren, jossa on muutama nuppu. Saa nähdä, miten nuppujen käy, kun havaitsin niissä viholliseni villakirvan pitävän majaansa! Sai kyllä taas myrkyt niskaansa ja liiskasin kaikki elukat mitä löysin. Taistelu jatkuu siis edelleen pienen aselevon jälkeen.

Tänään oli Karjalaisessa juttu suurista pahiksista, lupiineista ja muista maahanmuuttajista, joita vieraslajeiksi kutsutaan. Viime viikonloppuna kävelin koirien kanssa Siilinjärvellä maantietä pitkin ja kuvasin pientareilla olevia "kukkapenkkejä". Kyllä lupiinit ovat kauniita koiranputkien ja niittyleinikkien seassa ja isona ryppäinä ihan yksinäänkin. En minä ainakaan osaa olla niin huolissani tämän tulokkaan valloitusinnosta. Kyllä siellä tien varrella on vielä tilaa niin monelle muullekin, joita tässä yritän vähitellen opiskella.

Täytyy tunnustaa, että vielä on paljon opettelemista. Rupesin vaan tässä yhtenä päivänä miettimään, että jos keskittyisi ensin opiskelemaan kaikki "eläinlajit": kissankellon tunnen, harakankellonkin ja koiranputken, kissankäpälä tuli tänä keväänä tutuksi. Mitä niitä kaikkia onkaan: siankärsämö, tikankontti, ketunleipä, kurjenpolvi, hiirenvirna... osa tuttuja, osa mulle vielä tuntemattomampia. Lisäksi ne kaikki muut, mitä en tässä edes muista tai ole koskaan kuullutkaan! Näin keskikesän juhlan aikana on hyvä tehdä suunnitelmia.

Taistelu jatkuu

En ole siis vielä päässyt eroon villakilpikirvoista orkideoissa. Selvästikään. Pilkullinen perhosorkideani on vielä vihollisten vallassa ja muutama kukka oli kuihtunut mahdollisesti hyväksikäytön takia - ainakin niistä löytyi jälkiä näistä vihollisista. Siispä kukka kainaloon ja vastahyökkäykseen. Huuhtelin ihan hanan alla kukkia ja nuppuja ja sain ehkä enimmät "homeet" pois. Kaivelin hammastikulla terälehtien välejä tutkiakseni vihollisen piilopaikkoja ja jonkun löysinkin. Ähäkutti! Pääsivät hengestään.

Sitten otin kemialliset aseet käyttöön ja suihkuttelin Provadoa joka puolelle. Nyt on vain pidettävä silmät auki ja vahdittava, että tämän taistelun voittaa ihminen eikä mokoma pikku eläin. Haluan orkideoideni voivan elää rauhassa ilman kiusaajia.

Tulppaaniaika

Kevättä on ilmassa. Ainakin satunnaisesti. Tänäänkin satoi iiisoooja, märkiä lumihiutaleita taivaan täydeltä, kun ajoin töistä kotiin. Ei enää tarvitsisi, ei todellakaan - ei vaikka kuinka uusi lumi olisi vanhan surma. Mutta ostin itselleni kevään merkkinä kimpun tulppaaneja toissapäivänä, kun kävin isosta kaupasta (siitä liian isosta) ostamassa Provadoa pikku tuholaisille, jotka yrittävät syödä perhosorkideani. Suihkutin phalaenopsikseni heti aineella ja ainakin vielä näyttää hyvältä: kukat eivät ole kärsineet eikä uutta valkoista "hometta" näy lehdillä.

Tähän vielä muutama tulppaanikuva ja yksi pilkullinen phalaenopsiskin. Vielä menee aikaa, ennenkuin tulppaanit nousevat perennapenkkiin.

 

 

 

Valokuvausta

Kukkien valokuvaaminen on hankalaa, jos tausta on sekava tai epämääräinen. Kuvastakin tulee sekava. Kun olen lueskellut viime aikoina valokuvauskirjoja ja muita aiheeseen liittyviä juttuja, kirkastui minulle ajatus: teenpä tee-se-itse-studion yläkerran vapaaseen huoneeseen. Jossain jutussa vinkattiin, että työmaavalaisimet ovat hyvä hätäapu valokuvaukseenkin, jos ei halua hankkia kalliita valokuvausvalaisimia ja hienoja salamasysteemeitä. Yksi taustakangas oli valmiina ja kangaskaupasta pari eriväristä lisää: kas siinä kelpo taustat seinälle viritettäväksi. Yksi sauma vain jokaiseen ripustustankoa varten, muutama koukku seinään ja kangas sinne taustaksi. Kankaat ovat niin isoja, että yltävät pöytäliinaksikin, joten punaista pöytää ei ole sellaisenaan pakko pitää alustana. Huoneessa yksi seinä on valmiiksi punainen eli jos tarvii punaista taustaa, se on helppoa.

Ensin otin kuvia luonnonvalossa. Ikkuna on ihan seinän vieressä ja sieltä tuli valoa riittävästi, joten yllä oleva kuva on otettu ilman salamaa. Sitten virittelimme miehen kanssa työmaavalon telineeseen, jossa valon korkeutta voi säätä ja telinettä on helppo liikutella tarvittavaan paikkaan. Ainoa rajoite tällä hetkellä on jatkojohdon lyhyys, mutta se ongelma on helposti poistettavissa. Alussa oleva kuva on otettu valaisimen ja salaman yhteisvaikutuksena ja kukkien värit ovat melko lailla todellisuuden mukaiset. Ilman salamaa kukkien taustalle tuli liian voimakkaat varjot. Pitää kehitellä vielä jostain varjostin, jolla saa hajotettua valaisimen valoa laajemmalle alueelle. Taitaa entinen kissanhuone olla pian täynnä kaikkea mielenkiintoista tavaraa. Huoneen toinen käyttötarkoitus on tällä hetkellä olla vierashuoneena, mutta yövieraita ei onneksi ihan alvariinsa ole, joten tavarat saavat levittäytyä huoneeseen.

Orkideakuvausta

Perinteisen torstai-illan kukkienkastelusession jälkeen kuljetin kukkivat orkideani keittiöön kuvattavaksi. Ensin virittelin mustaa taustakangasta epämääräisten tukien varaan, mutta pääasia on, että homma onnistui. Nelli on lakastuttanut jo kukkansa, jotka ovat kyllä vielä kukkavanassa kiinni, mutta eivät enää kuvauskelpoisia. Siksi kuvassa on vain perhosorkideoita ja venuksenkenkä. Monen asetuksen ja kokeilun jälkeen alkoi kukkien väri näyttää kameran ruudulta lähes samalta kuin luonnossa. Loisteputkien valossa kuvatessa värit selvästi vääristyvät helposti, joten kunnon salama tarvitaan auttamaan värit kohdilleen.

Tämän pilkullisen perhosorkidean punaiset pilkut ovat siis keltaisella pohjalla. Se toinen, valkopohjainen, ei kuki tällä hetkellä, mutta nuppuja on havaittavissa. Jouluksi lisää kukkia siis, ei välttämättä mitään joulutähtiä tai hyasintteja. Tai kyllä ainakin yksi hyasintti pitää jouluna olla, sen tuoksu suorastaan kuuluu jouluun. Niinkuin suklaa. Ja monet muut herkut...

Tämä kukkien valokuvaus tuntuu ajatuksena aika yksinkertaiselta ja helpolta, mutta kun asettaa itselleen tavoitteita mihin pyrkii, ei tehtävä olekaan niin helppo. Monta asiaa pitää hoksata ottaa huomioon. Onneksi mies antaa välillä hyviä vinkkejä ja toisinaan joutuu jopa pitelemään niskoittelevia kuvausrekvisiittoja. Parempi jalusta on seuraavana ostoslistalla. Nykyinen on niin rimpula, että vähänkään vaativammissa olosuhteissa (kuin kotikeittiö :)) siitä ei ole mitään hyötyä. Hyvää ei saa halvalla, se pitäisi aina muistaa.

Metallilankatyöt ja muu askartelu on välillä hauskaa. Teimme toissailtana ystäväni kanssa kanaverkosta koristeita, mutta homma jäi puolitiehen, kun emme saaneet edes maakunnan pääkaupungista haluamaamme paperimassamateriaalia. Muutkin askartelevat? Onneksi apua on luvassa ja kenties koristeet saadaan ennen joulua jopa valmiiksi. Tuo kuvasssa oleva saippuateline taitaa matkata sukulaiselle tuliaiseksi.

(edit: Oli yksi lause hävinnyt jossain vaiheessa, ajatus pätki)

Ruttuja

Tietokilpailukysymys: mitä on lähikuvassa? Palkinnoksi ei saa mitään muuta kuin onnistumisen iloa arvauksesta - siis jos sattuu arvaus/tieto oikein. Kerron tuolla lopussa oikean vastauksen, mutta vihjeenä voin kertoa, että kuvan kasvit ovat olleet kuvassa täällä blogissa vähän tuoreempinakin :)

Syntymäpäivälahjakseni saamista perhosorkideoista toinen, se keltaisempi, on jo kuihduttanut ja tiputtanutkin kaikki kukkansa, mutta tämä toinen vain kukoistaa. Toisessa kukkavanassa on 9 kukkaa ja toisessa (joka ei näy kuvassa) on 6 kukkaa. Muuten kukkaikkunani on aika vaatimaton tällä hetkellä, vain yksi pilkullinen perhosorkidean kukka on auki (tosin nuppuja tulossa), Dendrobium phalaenopsis kukkii vihoviimeisillä muutamalla kukallaan, mutta Paphiopedilum vinicolor eli venuksenkenkä availee hiljakseen omaa kukkaansa. Tässä mennään tänään:

Toisella ikkunalla kukkii edelleen Nelli. Mutta välillä koira-asiaakin. Meidän schipperket ovat jo oikeasti veteraaneja, äippä on 12 v ja tyttärensäkin jo 10 v. Kummassakin on mustan turkin seassa jo paljon valkoisiakin karvoja, tyttärellä jopa enemmän kuin äidillään. Kuvassa Pami ja valkoiset karvat.

Ja sitten ne punaiset rusinat. Nehän ovat tietysti orapihlajan marjoja ja kyseessä on makrokuva synttärijuhliini tekemästäni kranssista, jonka juhlien jälkeen laitoin roikkumaan ulko-oveen ja on siinä saanut kuihtua rauhassa. Enkä taida raskia ottaa pois ennen kuin marjat tai lehdet tippuvat kokonaan, on jotenkin niin hauskan näköinen.