Sieniä sateella

"Keltavahvero eli kantarelli (Cantharellus cibarius) on kantarellien heimoon kuuluva kauppasieni." Näin sanoo Wikipedia ja siihen meidän on uskominen. Meillä vaan kanttikset eivät jouda kauppaan, meillä ne joko syödään heti itse tai pakastetaan myöhempää käyttöä varten. Tällä viikolla on jo syöty yksi kunnon kantarellikastike, joten nämä tänään poimitut joutuivat pakastimeen nautittavaksi joskus toiste. Sieniä kertyi pari litraa. Osa oli aika pieniä, mutta ei se makua haittaa :) Kantarelli on ainoa sienilaji, jota uskallan poimia itse, siitä ei voi erehtyä eikä sitä voi sekoittaa mihinkään muuhun - ainakaan, jos käyttää myös nenäänsä tunnistamiseen. Tuoksu on ihana!

Kävimme ulkoilemassa koiran kanssa parissa eri metsässä. Kantarellit löytyivät eri metsästä kuin hienot naavaiset puut. Hieno kivi sen sijaan oli siellä kantarellimetsässä. Olin siis kaukaa viisas ja otin jopa kameran mukaan sieniretkelle ja onneksi varmuuden vuoksi muovipussin koriin sateen varalta. Ja kyllähän taivas pienen kuuron antoikin, joten muovipussille tuli käyttöä kameran suojana.

Tulva

Kun tänään ajelin töistä kotiin, en tiennyt mitä oli tulossa. Tai mitä oli jo oikeastaan olemassa. Kotimatkalla satoi välillä hiukan, välillä rankasti, mutta sade loppui vasta Outokummussa. Melkein aurinko paistoi. En tiennyt, minkälainen ukkosmyrsky oli ollut parin tunnin sisällä. Kotiuduttuani nälkäisenä menin jääkaapille ja silloin tajusin, että sähköt on poikki, jääkaappi oli ihan pimeä. Kun mies tuli koiran kanssa kotiin hetken kuluttua, sain kuulla, että naapureiden kellareissa on vettä. Olisihan se pitänyt arvata: sama vika meillä. Rankkasadekuuro oli työntänyt viemäreistä vedet väärään suuntaan eli sisään kellareihin. Ai kun kivaa :(

Autotallin lattia näytti yllä olevalta, kun avattiin kellarin ovi autotalliin päin avattiin ja vesi pääsi kulkeutumaan sitä kautta ulospäin (ensimmäinen kuva). Viemäri kun ei ehtinyt vetämään, vesi oli liian korkealla.

Saappaat jalassa piti tallustella kellarin lattialla, siellä oli toista senttiä vettä vielä tuossa vaiheessa kun sinne menin. Siivo oli melkoinen, kun vesi vajui ja sitten sainkin ryhtyä siivoamaan. Lohdutin itseäni, että ei meillä sentään kovin paha tilanne ole, kun ajattelee millaisia tulvia esim. Japanissa on nyt ollut ja Suomessakin perunapellot veden vallassa ja rankkasateita vaan tulee sateiden perään.
Vielä kun saataisiin koko huusholliin sähköt takaisin, niin johan taas kelpaisi. Jostain syystä alakerrassa sähkö tulee vain keittiöön - onneksi sentään jääkaappi ja yläkerrassa olevat pakastimet saavat virtaa!

Pukuhuoneen lattia oli suorastaan siivoton. Tuolit on jo siirretty pois.

Tahoma kukkii

Beallara Tahoma Glacier Green on tämän kaunokaisen tieteellinen nimi. Tämä orkidea ei ole perhosorkidea vaan jotain muuta. Suku Beallara on keinotekoinen, se on risteytys monista lajeista. Tämä on mielenkiintoinen, sillä se on ruvennut kukkimaan joka vuosi aikaisemmin. Viime kesältä en löydä mainintaa, mutta edellisenä kesänä se kukki elokuussa ja nyt aloitti kukkimisen heinäkuun alussa. Tällä hetkellä on kolme kukkaa auki ja pari nuppua on kohta aukeamassa. Kukkavanan kukkien määrä on vähentynyt ja siihen pitää yrittää vielä voida vaikuttaa. Enemmän kastelua näin kesällä ja valoa. Valo on selvästikin se ratkaiseva tekijä näiden kukinnassa. Minulla on toinen Tahoma eteläikkunalla kesät talvet, mutta siinä ei ole mitään lisävaloa, joten ei myöskään kukkia. Länsi-ikkunalla sen sijaan on lisävalo ja se edesauttaa kaikkia orkideoitani, myös niitä perhosorkideoita, kukkimaan.

Nämä kukat eivät ole vielä ihan kokonaan auki.

Ruudun takaa

Tänä aamuna oli työhuoneen ikkunan takana yhtäkkiä kovin vetinen näky. Satoi suorastaan kaatamalla ja sitä yritin kuvata kännykällä. Tänä vuonna kevät ja alkukesä on ollut hyvin epävakainen, sadetta saadaan melko usein ja lämpötilassakin on toivomisen varaa. Mutta näillä mennään, vaikuttaminen näihin asioihin on liian vaikeaa.

Tämän ruudun takaa näkyvä otos on kuvattu lauantaina Viuruniemen Lypsyniemessä: saunan ikkunasta näkymä järvelle. Olimme viikonlopun vietossa parin muun pariskunnan kanssa ja seassa pyöri yhtä monta koiraa kuin ihmistäkin. Päätimme tästä yhteisestä viikonlopusta jo viime syksynä ja hyvin suurella todennäköisyydellä ensi kesänä sitten uudelleen. Oli mukavaa: syötiin hyvin ja saunottiin, puhuttiin enemmän ja vähemmän koirista ja kaikista muistakin asioista. Sää olisi voinut olla hieman lämpimämpi, mutta toisaalta tuuli lauantaina esti hyttysiä syömästä meitä kokonaan. Veneretki järvelle jäi tekemättä kovan tuulen takia, mutta aika kului muutenkin mukavasti mm. kameran kanssa pihapiiriä kierrellessä ja kuvatessa.