Siitepölyä

Törkyisen näköistä, vai mitä? Viime viikonloppuna kannoimme puiset puutarhakalusteet ulos avoimelle terassille. Mies oli öljynnyt kalusteet ja ne olivat ihan siistit. Ei enää. Onneksi tuo sotku lähtee pyyhkimällä pois, mutta kerta kaikkiaan ottaa päähän ryhtyä heti siivoamaan pöytää ja istuimia. Viime yönä oli satanut hieman, siksi varmaankin siitepöly on tuollaisina laikkuina pöydän pinnalla.

Syylliset siivoon löytynevät tästä:

tai sitten todennäköisemmin tästä:

Oli kohtuullisen vaikea kuvata noita koivun urpuja, kun tuulee niin kovasti tällä hetkellä. Mutta sain sentään jotenkin onnistumaan. On muuten ollut tänään suorastaan mahtavan lämmintä, melkein helle (pikkuisen jää alle +25 C ainakin meidän mittarissa, joka on varjossa). Ulkona on ollut kiva puuhastella näin vapaapäivänä (helatorstai).

Ihana tuoksu tulee jo tuomesta, vaikka kukat ovat vielä nupuillaan. Lehdetkin ovat vielä kovin pieniä, mutta tällä kelillä kasvavat pikaisesti. Tähän vielä pari kuvaa ihanista nupuista.

PS. Tänään meillä alkoi varsinainen kesäkausi. Lounasruoka grillattiin ulkona (lue: mies grillasi)  ja  saunan vilvoittelut hoidettiin pihalla, terassilla. Onneksi ei juurikaan kulkenut ihmisiä ohi, vihreä verho ei vielä ole kovinkaan tuuhea ja tieltä näkyy pihaan vielä turhan hyvin.

Kevät nupuillaan

Kotkansiipisaniaisen (Matteuchia struthioptheris) nousu keväällä on aina yhtä ihanaa. Heti kun lumikinos sulaa niiden päältä, alkaa maasta rullata auki saniaisen alkuja. Joka kevät niitä pitää kuvata, tällä kertaa makro-objektiivilla. Perennapenkistä sitten löytyy mm. kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale) nupuillaan, samoin kuin helmihyasintti eli helmililja (Muscari armeniacum).

Myös idänsinililjat eli siperiansinililjat (Scilla siberica) kukkivat, mutta ne eivät suinkaan ole perennapenkissä vaan nurmikolla raparperin ympärillä. Miten lie sinne alunperin joutuneetkin... Taisi jokunen olla ihan oikeassa paikassakin eli perennapenkissä. Perennapenkin reunalta löytyi sitten jälleen yksi yksilö tätä lajia, jota meidän puutarhaan ei tarvittaisi - eikä monen muunkaan. Kotilo, jonka tarkempaa rotua ja lajia en tiedä enkä välttämättä haluakaan tietää, on täällä suorastaan riesa. Mutta kun katsoo sitä kameran takaa, on se aika hauskan näköinen otus ja tämä yksilö sai pitää henkensä ihan sen vuoksi, että tulin ikuistaneeksi sen makro-objektiivin kautta. Tosin siirsin otuksen pois perennapenkkiä reunustavasta harkosta pensasaidan juurelle. Toivottavasti joku luontainen vihollinen sen sieltä tuhoaa - jos näillä sellaisia edes on.

Jos jollain on hyviä vinkkejä, miten nämä otukset saisi pois puutarhasta, otan vinkkejä mielelläni vastaan! Mutta tähän loppuun yksi kuva, jonka eilen otin töissä kännykkäkameralla. Tuumaustauolla katsoin ulos työhuoneen ikkunasta ja tämä puu (jonka lajia en nyt oikeasti muista) oli niin kiinnostavan näköinen kuorrutuksensa kanssa sateisessa säässä. Tuo edessä oleva oksa kuuluu köynnökselle, joka peittää seinää aika laajalti.

Edit: puuhan on tietysti lehmus!

Omenapuut ja muuta

Nämä kuvat on otettu tänään siitä samasta omenapuusta (punakaneli), jota kuvasin aikaisemmin paljon lumen aikaan. Käyntikortteja on melkoisesti puun juurella, osa melko tuoreen näköisiäkin. Varohan vaan, pitkäkorva, jos saan sinut kiinni itse teossa, käy kalpaten! Saa nähdä, miten puulle käy, kuinka paljon oksia joudutaan poistamaan kuolleina.

Myös pari keskemmällä pihaa ollutta omenapuuta ovat saaneet osansa vieraan hampaista. Ja täälläkin käyntikortteja riittää :( Tuo alimmainen kuva on nuorimmasta omenapuusta, joka on jo jonkun verran tuottanut satoa. Saa nähdä, miten ensi syksynä omenoita tulee vai tuleeko ollenkaan. Eipähän tarvi kuivata eikä muutenkaan säilöä, jos satoa ei saa ollenkaan.

Lopuksi vähän perennoita, jotka ovat paljastuneet lumen alta. Krookukset eivät ole auki, kun aurinko ei paista. Kuten kuvasta näkyy, nämä puskevat läpi nurmikosta, samoin kuin nuo scillat. Vielä on lunta pihassa, mutta kiva on kuvata näitä kevään ensimmäisiä kukkijoita.

Kevättä maassa

Meillä on joka kevät pieni ongelma portin luona, kun pihatielle tulee sulavasta lumesta sohjo- ja vesikerros. Aina pitää auttaa vesiä lähtemään pois ja se tuo lasten leikit mieleen. Tosin me aikuiset teemme sitä joko isommilla välineillä tai sitten (kun kukaan ei ole kieltämässä) vaikka paljain käsin, jos siltä tuntuu. Tällä viikolla on nyt kolmena päivänä selvästi lumet huvenneet ja loskaa riittää.

Onneksi meillä on salaoja ja sen kaivo portin lähellä, niin saamme vedet kulkemaan isoon ojaan ja paikat pääsevät kuivumaan. Kunpa se vaan tapahtuisi nopeasti! Tuosta salaojasta ja kaivosta saamme kiittää talon ja pihan rakentaneita, jo edesmenneitä ihmisiä.

Lumi lähtee

Tänään on ollut aivan ihana aurinkoinen sää ja tietenkään en juuri tänään ehdi lenkkeilemään, vaan lähden kohta kokoukseen istumaan illaksi. Ihan pakko oli vaan käydä pihalla kuvaamassa lumien haihtumista eli taas on viikko kulunut edellisestä kuvasta tästä samasta portin kohdasta. Ja sen huomaa. Kulkuväylät alkavat olla jo melko mukavassa kunnossa, enimmäkseen kuivia ja lumettomia - tosin tietysti poikkeuksiakin mahtuu joukkoon, niin kuin aina.

Kettupatsaskin on jo melkein kokonaan näkyvillä. On ne vaan edelleen niin hauskan näköisiä!

Tulppaani

Kevääseen kuuluu tulppaanit. Koska pihassa on tulppaanipenkin päällä vielä yli puoli metriä lunta, voi kevättä hankkia kukkakaupasta. Ja tehdä senkin kätevästi: mies on menossa optikolle ostamaan aurinkolaseja. Hänelle voi vihjata, että "kadun toisella puolella on kukkakauppa ja tulppaanit ovat kevään kukkia" ja kas, mies tuo naistenpäiväntervehdyksenä kimpun tulppaaneja :) Kimpussa oli noiden oranssinkirjavien lisäksi punaisia ja valkoisia tulppaaneja, oikein kaunis kimppu!

 

Tässä kuvassa on vanhan tietokoneen emolevyn takapuoli. Eikö olekin kaunis! Näyttää ihan lentokoneesta kuvatulta suurkaupungin ympäristöltä hämärän aikaan. Ainakin minulle tulee joku maisema mieleen noista "valoista" ja "teistä" ja muusta määrittelemättömästä. Vanhan keskusyksikön käynnistys ei onnistunut ollenkaan, virtaa ei tullut ollenkaan koko vehkeeseen, joten kokeilenpa saada sen toimimaan. Haastetta!