Uusin asein taistoon

En löytänyt kaupasta (niissä, missä ehdin käymään) Provadoa kuin puikkoina, jotka pitäisi laittaa ruukkuun mullan sekaan ja sehän ei onnistu oikein orkideoiden kanssa, kun sitä multaa ei ruukussa ole. Huono konsti oli myös murskata puikko ja liuottaa veteen - se oli sellaista mönjää, joka ei toiminut sumutepullossa ja jätti ikäviä läiskiä lehdille ja kukkiin, kun yritin sumuttaa.

Löysin paikallisesta Agrimarketista Neudorffin tuotteen, joka ainakin väittää olevansa tuhoaine myös villakirvoihin. Pian se selviää, sillä kaksi perhosorkideaa on saanut sillä käsittelyn. Kun joku kasvi saa tuholaisia, saa olla melko varma, että niitä löytyy myös viereisestä tai viereisistä kasveista ja niinhän nytkin on käynyt. Täytyy vaan toivoa, että voitan tämän taistelun. Periksi ei anneta!

Tänään paistoi aamupäivällä aurinko. Pitkästä aikaa oli kivan näköistä, kun puissa oli lunta ja aurinko valaisi niitä hienosti. Kävin ottamassa muutaman kuvan ja kuvasin myös pensasaitaa, joka näyttää taas kovin pahalta. Orapihlaja-aita on antanut periksi lumikuorman alla ja velttoilee paikoin pahasti. Toivottavasti taas keväällä sitten jaksaa nousta ylös.

Ruttuja

Tietokilpailukysymys: mitä on lähikuvassa? Palkinnoksi ei saa mitään muuta kuin onnistumisen iloa arvauksesta - siis jos sattuu arvaus/tieto oikein. Kerron tuolla lopussa oikean vastauksen, mutta vihjeenä voin kertoa, että kuvan kasvit ovat olleet kuvassa täällä blogissa vähän tuoreempinakin :)

Syntymäpäivälahjakseni saamista perhosorkideoista toinen, se keltaisempi, on jo kuihduttanut ja tiputtanutkin kaikki kukkansa, mutta tämä toinen vain kukoistaa. Toisessa kukkavanassa on 9 kukkaa ja toisessa (joka ei näy kuvassa) on 6 kukkaa. Muuten kukkaikkunani on aika vaatimaton tällä hetkellä, vain yksi pilkullinen perhosorkidean kukka on auki (tosin nuppuja tulossa), Dendrobium phalaenopsis kukkii vihoviimeisillä muutamalla kukallaan, mutta Paphiopedilum vinicolor eli venuksenkenkä availee hiljakseen omaa kukkaansa. Tässä mennään tänään:

Toisella ikkunalla kukkii edelleen Nelli. Mutta välillä koira-asiaakin. Meidän schipperket ovat jo oikeasti veteraaneja, äippä on 12 v ja tyttärensäkin jo 10 v. Kummassakin on mustan turkin seassa jo paljon valkoisiakin karvoja, tyttärellä jopa enemmän kuin äidillään. Kuvassa Pami ja valkoiset karvat.

Ja sitten ne punaiset rusinat. Nehän ovat tietysti orapihlajan marjoja ja kyseessä on makrokuva synttärijuhliini tekemästäni kranssista, jonka juhlien jälkeen laitoin roikkumaan ulko-oveen ja on siinä saanut kuihtua rauhassa. Enkä taida raskia ottaa pois ennen kuin marjat tai lehdet tippuvat kokonaan, on jotenkin niin hauskan näköinen.

Uusia kukkia

Sain syntymäpäivälahjaksi kaksi eriväristä perhosorkideaa. Ystäväni siis tietävät (tietysti), mistä kukista tykkään ja mitä voi tuoda lahjaksi. Ongelma on vain, että mihin niitä panen. Ikkunalauta käy ahtaaksi. Siispä täytyy mennä rautakauppaan ja hankkia uusi, leveämpi ikkunalauta! Nyt kun yläkerran remontti alkaa olla sipistelyä vaille valmis, voisi käydä hankkimassa ikkunalautaa ja vaihtaa vanhan lasilevyn tilalle leveämpi puulauta.

Tässä lähikuvassa yläkuvan phalaenopsikset. Sen tarkempaa nimeä en tiedä, ruukuissa ei ollut tarkempaa lajinimeä. Mutta kauniita ovat! Tahomakin on alkanut taas kukkimaan - se eteläikkunalla oleva. Toisen kukkavanan kaikki kolme kukkaa ovat jo auki, toisessa kukkavanassa on kolme nuppua vasta. Eka kukka avautui jo toissa viikolla.

Ja vielä lopuksi kuva ihan itse alusta lähtien tekemästäni kranssista. Se koristi juhlissa lahjapöytää, mutta löysi sitten paikkansa ulko-ovesta. Kestää niin kauan kuin kestää, se on tehty risuista, rautalangasta ja orapihlajan marjoista ja -oksista.

Vielä on talvi ja lunta

Muutama tunti sitten pihallamme otettu kuva. Lunta on vielä paljon. Tuo verkkoaita on 90 cm korkea. Parhaimmillaan lunta oli niin paljon, että vain ylimmäinen "rivi" aidan reunaa näkyi ja se onneksi tarkoitti sitä, että koirat pysyivät aidan oikella puolella. Muutamat kevätpäivät saivat hangen pinnan laskeutumaan joitakin senttejä alemmas ja katoilta rymisivät lumet alas, mutta kyllä tätä valkoista maanpeitettä vielä riittää. Eilen jopa satoi hieman lisää.

Reilusti parimetrinen orapihlaja-aitamme on murheellinen näky tällä hetkellä. Tuon roskiksen (huomaathan koirankakkaroskistarran!) takana pitäisi olla pystysuora pensasaita, mutta ei vain ole. Toivottavasti lumien sulaminen saa aidan vielä nousemaan suojaamaan pihaa. Olemme kyllä miehen kanssa keskustelleet, josko aita pitäisi joskus leikata alas, kun se on jo niin paksu ja sisältä lehdetön, mutta sitten menee kyllä pihalta yksityisyys. Kestää takuulla muutaman vuoden, ennen kuin aita taas olisi näköesteenä tielle tai tieltä suoraan pihaamme.

Tontillamme kasvaa yksi lehtikuusi. Minusta se on kiehtova puu. Näin talvella neulaset ovat poissa toisin kuin havupuissa, joten ilmeisesti kyseessä ei ole havupuu :) Käpyjä siinä kuitenkin on kuten kuusessa tai männyssäkin. Keväällä lehdet ovat kauniita kasvaessaan ja kesällä koko puu on kauniin vihreä. Talvella kävyt ja nyppyläiset oksat ovat suorastaan koristeellisia.

Omena ei kauas puusta putoa

varsinkaan jos omenapuun oksa on maassa, kun puu on revennyt omenoiden painosta. Itse asiassa tämä punakaneliomenapuu on revennyt kahdestakin kohdasta ja koko puu on muutenkin ihan vino. Vikahan löytyy tietysti puun istuttajista eli meistä. Alun perin väärin valittu paikka omenapuulle, liian lähellä taloa ja toisaalta orapihlaja-aita toisella puolella saa omenapuun kääntämään itseään enemmän valoon päin eli miltei kaikki oksat kääntyvät samaan suuntaan. Puu ei siis ole tasapainoinen, vaan näyttää kaatuvan ja olemmekin laittaneet tueksi alkukesästä useamman tukipuun. Kunhan sato on korjattu, on radikaalin leikkauksen aika, jos meinataan saada puusta mitään kunnollista.

Tähän kaneliomenapuuhun ja toiseen omenapuuhun (Raike tai Samo, en ole varma lajista) tuli paljon omenia tänä kesänä, mutta yksi omenapuumme on täysin tyhjä. Kevät oli sen verran oikukas, että kun tämä viimeisin kukki myöhemmin kuin nämä kaksi muuta, ei ollutkaan pölyttäjiä liikkeellä. Sama ilmiö on myös meidän pihan pihlajalla. Muutama hassu marjaterttu jossain yläoksilla. Toisten pihoilla näkyy upeita pihlajia, jotka ovat täynnä marjoja. Orapihlaja-aitamme ei sentään tee marjoja, kun sitä leikataan, mutta aidan ulkopuolelle on levinnyt muutama villi orapihlaja, jotka kasvavat vapaasti ja niissä on nyt marjoja ihan punaisenaan. Hauskan näköisiä!