Talvi yllätti?

Eilen oli jo useampi aste pakkasta aamulla ja kun olin käynyt iltalenkillä koirien kanssa, menin katsomaan vesitynnyriä kaivon luona. Olisihan se pitänyt arvata: jäässä ja kunnolla! Hakkasin kivellä vähän jäähän reikää, mutta jäätä oli sen verran paksusti, että ei toivoakaan saada veteen unohtuneita letkuja pois. Ja koska letku menee verkon välistä ja verkko on muovitynnyrin ympärillä, ei ollut helppoa edes yrittää tyhjentää tynnyriä. Siispä jätin homman sikseen. Jos en saa otettua kaivovettä orkideoille sisätiloihin, niin sitten sulatetaan lunta, jahka sitä tulee sen verran, että on mistä ottaa. Tai sitten etsitään avovettä, mistä ottaa luonnonvettä talteen. Asetan kuitenkin toivoni vielä siihen, että tämä ei ole lopullinen talven alku vaan vielä ilma lämpenisi ja saisin tuon letkunkin korjattua pois talven alta. Miten lie tänä syksynä hommat jääneetkin näin retuperälle!

Omenapuun juurella olevat pudonneet lehdet ovat pienen valkoisen härmäkerroksen kuorruttamia. Lunta ei siis ole täällä tämän enempää - toisin kuin pääkaupunkiseudulla, jossa sitä on satanut jo ihan oikeasti. Lapista puhumattakaan. Mutta ei siis Itä-Suomessa.

Puiden lehden putoavat kovin eri aikaan ja se tietysti on hankalaa syyssiivouksen kannalta. Mies on leikannut nurmikon viimeisen kerran keräävän leikkurin kanssa keräten myös siihen mennessä pudonneet lehdet. Onpahan siivoustyö vähempänä sitten keväällä. Kun katselin pihan puita, silmääni osui luumupuu, jossa on vielä kovin paljon lehtiä jäljellä. Vieressä oleva omenapuu on jo paljas (joku unohtunut lehti siellä täällä ei paljon vaikuta). Yhtäkkiä tajusin, että omenapuun juurella kasvaa luumupuu! Siis meidän luumupuu on selvästi päättänyt kasvattaa itselleen kaverin omenpuun suojaan. Katsotaan, milloin omenapuussa kasvaa luumuja!

Tikulla silmään?

Olen tässä muutaman päivän aikana yrittänyt tehdä parhaani saadakseni yhdistyksemme 20-vuotisjuhlaan jotain näkyvää aikaiseksi. Olen kahlannut läpi kaikki yhdistyksen pöytäkirjat ja toimintakertomukset ja kirjoittanut niistä yhteenvetona pienen historiikin, jonka luen juhlassa. Valokuvia on tarkoitus laittaa diaesityksenä läppäriin pyörimään. Kuvia on pyydetty jäsenistöltä, mutta kovin vähän niitä on tullut. Omia kansioita ja tiedostoja tässä joutuu kaivelemaan ja skannailemaan paperikuvista. Toisaalta se on kyllä hyvin hauskaa puuhaa! Monia unohtuneita asioita palaa mieleen, kun näkee vanhan kuvan jostain kivasta tilanteesta. Ja voi hyvänen aika kuinka nuorilta niissä kuvissa näytämmekään!

Yhdistyksellä oli myös pari muovitaskullista lehtileikkeitä, jotka oli järjestämättä. Leikekansiokin oli jo valmiiksi ostettuna, mutta kukaan ei ollut saanut tehdyksi hommaa loppuun. Nyt sitten oli melkein pakko ryhtyä hommiin ja se oli kivaa! Kuten valokuvienkin kohdalla, monta muistoa tuli mieleen lehtileikkeiden mukana. Toivottavasti juhlavierailla on yhtä hauskaa katsellessaan leikekansiota ja diaesitystä!

Syyssiivousta saniaispuskassa

Eteläikkunan Tahoma kukkii. Kukkavanassa on kaksi kukkaa avoinna, yksi vielä nupulla. Muuten orkideaikkunallani on aika kukatonta, vain yhdessä pinkissä perhosorkideassa on kukkia tällä hetkellä. Monet kyllä pukkaavat uutta kukkavanaa joten ei tarvinne kovin pitkään odotella uutta kukkaloistoa.

Mutta saniaisista piti kertomani. Meidän keittiön ikkunan alla on saniaisviidakko, joka yrittää koko ajan levittäytyä laajemmalle. Ruohonleikkurilla sitä onneksi saadaan pidettyä kurissa ja taimia on jaettu myös kavereille, kun ovat saniaisia kaivanneet. Olin jo muutaman päivän ajan katsonut, että kuollut kasvusto pitäisi raivata pois, se ei ole mitenkään mieltä ylentävän näköinen. Kuva todistaa.

Tänään sain sitten inspiraation ryhtyä siivoamaan kuolleet lehdet kevättä varten pois. Keväällä uusien lehtien on hyvä kääriytyä esiin, kun ei vanhat roippeet ole haittona. Otin oksasakset ja ryhdyin leikkelemään irti lehtiruoteja (vai mitähän ne oikeasti on, ei kaiketi oksia) ja kasasin niitä kasaan pois vietäväksi. Kesällä koiramme tykkäävät olla saniaispuskassa viileässä, sillä siihen ei pääse aurinko paistamaan kuin ihan varhain aamulla ja myöhään illalla, jos silloinkaan. Olin kyllä monesti huomannut koirien kuonossa multajälkiä ja vähän ihmetellyt, että missä ne oikein kaivavat ja nyt sitten löytyi selitys: saniaispuskassahan ne kaivavat itselleen monttuja tai vaan ihan huvikseen. Pari melkoista kuoppaa löytyi kesän jäljeltä ja viime syksynä viimeksi olin tasoittanut alueen.

Onneksi komposti tuottaa uutta multaa koko ajan ja sain laittaa täydennystä kuoppiin. Kyllä siinä sitten kelpaa taas keväällä saniaisten rullautua esiin.

Pihassa riittäisi kovastikin hommia näin syksyllä. Lehtiä pitäisi haravoida, mutta toisaalta sillä ei ole mitään kiirettä, kun toisissa puissa on vielä melkoisesti lehtiä jäljellä. Vaahtera on pudottanut jo melkoisen kasan, mutta vielä on puussakin ihan kiitettävästi. Taimi oli löytänyt puusta pudonneen omenan ja poseerasi lehtikerroksessa.