Jotenkin kaunis tämä tulikellukan kukka. Niin minun värinen ja näköinen. Tai no, ehkä olen vähän suoraviivaisempi kuin nuo terälehdet poimuineen, mutta olkoon. Kaunis silti. Niinkuin kesäkin tällä hetkellä. Tänään ei ollut ihan helle, mutta loppuviikoksi sitäkin on ennustettu. Ja olihan viime viikollakin yksi hellepäivä, joten kesäkuu alkoi mainiosti.
Kielo kuuluu mielestäni juhannukseen, mutta se taitaa kuulua siihen Pohjois-Suomen juhannukseen, ei Pohjois-Karjalan - täällä ollaan vähän eri vyöhykkeellä ja kasvit kukkivat pikkuisen eri aikataulussa kuin lapsuusajan maisemissa. Nyt siis joka tapauksessa kielot kukkivat täällä. Tuoksuja onkin riittänyt: tuomet, vastaleikatut nurmikot, syreenit ja vaikka mitkä kesään kuuluvat tuoksut.
Orvokit ovat myös erikoisia kukkia. Niitä on vaikka minkä värisiä. Englanninkielisen nimensä mukaan orvokin pitäisi olla violetti, mutta keväällä hankkimissani orvokeissa värejä riittää. Orvokista muistan lapsuudesta jutun Oulun torilla: olin äitini kanssa siellä (ostoksilla kaiketi) ja sain joltakin torin kukkakauppiaalta pienen orvokinkukan mukaani ja olin siitä aivan onnellinen ja ihmeissäni: "täti antoi minulle aivan ilmaiseksi, miksi ihmeessä" oli ajatukseni. Pienestä tulee onnelliseksi pieni kaupunkilaistyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti