Tänään on kaunis talvipäivä. Aurinko paistaa, pakkasta on -15 asteen tuntumassa ja tuulee kylmästi. Mikä kasvihuoneilmiö? Ainakaan tämän enempää talven tunnusmerkkejä en kaipaa. Lunta on täällä itä-Suomessa vähintäänkin riittävästi, kuten tuostakin yllä olevasta kuvasta voi havaita. Aita on 90 cm korkea ja sitä näkyy vain sen vuoksi, että lunta on luotu aidan vierestä. Kuusen vasemmalla puolella aita on lumen peistossa. Kun aitaa ei näy, ei sitä koiriemme mielestä ole olemassa. Kun sitä näkyy edes muutama sentti, se silloin on estämässä pääsyn tielle. Psykologinen este siis.
Kun kävin tiellä kävelemässä ja kuvaamassa ympäristöä, ihmettelin pensasaidan vieressä olevia jälkiä: onko jänis kulkenut pihaamme pensasaidan YLI? Orapihlaja-aitamme on melkein 2 m korkea, mutta lumi on painanut sen pahasti ja aura-autot ja -traktorit ja muut vempeleet ovat tehneet kunnon penkat aidan viereen saaden koko pensasaidan melkein piiloon. Reipas koiramme Taimi tuli myös ihmettelemään jälkiä ja lähti muina koirina tallustelemaan pensasaidan PÄÄLLÄ! Ei ole tällaista ennen tapahtunut. Mies pelkäsi koiran saavan piikkejä tassuihinsa, mutta onneksi näin ei käynyt.
Kävin tien päässä kuvaamassa lumisia mäntyjä huikean sinistä taivasta vasten. Aurinko valkaisi puhtaan lumen häikäiseväksi. Kyllä luonto on kaunista. Ja kaunis ja reipas koirakuva lopuksi :)
PS. Orkideapäivitys: torstaina kukkien kastelupäivänä putosi venuksenkengän kukka pois. Ensi syksynä sitten taas toivottavasti uusi kukka.
Kiva kuva Taimista tuo viimeinen. Koiralla on selvästi hauskaa, mutta myös siitä välittyy kova pakkanen. Näitä tunnelmia ja tuntemuksia on hyvä kesällä kauhistella :)
VastaaPoista