"Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humauttaa". Näin on kuvattu lumien sulamista ja tänä vuonna se ei pitänyt ihan paikkaansa ainakaan täällä meidän kulmilla. Maaliskuussa lumet eivät ehtineet juurikaan sulaa, mutta kun huhtikuu alkoi, niin johan rupesi tapahtumaan. Viime viikon postauksen ensimmäinen kuva on juuri tuosta samasta paikasta kuin varttitunti sitten ottamani Taimin kuva ja lumen määrän väheneminen näkyy selvästi. Aita on siinä hyvä mittari. Oikeastaan vasta perjantaista lähtien lumet ovat alkaneet sulaa ja kun vielä parina päivänä on satanut vettä, hanget ovat laskeutuneet melkein silmissä. Kivaa!
Eilen aamulla tästä kiviketusta ei näkynyt vielä yhtään mitään lumen alta. Nyt se sieltä jo kurkistelee ja tällä menolla huomenna on jo koko pää varmaankin näkyvissä. Toivottavasti tämä lumien sulaminen jatkuu tätä vauhtia ja kurakausi menee mahdollisimman nopeasti ohi. Mies jo eilen tutkaili kesän koekalenteria, pitäisi päästä Taimin kanssa kohta viestitreeneihinkin :) Mutta ei sentään vielä tässä lumimäärässä eli pitänee ensin odottaa jonkin aikaa ihan rauhassa.
Onpa hyvä, että mainitsit alemmassa kuvassa olevan kiviketun! Katselin nimittäin kuvaa ja mietin, että voi koira-parkaa - kuka sitten kolmesta lieneekään :)
VastaaPoista