Paljon kukkia

Tässä viirullisessa perhosorkideassa (Phalaenopsis) on 21 avointa kukkaa ja vielä muutama nuppu päälle. Kukkavarret ovat haaroittuneet, kuten kuvasta näkyy. Takana on toinen, valko-violettiläikkäinen perhosorkidea, jossa on kahdessa kukkavarressa yhteensä 9 kukkaa auki ja yksi nuppu odottamassa avautumistaan. Olisiko pitkällä, aurinkoisella kesällä jotain tekemistä tämän kovan kukkimisen kanssa? Olen muistanut myös antaa lannoitetta säännöllisen epäsäännöllisesti.

Syksyn värejä

Eilen iltapäivällä aurinko paistoi pihlajaan, joka on ehtinyt vaihtaa väriä monenkirjavaksi punaisen ja keltaisen sekoitukseksi vihreän joukkoon. Kuva ei näytä ihan oikeaa väriloistoa, valitettavasti. Meillä on pihassa myös yksi vaahtera, joka punastuu vain vähän. Se ei ole koskaan yhtä hieno kuin monilla pihoilla näkee: oikein tummanpunaista tai kirkkaankeltaista tai kaikkea siltä väliltäkin. Joku lehti sentään maassa ihan mukavan värisenä:

Alkukesästä kuvasin villiintyneitä saniaisia, nyt havahduin siihen, että villiviini kasvaa terassilautoja pitkin, kun ei enää pääse ylöspäin. En raskisi käyttää saksia, mutta pakko kai noita oksia on katkoa, että voi jotenkin pitäää terassin puhtaana talvella lumesta. Vielä saa olla, vielä ei tule lunta - onneksi.

Väriä elämään saa myös ruuasta :) Pyysimme naapuria hakemaan omenoita, joita meillä on yli oman tarpeen. Naapuri toi tullessaan itse kasvattamiaan perunoita ja porkkanoita sopivasti meille ruuanlaittoon. Mies teki samaa ruokaa kuin mitä parisen viikkoa sitten vahingossa keksittiin: broilerin grilliboksin erilaiset marinoidut kananpalaset vuokaan ja siihen samaan vuokaan myös vihanneksia: perunoita, porkkanaa, selleriä, sipulia, valkosipulia. Ja kantarelleja, jos niitä sattuu olemaan! Mausteeksi suolaa, pippuria ja tietenkin meidän lempiyrttiämme timjamia (omasta maasta). Kuvat ennen ja jälkeen uunissa muhimisen. Nam!

Tänä aamuna oli taas sumuista. Pamin kanssa aamulenkillä kuvasin kännykällä auringonsäteitä sumussa. Jos olisin lähtenyt hakemaan kunnon kameraa, tilanne olisi voinut olla jo ohi.

Omenansorvausta

Tämä vekotin eli työkalu on nimeltään omenasorvi. On sitten viksu vekotin! Mieskin kehui järkeväksi ostokseksi, kun oli kokeillut käytännössä. On jämäkkä ja tehokas. Ainoa puute, mikä äkkipäätään tulee mieleen, on se, ettei omenaviipaleen paksuutta voi säätää. En olisi tiennyt tällaisen olemassaolosta yhtään mitään, ellei töissä olisi tullut kahvitauolla puhetta omenista (monella oli eväänä omena, omasta puusta tai kaupasta). Työkaveri toi sitten seuraavana päivänä oman sorvinsa näytille ja saimme kokeilla omilla omenoillamme, kuinka kätevä vekotin on. Nyt on ainakin kolme uutta sorvinomistajaa :)

Meille on taas tänä kesänä tullut paljon omenoita ja sorvi on todella tarpeen ja kätevä, kun kuorimme ja viipaloimme omenat kuivattavaksi. Kuoriminen ei olisi välttämätöntä (kuorimisosan saa pois päältä tuosta sorvistakin), mutta minusta kuivattuja omenia on kivempi syödä, kun niissä ei ole kuoria. Taas on satsi puhisemassa keittiössä.

Sorvin jäljeltä omena on spiraalimainen ja tähän kuivatukseen leikkaan vain yhdestä kohti spiraalin auki, niin saan pyöreitä viipaleita. Omenapiirakkaan voisi leikata kokonaan halki, niin saisi sopivia lohkoja.

Punakaneli oli tämän päivän kuivauskohteena.

Keretti

Keretin kaivostorni näkyy Outokummun maisemassa monelta kantilta katsottuna, sillä se kohoaa 96 metrin korkeuteen saakka. Olen aikaisemmin käynyt Vanhan Kaivoksen tornissa ihailemassa kaupungin maisemia, mutta aikaisemmin ei ole ollut mahdollisuutta kiivetä Keretin torniin. Nytkin kävi suorastaan tuuri, sillä olin lukenut Facebookista ja sen linkistä, että tänään on mahdollista kiivetä torniin, mutta en tullut ajatelleeksi, että sinne pitäisi varata paikka. Kerrallaan otetaan kiipeämään vain 15 hengen joukko ja onnekseni vain 14 oli ilmoittautunut etukäteen eli juuri mulle oli vielä paikka jäljellä!

Ennen torniin menoa käydään läpi turvallisuusasiat ja allekirjoitetaan lomake, jossa otetaan itse vastuu kiipeämisestä. Nousun voi keskeyttää halutessaan, mutta ainakin tästä porukasta kaikki olivat Huipputyyppejä eli kiipesivät perille saakka ja saivat diplomin suorituksestaan. Sää oli hieno, näkyvyyttä riitti ylhäällä. Kuvanottoa hankaloitti vain lasit, jotka olivat ikkunoissa - mutta sekin on toisaalta ihan hyvä turvallisuustekijä. Sitten vain kypärä päähän, hanskat käteen ja kiipeämään näiden kuvien myötä. Noustessa ja laskeutuessa en uskaltanut kyllä muualla juuri katsoa kuin edessä oleviin portaisiin ja pidin kaiteista tiukasti kiinni.

Kaikki kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla kuvaa.

Lisäys 7.8.2013: Tässä toimittajan raportti torniin kiipeämisestä: http://areena.yle.fi/tv/1991834

Lomaherkut

Oulussa torinrannassa on vanhoja makasiineja, joista yhdessä on todella herkullisia pannukakkuja myytävänä. Olen kuullut paljon puhuttavan tuosta, mutta aikaisemmin ei olla käyty paikassa, joka on todella käymisen arvoinen. Pannukakkutalo on mielenkiintoinen miljöö ja ennenkaikkea syötävä on älyttömän hyvää. Pannukakkuja saa sekä makealla että suolaisella täytteellä. Minä söin mustikka-valkosuklaapannukakun kermavaahdon kera - mmmmmmm nam. Tuoreista mustikoista vielä. Katso kuva!

Kännykkäkameralla kuvattu annos ennen nauttimista.

Perjantaina olimme siis Oulussa, lauantaina Rantsilassa Rantsilapäivillä. Sielläkin piti herkutella ja herkkuna oli sellainen, mistä kaikki eivät pidä: makia juusto eli juustokeitto (jossakin puhutaan myös herakeitosta), joka tehdään perinteisesti täysmaidosta juustonjuoksuttimen avulla ja sitä keitetään tuntitolkulla. Ei siis sellaista herkkua, jota itse viitsisi edes yrittää tehdä. Minä tykkään kovasti tästä juustokeitosta, jota kotonapäin keitettiin yleensä juhannukseksi ja siitä myös nimitys juhannusjuusto. Isänisä oli mestarillinen juustokeiton keittäjä.

Vielä yksi herkku, joka oli pakko kuvata: marjarahka. Eikä ihan mikä tahansa marjarahka, vaan siinä oli monenlaisia marjoja: vadelmia, mustikoita, mansikoita, lakkoja ja MESIMARJOJA! Niitä oli jopa koristeena. Siitä on vuosia, kun olen viimeksi syönyt mesimarjoja ja ne vaan ovat niin ihania! Sukulaiset olivat poimineet nämä kaikki marjat. Tätä herkkua suu olisi syönyt vaikka kuinka paljon.

Orkideakatsaus

Tällä hetkellä orkideaikkunani näyttää yllä olevalta sekalaiselta seurakunnalta. Tai ei ehkä kovinkaan sekalaiselta, erilaisia perhosorkideoita siellä lähinnä on, ainoana poikkeuksena tällä hetkellä kukkiva Tahoma ja ei-kukkiva Dendrobium phalaenopsis. Väriä kuitenkin riittää ainakin vielä.

Tahoma on kukintansa loppupuolella, ensimmäiset lakastumiset ovat jo kuvassakin näkyvissä. Mutta vielä näyttää kuitenkin hienolta kuuden kukkansa kanssa. Tahomaakin on yrittäneet villakirvat kiusata, mutta nyt olen ottanut taktiikaksi tutkia n. kerran päivässä kukat ja tappaa yksitellen joka ikisen kirvan minkä näen. En siis roudaa kukkia myrkytykseen, vaan hoidan tappamisen korkean omakätisesti. Minä murhaaja.

Tämän valkoisen phalaenopsiksen kukka todella kertoo sen, miksi näitä sanotaan perhosorkideoiksi. Valtavat perhosen siivet näyttävät leijuttavan keskellä olevaa hahmoa. Tälle meinasi muuten käydä huonosti: jossain vaiheessa toinen kukkavarsi oli taittunut ja pelkäsin jo avoinna olevien kukkien kuihtuvan saman tien, mutta ovat sinnitelleet jo monta viikkoa taittuneessa kukkavarressa. Ilmeisesti ravinto virtaa vartta pitkin edelleenkin.

Uusi blogi nukkekodin remontista

Sain eilen illalla yhtäkkiä ajatuksen, että nukkekotiremontti ansaitsee oman bloginsa. Näin lomalaisena on aikaa tarttua tuumasta toimeen ja kopioin tänään nukkekotiin liittyvät postaukset Nellan nukkekoti -blogiin ja kirjoitan siis näistä asioista tästä lähtien siellä. Täällä säilyy kommentteineen kaikki postaukset, mitä tähän mennessä olen tehnyt, kommentteja en siirtänyt uuteen blogiin.